revin
voikukanraatoja
sitä ennen istuin rannassa
ja ryyppäsin suoraan pullosta
kirkasta
vichyvettä
luulit että viinaa mutta ei
en ole koskaan maistanut alkoholia
mutta tupakan poltin
uhmalla hain askin lähikaupasta
vaikka olen lopettanut
olen lopettanut monta kertaa
monia asioita
minulta puuttuu mielenlujuus
Vai olenko pelkästään
nautinnonhaluinen
***
monet naiset ovat
minä olen aina ollut erilainen
olen pieksäjä-tyyppi
olen itseni pieksäjä
en pohjimmiltani
ymmärrä ihmisiä
eivätkä ihmiset minua
se on ääneenlausumaton salaisuus
eikä se tunnu minusta enää miltään
valehtelen
tuntuupas
ainahan liian pienet kengät puristavat
ja vaikka kuinka väittäisit
etteivät ihmisen kädet
kyynärluu
pään muoto
polvien rytmisyys
pohjelihas
varpaiden kurimuksellinen järjestys
liikuta sinua
paljastut
kun haluaisit piirtää ne yhä uudelleen
voikukanraatoja
sitä ennen istuin rannassa
ja ryyppäsin suoraan pullosta
kirkasta
vichyvettä
luulit että viinaa mutta ei
en ole koskaan maistanut alkoholia
mutta tupakan poltin
uhmalla hain askin lähikaupasta
vaikka olen lopettanut
olen lopettanut monta kertaa
monia asioita
minulta puuttuu mielenlujuus
Vai olenko pelkästään
nautinnonhaluinen
***
monet naiset ovat
minä olen aina ollut erilainen
olen pieksäjä-tyyppi
olen itseni pieksäjä
en pohjimmiltani
ymmärrä ihmisiä
eivätkä ihmiset minua
se on ääneenlausumaton salaisuus
eikä se tunnu minusta enää miltään
valehtelen
tuntuupas
ainahan liian pienet kengät puristavat
ja vaikka kuinka väittäisit
etteivät ihmisen kädet
kyynärluu
pään muoto
polvien rytmisyys
pohjelihas
varpaiden kurimuksellinen järjestys
liikuta sinua
paljastut
kun haluaisit piirtää ne yhä uudelleen
Vastaukset 43
Vanhimmat
aamulla ennen kuutta heräsin
olin unessani vielä
nousin ja vaelsin keittiöön
en muista mitä se oli
jotakin tärkeää
mutta havahduttuani muistin siunatun kääretortun puolikkaan jääkaapissa
ja söin sen heti
olin apea
***
ja lapseni koulukuva katsoo minua seinältä hiljaisena
katsovat huonekalutkin
joille olen antanut katteettomia lupauksia kunnostamisesta
sydämen alapuolella
palleassa
lepattaa satimeen jäänyt perhonen
***
ovat nämä sanat
merkki elämästä
kun olen sisältä kuuma ulkoa jäässä
kun olen ristiriidassa
ristiaallokossa
lamaantunut
mielessäni vilahtaa ajatus
muumiperheestä majakassa
mieluiten olisin yksi heistä
***
aamupalan rääppeet vieläkin pöydällä
appelsiinilohkoja voita leipää juustoa
salaattipussi ja vichyvettä
minä lupaan
minä lupaan korjata ne heti pois
***
ehkä tämä on tarina yksinäisyydestä
on outoa että kirjoitan tänne
täällä naiset ja miehet kaipaavat kipeästi toisiaan
huutavat huhuilevat pimeään
josko sinä sinä sinä tai
sinä olisit hän
minäkin
kaipaan
kaipaan elämääni
jos kaipaus olisi ainetta
maapallo ei jaksaisi kantaa sitä
Sinulla on lahja. Käytä sitä, muuallakin. Kirjoita kirja, ostaisin ja lukisin. Runoutta on monenlaista. Mutta että poimii sanat, jotka osuvat ja liikauttavat...sitä ei ole kaikille suotu. Kohotan täällä maljan sinulle...vichyä kiitos!
