Viivähdys kesäisessä suviyössä!

Mitä ihmeen kassua vetelee Ritun luona mustarastas? mikä on "kassu" suomeksi, vai onko se sitä Savvoo?

Voi Taata tosiaan, ihan kuulin rauhallisen äänensä vieläkin, niin moneen juhlapyhään Taata liittyi. Tuon suomalaisen vanhan miehen kauneimmat ajatukset, kumpusivat yksinkertaisten kansanihmistensä ymmärtämisestä, suomalaisen elämänmuodon ja luonnon rakkaudesta .

Taatan kuvaamista Hämeen maisemissa on mieheni suku molemmilta puolilta kotoisin, Ruovedeltä ja Virroilta. Ne ovat tulleet minullekin rakkaiksi sielunmaisemiksi, ja siellä anopin kotikylällä Muroleen kanavalla on kuvattu Sillanpään kirjaan perustuva filmi Elokuu. Hämeen hymyilevät, vehreät, kumpuilevat viljelysmaisemat ja kirkkaat järvet, komeat kangasmetsät ja harjut, vilpoisat vehmaat lehdot, jylhät rotkomaisemat - niin monin lauluinkin ylistetty.

Olemme tänne Suomenlahden saaristoon ja Uudellemaalle aikuisiällämme juurtuneet, veneily on vienyt voiton mökkeilystä. Mutta siellä Vaskiveden kalliorannalla nököttää suvun vanha hirsimökki, ikivanha harmaa aitta ja tunnelmallinen savusauna, lasten pieninä ollessa vietimme enemmänkin aikaa mökillä ja läheisessä mummolassa. Käymme vieläkin siellä useamman kerran vuodessa, se on mukava tukikohta sukulointiin ja metsätöihin. Mökin juhannuksiin on kuulunut valkolehdokkien tuoksu, yhden raaskin ottaa maljakkoon tuvan pöydälle , kirpeäntuoksuisia suopursuja poimin terassinpöydälle tiettyyn painavaan savikolpakkoon, ettei tuuli kaada. Savusauna lämpiää puolesta päivästä lähtien, pysyy lempeänlämpimänä ainakin puoleenyöhön. Järvivesi on pehmeää, saippuoituina sinne pulahtelemme savusaunan nokiläikkiä pesemään. Onhan meillä lauteitten suojana fanerilevyt lämmityksen aikana ja seinät puhdistetaan aika ajoin , mutta aina jostain nokea pääsee sinne tänne tarttumaan, ja siitäkös on ilakointia aina riittänyt.

Runebergin lähde sijaitsee Ruovedellä, ja siitä on mestari runoillut kauniisti. Sanat ovat kuin suomalainen kansanlaulu : luonto kuvastaa ihmismieltä, pilvenvarjot lähteen kuvastimessa, pieni surumielinen sävy on läsnä. "Mä näitä nähden aattelen mun omaa sieluain, niin moni pilvi kultainen, noin senkin jätti vain."

Kotiseuturakkaus saa meidät tavallisetkin mummut ja taatat pukemaan sanoiksi , mitä silmää näkee, korva kuulee ja sydän tuntee. Voi olla kiitollinen kyvystä lumoutua, herkkyydestä tuntea olevansa osa luomakuntaa , sen suurenmoista monimuotoisuutta. Uskon, että pohojalaasen sielu lepää parhaiten latomeressä , onhan siinä samaa avaruutta ajatusten lentää kuin Lapin maisemissa tai merellä.

Varhainen kesäaamu laiturilla katsellen, miten öiset usvat kaikkoavat, maiseman piirteet pehmeinä, sitten piirtyvät tarkkarajaisiksi auringon hajottaessa terhenet. Hiljaisuuden rikkoo vain kalan polskahdus, sitten vähitellen vesilintujen äänet. Kun vielä istuu ongenvapa kädessään, keskittyneenä siihen hetkeen, toiveissa tuore kalaruoka, mitä voi enää toivoa ?

Tänä sateettomana kesänä , kun pihan ruoho on jo kuivaa ja perunavarretkin näyttävät nuupahtaneilta ja pölyisiltä, on ihanaa nähdä kuitenkin kastetta aamuisin kukkien terälehdillä, hämähäkinseitit helmien kimalluksessaan. Olen laittanut monta vesiastiaa pensaitten suojaan lintujen , siilien ja oravien varalle. Entiset koiran ruoka-astiat käyvät hyvin, koska ne ovat painavia, hyvin paikoillaan pysyviä. Lintuja varten on raparperinlehteä muottina käyttäen itse tehty betonivati ja osa lasten entisestä hiekkakasasta säästetty hiekkakylpyihin. Onkimisesta minäkin pidän, mutta kassujen löytäminen on lähes mahdotonta omalta tontilta tänä kesänä. Onhan keinomatoja, mutta ajatus tuntuu vähän muoviselta. Saamme joskus merellä isoja ahvenia pilkkimällä veneestä käsin syvänteistä. Nyt taivas on vetäytynyt pilveen, jospa kaivattu sade saapuisi !

Kiitos Ramoona!
Näin se vain lipuu elämä ohitsemme,minullekin tulee mittariin kahdenksankymppinen kesällä.
Arvaa asuisinko täällä korvessa jollen tuntisi noiden rantkoivujen,ylisuurten kuusten ja petäjien olevan yhtä kanssani?
Joskus sitäkin ajattelee asutuskeskuksia ja palveluita hesalaisena,jyväskyläläisenä,tamperelaisena?

Kiitos,että minulla ovat juureni,en vain ole vielä niitä löytänyt?
Voisivat ne todella löytyä jostain?
Geenitutkimus voi todella kertoa,että olenko edes täydellinen suomalainen!

Tuttavani kertoi,että hänen sukujuurensa viittasivat eskimoihin,tosin minimaallisesti,mutta uskomatonta toi nykyaikainen perintötutkimus?
Minulle kyllä riittää se,että äiti todella varma ja vaikka isästä,no kyllä hänkin tietoisesti hoiti "ruokkomaksunsa"aika paha sana toi elatusvelvollisuus?

Minä todella nautin tästä ihanasta aurinkoisesta kesästä,sen kummemmin ajattelematta geeniperintääni ja sukujuuriani.
Tehkää te samion ama