Sillä halu sulkea sinut syliini on vain vahvistunut. Tarve halata ja tulla halatuksi. Minä kiukuttelen ja potkin ajatuksissani seiniä. Toivon näiden tunteiden katoavan ja laantuvan, mutta silti ne pysyvät ja minä olen väsynyt pukemaan ylleni sen ystävyyden naamion ja viitan. Olla ihan kuin en haluaisi enemmän, olla kuin en haluaisi koskettaa, vaikka haluan. Mutta et ole minun koskettaa.
Siksi etäisyys
koska.tunteet
597379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Ja en tiedä miten jatkaa. Elän vain yhä pienempiä ympyröitä, kiertyviä spiraaleja, en elämää, jonka haluan, jonka tarvitsen. Miksi kaikista miehistä vain sinä. Yhä vain sinä.
https://youtu.be/eJSik6ejkr0
Samanlaista on minunkin elämä, yhä pienempiä ympyröitä. Olen missä tahansa en elä todellista elämää vaan yksinäistä.
Näinhän se on. Itsekin todennut, että aika on himmetä, ottaa etäisyyttä.
Mitä jos kokeilisit toista lähestymistapaa? Tulisit vähän lähemmäs, antaisit pieniä vihjeitä siitä että tykkäät ja katsoisit miten toinen siihen reagoi? Jos saat vastakaikua, niin pienin askelein ja vuorovedoin eteenpäin? Toinen saattaa odottaa sitä samaa halausta. Minä ainakin.
Kun toinen on varattu niin on aivan sama millaisin askelein sitä etenee, vaikka harppauksin, jos toinen ei halua tulla vastaan. Siinä jää sitten itsekseen tienhaaraan ihmettelemään ja odottamaan. Minkäs sille mahtaa. Rakkaudessa ajoitus on aina tärkein.
Se on selvä jos toinen ei halua tulla vastaan. Oli varattu tai ei.
Niin... On vaikea sanoa, olisiko minulla edes ollut mitään mahdollisuuksia silloinkaan, jos hän olisikin ollut vapaa.
Kääntäen sama mitä edellä kirjoitin: Mahdollisuuksia voi olla, vaikka toinen ei olisikaan vapaa. Riippuu ihan tilanteesta ja mitä hän itse antaa ymmärtää. Ystävyyskin on arvokasta, eikä tulevaisuudesta koskaan tiedä.
Ystävyys on arvokasta, kyllä, mutta se aina väistämättä johtaa tilanteeseen, jossa päivät tuntuvat kuluvan elämättä ohi siinä missä toinen elää elämäänsä täydemmin.
Millä tavoin hän elää elämäänsä täydemmin? Voi olla vain sinun ajatus täydellisestä....
Ymmärrän ja tiedän mitä tarkoitat. Terveisiä vaan täältä toiselta puolelta. Elän sitä "täydempää" elämää, mutta silti usein tuntuu, että päivät kuluvat ohi ja sitä miettii mitä sen toisen kanssa voisi olla ja toinen on ajatuksissa koko ajan. Vaikkei ole isompia ongelmia nykysuhteessakaan. Tunteet vaan vie voimalla mukanaan ja järki yrittää pysyä perässä. Ja kun ihmistä näkee usein, niin ei se ohi mene. Mutta mitään isompaa ei ole tapahtunut, eikä tapahdukaan, ellei asioista ensin kunnolla puhuta.
Nyt vasta katsoin linkkaamasi videon. Miten hyvin sen teema ja visuaalinen symboliikka osuivatkaan omalle kohdalle, vaikka varmasti ihan muualle suunnattu. Juostu on ja hän tietää sen.
Elämä ei mene hukkaan, jos rakastaa ja tulee rakastetuksi. Ilman rakkautta se tuntuu vain osittain eletyltä.
Samoja hukkaan menemisen kokemuksia voi tuntea täällä toisella puolellakin, vaikka järki kuinka sanoisi ettei niin ole. Rakastuminen ja ihastuminen ovat niin voimakkaita tunteita, että ne vievät helposti mukanaan. Eikä kyse ole mistään ohimenevästä, koska tilanne on jatkunut yli vuoden. Mielessä vaan pyörii ajatukset siitä, mitä siitä lopulta seuraisi, jos päätyisimme yhteen? Ensin se väistämättä hajoittaisi paljon hyvää ja aiheuttaisi mielipahaa monille, mutta mitä jos se lopulta olisikin kaikille parasta? Ei voi mitenkään tietää etukäteen, enkä edes vielä tiedä mitä tämä toinen ihan oikeasti ajattelee minusta. Onko ottanut etäisyyttä siksi että kokee kuten sinä, vai jostain muusta syystä. Vaikea saada irti hänestä mitään, mutta jotain erityistä välillämme on tai oli. Siitä olen aika varma. Tänään juteltiin saman pöydän äärellä kahdestaan, mutta kuten aina, arkisista asioista vaan.