Ai sinäkin olet vichynaisia / -miehiä (oletan että -naisia)? 😉
Kiitos, ystävä kallis. En oikein tiedä, mitä sanoa. En tiedä, mitä kirjoittaminen minulle nykyisellään antaa, tää on niin uus juttu. Jotakin tärkeää tämä on, koska en voi olla kirjoittamattakaan. Täällä ei juurikaan vastakaikua saa, se on ikävää. Mutta tällä hetkellä ahdistaa ajatus pöytälaatikkoon jumiutumisestakin, siitä, että tämä yksinäisyys, jonka sanoiksi puen, jäisi vangiksi sinne pöytälaatikkoon! Kun eniten haluaisin, että joku kuulisi... yksinäisyyden.
Sinäkin taidat kirjoittaa?
Kirjoitan silloin tällöin jotain. Mutta ei ole sellaista pakkoa tai tarvetta siihen. Tunnistan kuitenkin hyvän tekstin, ja sujuvan rytmiikan, joka uppoaa tajuntaan. Tottakai myös tuo aihepiirisi on osuva minulle. Jatla kirjoittamista ja lähetä kustantajalle!
Heräsin, huone oli arkeen kylmä, tunsin että joku muka käyttää minupetasin sängyn nopeasti ja puin nyt on mukavampi jatkaa lepoa sänkypeitteen päällä, iltaan asti
Hieman pettymyksiä ja masennusta minulla
lennät murtunein siivin pimeässä
ja ihmiset
hellyydellä leikittelevät
satuttavat niitä
joiden siivet ovat revenneet
vahva nainen olet siskoni
vahva ja väkevä
lennät
murtunein siivin pimeässä
Olipa taas huikea runo. Vau! Onko sinulla jo paljon näitä? Riittäiskö jo kirjaksi asti? Minä murtunein siivin lentävä suosittelen vahvasti sinua jatkamaan...
Voi kiitos taas. Lennä rohkeasti murtuneinkin siivin!
En minä tiedä, kuinka paljon on "kokoelma", kyllä niitä muutamankymmenen verran saattaa olla, mutta täysin hiomattomia. Eikä minulla ole mitään teoreettista käsitystä rakenteista sun muista hienouksista, mikäli sellaisia on olemassa. Olen varsin tietämätön ja yksinkertainen olio. Olisihan se toki ihan mielenkiintoinen ajatus, joskus sitten ehkä... 😊
lasken jokaisen sormen katseellani
saan kymmenen tulokseksi
aina
päivät viikot kuukaudet kuluvat
auringon valo kalpenee
sillä tulee talvi
vaikka kylmyys oli jähmettynyt sanat
laskin jokaisen sormen katseellani
sain kymmenen tulokseksi
aina
ja
aina
kevään tullen lakkasin laskemasta
***
väittämät ovat väittämiä
totuudet totuuksia
Tuoksusi sormissani.
Heräsin yksin.
Lähditkin pois.
Yritin helliä kuin se josta haaveilit,
vuosia.
Kerroit asioita,
kommunikaatio toimi.
Et ollut ketä etsin eilen,
huomasit, pakenit.
Voisit olla etsimäni huomenna. Voisin olla.
Joku.
Epätäydellisiä molemmat.
Kesän lintunen.
Laulathan vielä jokus?
Talvi on kylmä.
Vai onko?
ei hän koskaan halunnut
ei halunnut
edes
sydämeni porstuaan astua
'
mutta kyynelistäni kasvoi meri
***
kyynelistäni kasvoi meri
Taas oli ajatusta ja rytmiikkaa runoissasi! Aurinko paistaa...tulee hyvä päivä. Luomisvoimaa sinulle toivon!
