Tosiasiassa ihminen ei

Sehän on selviö. Niiden kanssa on opittava elämään.

Aika hankalaa se olisi. Pulpahtavat kuitenkin pintaan tai esiin.

Minä mietin, millaiset tunteet hänellä oli minua kohtaan, tai oliko niitä ylipäätään... Nyt tämä loppui ja pahemmalta vaan tuntuu.

Aahhahhaa. Et vain osaa juosta tarpeeksi kovaa. Semmosta se on lahjattomien kanssa, vaikka miten treenaisitte ette vaan pysty.

näinhän se menee

Oli tunne mikä hyvänsä niin ainoa keino on uskaltaa kohdata se. Kuunnella mitä se tunne sinulle puhuu sinusta. Se on sitä itsetuntemusta, koska ne tunteet ovat sinä. Ne kertovat sinusta. Mitä sinulle kuuluu? Mikä tuntuu hyvälle ja mikä pahalle. jne.

Monet vieraantuvat itsestään koska pakenevat itsensä ja tunteidensa kohtaamista työhön, harrastuksiin. päihteisiin. jatkuvaan menossa olemiseen, yksinäisten hetkien välttelyyn. jne.

Itsekin muistan sydänsuruja paenneeni biletykseen, urheiluun ja jatkuvaan menoon. En voinut pysähtyä hetkeksikään enkä voinut olla yksin sillä silloin olisin kohdannut itseni ja joutunut kuuntelemaan mitä tunteeni sisälläni minulle kuiskii kuulumisistani.

Halusin vaimentaa sisäiset ääneni eli tunteeni jotka minulle minusta kertovat. Samalla kun pakenin itseäni ja kuulumisiani joita mieleni halusi kertoa tein tein itselleni aikamoisen karhunpalveluksen.

Jääräpään suurin vastus ja pysäyttäjä löytyikin omasta itsestäni. Kun en suostunut kuulemaan tunteitani hyvällä, minun mieli pakotti siihen sitten väkisin ja pakolla lyöden päälle burn outin ja keskivaikean depression.

Äärimmäinen keino saada minut pysähtymään ja sen se teki. Masennuksesta pysähtyi sitten kyllä kaikki. Sitten ei enää menty. Sitten maattiin kotona sängyssä kokemassa niitä sisäisiä tunteita 24/7 ja miettien miten tähän tultiin ettei edes kahvia jaksa keittää!

Siinäpä hyvä kirjoitus. Myöskin esimerkki siitä, miten mieli voi järkkyä, jos ei uskalla kuunnella itseään ja pysähtyä. Hienoa, että olet selvinnyt taas tasapainoon, näin oletan ainakin kirjoituksesi perusteella.