Ole sun kohdalla niin että sun pitäis jutella asiat selviksi sen oman puolison kanssa ennekuin rupeat mitään suhteita kyhäilemään mihinkään.
Kiitos vinkistä, mutta en näe asiaa näin. Ei ole suhdetta vielä kehitteillä. On vain ajatuksia siitä omassa päässäni ja mieli muutenkin myllerryksessä. Enhän edes tiedä haluaisiko hän suhteeseen kanssani. Jos kävisi ilmi että haluaisi, niin vasta sitten pitäisi jutella asiat selviksi kaikkien kanssa ja tehdä valintoja. Voihan olla, että suhteelle ei olisikaan tahtoa ja edellytyksiä, kun asioista ensin kunnolla puhuttaisiin ja oppisimme tuntemaan toisistamme nekin puolet, mistä emme vielä tiedä. Sitä odotellessa pidän asian omana tietonani ja puran tuntojani tänne. Pienimmän haitan periaatteella. :)
Viestini aloittajalle on, että jos et ole varma siitä ettei toinen saattaisi sinua haluta, niin älä etäänny, vaan päin vastoin lähenny ja yritä ottaa asiasta varovasti selvää. Älä tee oletuksia vain sen perusteella, että toinen on varattu. Jos olisin vapaa, eikä olisi niin paljon menetettävää, niin olisin ollut jo aikoja sitten aloitteellisempi.
Kirjoitit aloittaja "yhä vain sinä". Kuinka kauan tilanne on sinulla jatkunut?
Tyrkytä nyt vielä enemmän itseäs varattu ........... Sähän se varsinainen trolli suorastaan oot.
Oma elämä on opettanut hyvin skeptiseksi varattujen suhteen ja jättänyt myös ns. traumoja. Pelkään sitä, että mikäli nyt annan toiveilleni ja odotuksilleni vallan niin havahdunkin vaan siihen, että hänellä onkin jo joku toinen. Niin minulle on käynyt kerran ennenkin. Carpe diem, elämä lyhyt ja sitä rataa ja kun olisitkin valmis etenemään, niin huomaatkin, ettet ole niin tärkeä toiselle mitä hän sinulle. Mikään ei ole niin musertavaa kuin huomata, että kun toinen eroaa, niin hän tekeekin sen jonkun toisen vuoksi.
Toi on totta, monet suhteilee nykypäivänä niin, että jos heti viikossa ei tapahdu niin joku toinen siinä jo on. Ei nykypäivänä ketään venailla ja mietiskellä vaan otetaan se joka kohdalle osuu ja sehän onkin sitä elämän arpapeliä. Mutta sä koska.tunteet puhut trollina epäloogisuutes vuoksi ittes pussiin. Ikään kuin annat toiveillesi vallan jostakin varatusta? Ja sit se varattu eroaa, mutta jonkun toisen kuin ittes vuoksi?
Se on jotain mitä tapahtui vuosia sitten. Minulla oli tunteita yhtä varattua työkaveriani kohtaan, mutta moraali ei oikein antanut periksi, sillä häntä tuntui kiinnostavan vain seksisuhde ja itse kaipasin jotain vakavampaa. Sitten kun monen vuoden himmailun jälkeen aloin ajatella, että ehkä sitä pitäisi uskaltaa ja elää ja kokea, niin hän olikin jo löytänyt työpaikalta itselleen toisen naisen, mikä rikkoi hänen avioliittonsa. Se tuntui kaikki niin epätodelliselta ja siitä oli hyvin hyvin vaikeaa päästä yli, sillä ensimmäisenähän sitä syytti omaa hannailuaan, sillä tunteiden vuoksi oli vaikea nähdä toisen puutteita ja virheitä.
En voi sille mitään, että itsetuntoni on edelleen yhä vähän romuna sen jälkeen. Sitä haluaa tulla isosti rakastetuksi, mutta pelkää että niin ei tule tapahtumaan. Että aina on se joku nätimpi, rohkeampi, hauskempi ja kivempi ja seksikkäämpi kuin minä.