Moi! Mä valvoin viiteen, heräsin kympiltä, jatkoin unia... Kunnes oli pakko herätä. Koululaiseni, 10-vee kesälomailija armas tuli sanomaan, jotta äiti alahan jo nousta sieltä! 🙈 Lorvimispäivä taas kerran. Aurinko ihana paistaa, puut tuossa metsässä huokailevat levollisesti. Se on muuten ääni, jota voisi kuunnella loputtomiin, tuollainen puiden lempeä ja lohduttava juttelu. Istun monesti kuistilla ja kuuntelen ihan sitä rytmiä. Sekin on mielenkiintoinen ja lohduttava tunne, kun tajuaa ettei metsä ole kuuntelijaltaan mitään vailla.
Toivottavasti sinulla on ollut hyvä päivä! Lähden viemään mukulaani kiinalaiseen syömään. Itse en raaski osallistua syöminkeihin, mukula on säästänyt rahaa varta vasten päästäkseen nautiskelemaan. Se on hupaisa tyyppi: se haluaa mennä aina itsekseen, valitsee paikan, tutkii ruokalistan, tilaa koko rahan edestä koko "paketin" alkuruuasta jälkiruokaan saakka. Sitten se hörppii vielä monta kuppia herkullista teetä kaupan päälle! Toimii ihan itsenäisesti ja varsin suvereenisti, on kuin kala vedessä. Oon näköjään ylpeä siitä! 😉
Vau! Ihana mukula sinulla. Teillä on ollu sitten hyvä päivä. Lapset on parasta:). Vähä isompinakin. Äiti oon itekkin. Ja niin totta, mitä metsästä kirjoitat. Rikkaus, että voi omalla kuistilla kuunnella puitten huokauksia. Päivänpaisteisia päiviä teille. Sulla on kaikki mitä tarvii. Rakas lapsi. Sydän paikallaan. Kirjoittamisen lahja. Metsä lähellä. Mitä sitä muuta onneen tarvitaan. Ei muuta kuin kynä sauhuumaan...!
Ja ps. Kiitos, mulla oli oikein hyvä päivä!
olen illassa
äänet arkiset
yksinäisyyden seinistä kimpoilevat
lyövät maahan heikon
pieninä täsmäiskuina satuttavat
ruumiini haavoilla makaa
mutta hiljaisuutta
hiljaisuutta pyytäisin arvon ajatukseni
sillä
raja sille mitä tapahtuu ja mitä ei
on olemassa
yksinäisyys huutaa
tuolla mesoaa möykkää ja itkee
olisi nyt hiljaa jo
mustana lipuva kasvoton
epäihminen
mitä sinä tulet ovelleni kerjäämään
myötätuntoako ymmärrystä
silitystä syliä
sitäkö että
saisit painaa pääsi rintaani vasten
ja kuulla sydämeni sykkeessä elämän
sitäkö sinä tulit hakemaan
mene
mene mene
mene pois en tarvitse sinua en syliä en silitystä myötätuntoa ymmärrystä
en en en
sinä olet minä
en halua sinua
***
mene nyt
Tulipas sieltä voimallista sanomaa taas...Jatkoon! Ei toista puhetta...
se oli eksynyt ihmisten maailmaan
lentänyt liian lujaa
törmännyt ja
haavoittunut
se oli maannut monta tuntia hiljaa
joku ihminen
oli katsonut sitä
joku ihminen
oli muistanut
sen heikkenevän ruumiin
joku ihminen
oli halunnut antaa sille virvoittavaa vettä
mutta se oli jo kuollut
ei
ei se ollut kuollut
se oli ehtinyt lentää toiseen maahan
onnellisten maahan
SURUNKANTAJAT
tauhkaa on
ja sirpaleita
juuren tyngät irtirevityissä
mutta punainen on elämän väri
vaikka veren
***
ota tästä ystävä
syökäämme yhdessä
ja juokaamme
iloon saakka
sillä satuimmehan tähän yhtäaikaa
laskimme kantamuksemme
ja katselimme kauan toisiamme
tunnistimme
sillä
punainen on elämän väri
vaikka veren
Tänä yönä puut ovat hiljaa.
Sillä asiat ovat eri tavoin,
järjestys on toinen. Merkkinä siitä minä käytän pisteitä ja pilkkuja.
(Laulan vihdoin laulun, joka minun pitää. Olen ahdistunut, mutta olen onnellinen. Kukaan ei kuule. Villasukat ovat kierteellä ja hyttysiä paljon. Mutta ajattelen asioita. Olen toden ja epätoden rajalla.)
Unessani kauan aikaa sitten matkustin outoa reittiä. Myöhemmin tajusin, että niin piti käydä. Ja kävikin.
Tulin matkustamaan monta kertaa. Ja matkustan yhä.
Toisessa unessa kaikki oli syttynyt tuleen. Näin saman unen kahtena peräkkäisenä yönä. Minua ei pelottanut, sillä tajusin, että niin piti käydä. Minussa. Kävikin. Ja käy. Kuoli ja kuolee.
Kolmannessa unessa, muutama yö sitten, sisälläni kasvoi vauva. Senkin unen näin kahtena peräkkäisenä yönä. Minuun sattui, mutta liikkeitä en tuntenut. Pelkäsin, että vauvani on kuollut.
Kun unessaan on raskaana, merkitsee se jonkin uuden asian kehittymistä näkijässä. Äsken ymmärsin, että niin pitää käydä. Ja käykin. Koko ajan. Jotakin muuttuu, vaikka pelkään jonkin asian kuolemaa.
Järjestys on olemassa. Järjestys on uskottavissa oleva. Mitään ei tapahdu sattumalta. Teoriat ovat silti turhia. Kaaos on teorioista ainoa uskottava.
Kosketuksessa on avara voima.
Vakava virta.
mutta uni unohdus tulee
sillä
kertoivat
kaipuun kuoppajaisia
pian vietetään
koko
yön
kanssasi
kuoleva
tanssin
kunnes
***
(mutta katso
käsiäni ja jalkojani
ne kylmeten kangistuvat
kumpi tässä on kuolemassa
sinä vai minä)
minä olen
kelottunut puu
suoneton
ei enää elävä
sinä rakkaani
keskiyön auringon lempeä muisto
valon mahdollisuus
***
olen sisältä harmaa
arpikudosta valotaitoksessa
olen jälki joka unohdetaan
kaunis rakkaani
sammutathan hellin käsin
viimeisen lyhdyn
Myös repeytynytmies tms. oli kirjoittamasi, olihan. Pidin siitäkin.
Oli, suurimmaksi osaksi. Kiitos. Mukavaa jos pidit.
Pidän näistä valtavasti, varsinkin parista huikeasta oivalluksesta. Kiitos.
Kiitos. Tuntuupa hyvältä. Tosi tärkeää mulle, että jotkut lukevat. Ennen kaikkea, jos jollekulle herää jokin ajatus. Saanko mielenkiinnosta kysyä, mikä oivallus sinulle syntyi?
Pisteiden ja pilkkujen käyttäminen merkkeinä muutoksesta esim. oli ajatuksena ravistava.
Kirjoitat jotenkin samalla tapaa miten ennen kirjoitin, itselleni vain kylläkin. Sellainen narsisminsiemen kai minullakin on. Tietysti aiheet ja kokemukset ovat meillä erilaiset. Näen jotain tuttua, josta yritän saada epätoivoisesti kiinni, muistaa. Tärkeintä minulle kuitenkin on, että pidän runoistasi, analysointi jää tähän. Nykyään en osaa kirjoittaa, jos olen ikinä osannutkaan. Supersankarina esiintymisen traaginen lopputulos. Jatkathan? Pidän, tunnen.