Tiedän miten on raskasta olla ystävä jota samalla rakastaa. Vie voimat pikkuhiljaa. On osattava päästää irti. Vaikeaa on.
Onpa kiva lukea tuollainen kaunis aloitus ja ihan hetken antaa itselle lupa kuvitella, että se oma kaipaamansa henkilö ajattelisi juuri noin. Paluu todellisuuteen on kuitenkin pakko tehdä, koska ei hän ajattele. Muuten olisimme yhdessä.
Tee hyvää tuolle.
Spiraalit tarkoittaa pienempää maailmaa. Nips, osa pois sieltä, naps, osa pois täältä. Mukautetaan maailma ympyröihin. Fuusiovähennys.
Nips naps ois, ylimääräiset pois.
Se menee tosiaan.
Epätietoisuus pitää välimme etäisinä on oma olettamukseni. Jos tietäisin tuntemuksesi edes myönteisiksi minua kohtaan, en epäröisi lähestyä sinua? Kanssakäymisemme ei käynnistynyt ihan niin kuin Stömsöössä.
Miehelle vai naiselle tämä.
Naiselle ja korjaan (Strömsöössä) :) Jos osuu edes lähelle niin lypsän sinulta vuorostani jotain tähän liittyvää? Olenko syypää sun...?
Olet kyllä! Milloin viimeksi nähtiin?
Voisko olla noin 3 vkoa sitten? Annatko mullekin jotain vastinetta, ettei mene yksipuoliseksi lypsämiseksi? En voi tietää, olenko aiheuttanut sinulle kuinka paljon harmia tahtomattani? Toivottavasti en? Olenko vain mielikuvitukseni vanki? Kaikki vaihtoehdothan on olemassa.
Ou nou, vikaan meni :(
Mielikuvituksen vanki minäkin näköjään. mitä jos vaan rohkeasti otamme yhteyttä kaivattuumme ja kerromme suoraan - se ei pelaa joka pelkää?
Kirjoitat kyllä tosi mukavasti, ihanaa kesää :)
Näin vähän oletinkin, kiitokset kehuista, vaik omasta mielestä aika vaihtelevasti kirjoittelen. Tunteiden ja järjen välimaastossa mennään pääasiassa, välillä jopa spontaanisti suuremmin ajattelematta? Tässä tapauksessa taidan enemmän pelätä kuin pelata. Pelurista jää itselle huono sivumaku, enemmän sydämellä ja aidosti yritän olla oma itseni. Periaatteena ollut aina: Tulee jos on tullakseen? Aika näyttää, kärsin mielessäni, jollei kohdata. Ihanaa kesää sinullekin.
P.S Tänään Kaisaniemessä kuluu päivä, lunkisti nauttien hyvästä popista.
Sehän on vallan mainio syy pitää etäisyyttä ettei vain halaisi toista ja sanoisi jotain kaunista. Ajatella, toiselle voisi tulla jopa hyvä mieli halaamisesta, kauheeta.
Mutta tästä tuli mieleen yksi onneliisuuden ja eteenpäin pyrkimisen opas: jos sinulla on haave, unelma tai tavoite elämässä (olkoon se sitten työhön liittyvä, rakkauteen liittyvä, elämäntapaan, urheilusuoritukseen ihan mikä vaan eri elämän osa-alue) tulisi sinun uskoa tavoitteeseesi ja pyrkiä siihen, vaikka se olisi jopa ympäristösi mielestä huono juttu. Erittäin tärkeä on saada lähelle ainakin yksi, mielummin useampia ihmisiä, jotka kannustavat sinua kohti tavoitetta ja uskovat sinuun. Läheltäsi löytyy aina ihmisiä, jotka epäilevät kykyjäsi ja ihmisiä, jotka oman uskaltamattomuutensa ja epävarmuutensa ja katkeruutensa vuoksi pyrkivät lyttäämään sinua ja viemään uskosi asiaan. Noita myrkyllisiä, sisältöän monesti pahoja ihmisiä on syytä välttää.
Että joskus voi oma kiukuttelu olla syynä moneen ..
En tiiä minkälaisesta kiukuttelusta on kyse, mutta eiks tommonen oo aika pieni juttu. Tietty tuntemattomilla se helposti etäännyyttää.
Minut ulos elämästäsi.
Mutta onko hän ulkona elämästäsi kun sinä kuitenkin olet rakkaus ja rakastaminen-palstalla? Miksi rankaista toista kiukuttelusta turhaan kun kuitenkin perään huutelet?
Kommentointi ei tarkoita peräänhuutelua, se on toteamus tapahtuneesta, ilman kummallisia puheitasi rangaistuksista. Kannattaa ehkä hetki miettiä sanomisiaan. Kommentoida voi palstalla kuin palstalla eikä sen tarvitse tarkoittaa sen kummempaa, oltiin sitten rakkauspalstalla tai vihapalstalla, aloitus on se mitä kommentoidaan, ei palstan nimi.
Justjoo. Tosiasia kuitenkin on, että sinä kirjoitat sinä-muodossa rakkauspalstalle. Voithan toki jatkaa itsellesi valehtelua, ettet tunne häntä kohtaan mitään, jos se sinusta tuntuu jotenkin järkevältä. Kannattaa miettiä omaa ehdottomuuttaan, onko se juuri se elämän Graalin malja joka tuo sinulle kerta toisensa jälkeen hyvän lopputuloksen. Vai ei.
Miksi äriset päivästä päivään jonkun muutaman sanan kommentista ja olet tietävinäsi kovastikin toisen ihmisen asioista? Kummastuttaa aina nämä kaltaistesi kommentit täällä, miksi ollaan niin tietävinään kun kuitenkaan ei tiedetä mitään. Palstoilla on hyvin monilla tapana vastata sinä - muodossa eikä se suinkaan tarkoita että kaikki niin tekevät muka tuntisivat hänet kenelle vastaavat, miksi tarraudut epäolennaiseen noin jyrkästi ja ikäänkuin kirjoitat hänen viestinsä uuteen uskoon, sinun uskoosi. Hän kirjoitti ensimmäisessä vastauksessaan viiden sanan viestin kertoen tilanteen ja tapahtuneen, sanallakaan kertomatta tunteista mitään minkä jälkeen sinä hyökkäät päivästä päivään " tietämään " . Onko oma elämäsi seisahduksissa kun käytät noin paljon energiaa ja aikaa muiden elämän ruotimiseen ja neuvomiseen, itse ajattelen että parempi keskittyä omaan elämään ennemmin kuin toisten elämään.
Ihan sivusta varmasti kirjoitat. Juujuu. Sinä olet Sinäkiukuttelit-nimimerkki. Toimintasi on melko epäloogista, kyseenalaistat minun sivusta puuttumiseni jonkun toisen viestiin ja tuon ajankäyttöni rationalisuuden myös. Itse sinä kuitenkin "sivusta ihmettelet" toisen random-sivustaihmettelijän (eli minun) puuttumiseen jonkun henkilön viestiin.
Jos ottaa noin koville tajuta, että tänne tullaan purkamaan tuntojaan, koska ei olla käsitelty vielä loppuun jotain juttua niin syytön minä siihen olen ja suuntaa kiukkuenergiasi itsesi tuntemiseen paremmin.
relaaaax baby, relaax baby. hippipoppipunkkari, anna rauha muille ja samalla itsellesi, rauhaa, rauhaa, antaa jokaisen purkaa tuntonsa, sytyttämättä sotaa kenenkään sanomissta. rauha rauha.
Että hänkin kenen kimppuun hyökkäilet saa purkaa tuntojaan täällä ihan samoin kuin kaikki muutkin. Mistä moinen viha muutaman sanan viestistä ?? Kerro ihmeessä.
Kiukuttelut aisoissa, kiukuttelu tuskin auttaa monessakaan asiassa, toisenlaiset tavat ehkä enemminkin.
ja sitten sä väänsit napit kaakkoon ja aloit kaikkien aikojen vittuilubuumin sitä kohtaan, niihän se meni peitoten alleen niin rakkaudet kuin ystävyydet. thats it.
Että vieläkin löytyy hyeenoja joiden pitää sotkea aina purkauksillaan joidenkin ketjut.
Kiukutellut vain itseksesi vai saiko hän myös siitä osansa?
Itsekseni. Kun on paha olla niin puran sen yleensä itseeni. Klassinen tapa on esimerkiksi vetää sometilit matalaksi, kun kauniilta ja kivalta näyttävä elämä alkaakin vain tuntua valheelta, kun en ole oikeasti onnellinen. Ehkä etäisyyden pitäminenkin on ollut eräänlaista kiukuttelua - toive siitä, että hänelläkin heräisi ikävä, kun en olisikaan niin helpolla läsnä.