Mä luulen, että osaat yhä kirjoittaa.
murtumispiste
requem
kuistilla äsmarketin pussin päällä pohjamaalasin kukkaruukkua
titaaninvalkoisen taitoin sitruunankeltaisella olisi pitänyt ehkä kuitenkin taittaa okraan valkoinenkin ihan finaalissa
värit loppuvat samalla tavoin kuin päättyvät asiat
harmaat kukat asettelen riviin
vaatteeni nimi on lacrimosa
käyn nukkumaan kun
juttelen räsymattoni kanssa
sen kuulo on hyvä
ja kosketus
***
mutta verhojen lomista tulevat sääsket
silloin huudan seinilleni
huudan kovaa
ÄÄNI KIMPOILEE
MINÄ EN SUOJAUDU
huudan
miksi mitä minkä vuoksi hengittävätkö täällä muut kuin minä ja sääsket
enkö kerro niillekään siitä mitä on
ihmisen yksinäisyys
en
*verhojen lomitse, ei lomista!! Luurin tekstinsyöttö = 😝
pelottomat ajatukset pelottomat teot
yön äpäriä
heräät aamun valoon ja häpeät
eevan osaasi vasten äsken puraistu pala
häkellyttävän punaista omenaa
ääni joka vuotaa sisään päin
muistuttaa itkua
(et muuten ikinä arvaa
kuinka paljon rakastin häntä)
tai voi se olla vain tämän huoneen
vinkuva ilmastointikin
se ääni
näin uusi ja hieno rakennus
olisivat voineet sentään
rakentajat olla hienotunteisia
tässä rakennuksessa riittää surua
ilman itkevää ilmastointiakin
katsot kättäsi
sormiesi lomitse vesi karkaa
sinä näet sen
ja ymmärrät
murheet tulevat
ja ilot
himo rakkaus ja vääjäämättömyys
kaikki tulevat
juoksevat ohi
elämät juoksevat ohi
mutta sormiesi lomitse vesi karkaa
ja sinä näet sen
ja ymmärrät
aika on rajallinen
vain yksi ihminen halusi kuulla, kuunnella. vain yksi näki että olen haurasta paperia. vain yksi näki ja hyväksyi näkemänsä. hän antoi lahjan, jonka vain harva kykenee antamaan.
eikä minulla ei ole antaa mitään yhtä arvokasta vastalahjaksi.
Semmosta tässä vaan että sain kaverilta viestin näistä sun runoiluista. Muutama vinkki:
1.Kirjoita omalla nimellä, muuten nämä on anonyyminä vapaata riistaa kopiointiin.
2.Suosittelen että koostat nämä kotona n. 20 sivuun ja lähetät kustantajalle. Kustannustoimittajan silmin vain muutamaa tekstiä tiivistäisin ja jäsentäisin, muutoin liki julkaisukelpoista tekstiä. Omakustanteetkaan ei nykyään paljoa maksa, mutta turvaavat materiaalisi plagioinnilta. Muista ingressi, tai sellainen lyhyt kuvaus mikä on asiayhteys näihin ja mahdollisesti jaottele muutamaan eri aihepiiriin otsikoinnin alla.
3. täällä suomi 24-palstalla on myös keskustelupalsta "kirjailijanalut". Löydät sieltä paljon materiaalia ja vinkkejä, kun päätät ryhtyä tavoittelemaan runoilijan uraasi.
linkkejä :
https://www.tammi.fi/yleinen/haluatko-kirjailijaksi
http://www.mediapinta.fi/sivu/kirjailijaksi
Onnea <3
No hups! Tuota joo, oon vähän äimänä, kiitos kun kirjoitit ja annoit nuo vinkit. Enpä ole tullut ajatelleeksi plagiointimahdollisuutta. Oliskohan nää järkevämpi poistaa, en nyt tiedä kehtaanko omaa nimeä tähän laittaa... Ehkä mä poistan nää. Ja toki on alkanut hieman kiinnostamaan tuo julkaiseminenkin, vaikka lähtökohta ei missään tapauksessa ollut alunperin se.
Lämmin kiitos kun kirjoitit! 😊
Onnea ja menestystä täältäkin:) ! Jään odottelemaan kirjaa..
Voi Kiitos, Voikukkanen! 💙🌻