Kommentoin vielä toisen osapuolen näkökulmasta, vaikka olenkin väärä ihminen sinulle. Jos toinen ottaa etäisyyttä sitä on mielestäni paras kunnioittaa. Jos hän ihan oikeasti sitä haluaa, niin siitä aktivoituminen todennäköisesti vaan pahentaa tilannetta. Toisaalta jos toinen yrittää saada sillä nostettua kissan pöydälle ja toisen puhumaan asioista joita ei muuten saada otettua puheeksi, niin silloin pitäisi olla entistä rohkeampi ja aloitteellisempi. Ihan mahdotonta tietää!
Että etäisyyden pitäminen on ollut hänelle merkki että antaa olla. Vaikkei oikeasti olisikaan mutta hän on käsittänyt sen niin.
Kerroin kyllä tunteistani ja ajatuksistani ensin, kuukausia sitten. Sanoin, että on liian vaikeaa olla vain ystävä ja on parempi, jos näkisimme vähemmän, mikäli tämä ei voi muuksi kehittyä, joten hänen pitäisi kyllä tietää miksi.
Vaikka olet kertonut ajatuksesi ja vaikka hän tietäisi käytöksesi, voi se silti ajaa hieman kauemmaksikin. Ihan juuri noin kuin tuossa aiemmin joku jo mainitsikin. Toinen voi potea pahaa oloa ja kokea suurtakin ikävää mutta kokee sen toiveena pysyä kaukana ja yrittää kunnioittaa sitä. Huonoina päivinä voi ajatella että on riittämätön ja kaipaisi sitä että toinen jakaisi ajatuksia eikä pitäisi seinää välissä. Itsekin rajoittanut somea välillä kun kokee ettei ole kiinnostava ja jättänyt soittamasta tai laittamasta viestiä hänelle sen takia.
Nuo ovat usein omia mietteitäni. Tilanne on kuitenkin epäkiitollinen silloin, kun toinen tietää toisen tunteista, mutta ei kerro omista tunteistaan ja ajatuksistaan mitään. Siinä on jo ensimmäinen seinä rakennettuna.
Tämä on kyllä ollut yhtä h*lvettiä. En tiedä miten se on mahdollista, että kun mitä aktiivisemmin yrittää unohtaa niin sitä vaikeampaa se vain on ja olo on vain sellainen, että jos nyt nähtäisiin niin kyllä se vaatisi kaiken tahdonvoiman olla kaappaamatta toista halaukseen. Ja sydän vain särkyy niissä tilanteissa, kun pitää näytellä kaveria.
Niin ja ne ovat minun tilanteessa jossa toinen pitää mitan päässä ettei satuttaisi itseään kun ei pysty ystävyyssuhteeseen. Olen vastannut ympäripyöreätä ja se voi olla ettei tunnu vastaukselta sillä se mitta estää. Jos sitä ei olisi - halauksessa se liekki loistaisi peittelemättä enkä pystyisi piiloutumaan sanojen taakse.
Ihmettelen miksei niitä tunteita voi selväksi näyttää ja tehdä. Oli ne sitten mitä tahansa. Mutkaton yhteys on parasta. Eikä ympäripyöreitä latelemalla ystävyys kukoista. Ystävyys tarvitsee rehellistä yhteyttä kasvaakseen täyteen mittaansa.
Hän tietää tunteeni mutta en ole vastannut kysymykseen. Kahden ihmisen välistä yhteyttä pitkältä matkalta ei saa tiivistettyä muutamaan riviin palstalla.
Vastaan kuin olisit hän. Sä tiedät mun tunteeni ja ne eivät ole mihinkään muuttuneet. En ole sinun, mutta sulla on minun lupani koskettaa. Ainut este ja mahdottomuus tässä tilanteessa on oma mielesi. Tiedät sen. Muut esteet ovat voitettavissa jos vain kertoisit minulle, että haluat. Haluaisit minut elämääsi. Olet kuitenkin perääntynyt ja kirjoittanut, että et halua minua. Elän sen mukaan, vaikka sydämeni ajattelee sinua ja ihoni haaveilee kosketuksestasi. Niin mun on jatkettava ilman sinua vaikka sattuu.
Huomasin just tän, olen reissussa vielä pari viikkoa, enkä pääse tänne kovin usein. Puhelimella tätä ei jaksa selata. Jutellaan ja vaikka nähään kun palaan. Enkä ole kirjoittanut etten haluaisi sua! Voi hyvin!
Mmies ei halua erota, vaikka ihastuu tämän tästä aina uuteen ihanaan naiseen. Eihän se ressu luonteelleen mitään voi. Seikkailija ja jännityksen hakija😅