Jos joku sellainen teksti, missä ei haluta nähdä toista enää, olisi minulle, niin ehkä ajatukset ei sitten olisi samat. Olisi tosin aika uskomatonta, että eräs tietty henkilö ikinä näkisi tätä. Ehkä hyvä niin, koska tämä ei ollut järkevimpiä päiviäni.
Toivon, että olisi juteltu jotain. Paikalla oleva yleisö ei tietty auta mitään, eikähän se edes heille kuuluisi. Sitä kyllä ei varmaan huomanneet muut, kun vähän aikaa sitten tuli hetki, jolloin aloin olla täysin omissa maailmoissani. Yhtäkkiä huomasin sinut, katsoit takaisin hetken ja heräsin hämmästyneenä.
Onkohan joskus niin, että toisen reaktio epäilyttää tai voi olla muista syistä todella hermostunut olo? Tiedän hyvin, mitä tuo on. Jos huomaan itse jotain torjuvaa, en ehkä lähestyisi. Tietty, jos lähestyjä olisi joku sellainen, josta olisi miettinyt, että hmm, kukahan tuo mahtaa olla, se olisi varmaan ollut positiivinen yllätys. Tai jos ei vaan huvita jutella, eihän sillekään mitään sitte voi. Jos joku tulee kaupassa kysymään, että hei, näytät tosi uskonnolliselta ja kuulutko johonkin lahkoon, niin ehkä minua ei huvita silloin jutella.
Huomasin netissä yhden vanhemman kuvan, jonka olet itse julkaissut, ei siis missään oudoilla sivuilla, enkä voi olla miettimättä, että olenko nähnyt sinut joskus ajat sitten jossain? En tiedä, tuleeko sinulle mieleen mitään tuollaista. Ehkä vaan muistutan jostain surullisesta. Minulle taas tulee mieleen joku henkilö jossain kauan sitten kirjoittamassani tarinassa. Saati nyt, kun kirjoitin aika hassun pienen jutun, tosin se hassu viittaa siis minuun. Kukaan ei ole nähnyt sitä, vaan ihan itsekseni olen hihitellyt sille. Jos olisit lukenut sen, varmaan hymyilisit itseksesi huvittuneena ja tekisit jonkun matalan mörähdyksen. Tai ajattelisit, että voi ei mikä sekopää, onneksi ei tunneta paremmin...
Toivon, että olisi juteltu jotain. Paikalla oleva yleisö ei tietty auta mitään, eikähän se edes heille kuuluisi. Sitä kyllä ei varmaan huomanneet muut, kun vähän aikaa sitten tuli hetki, jolloin aloin olla täysin omissa maailmoissani. Yhtäkkiä huomasin sinut, katsoit takaisin hetken ja heräsin hämmästyneenä.
Onkohan joskus niin, että toisen reaktio epäilyttää tai voi olla muista syistä todella hermostunut olo? Tiedän hyvin, mitä tuo on. Jos huomaan itse jotain torjuvaa, en ehkä lähestyisi. Tietty, jos lähestyjä olisi joku sellainen, josta olisi miettinyt, että hmm, kukahan tuo mahtaa olla, se olisi varmaan ollut positiivinen yllätys. Tai jos ei vaan huvita jutella, eihän sillekään mitään sitte voi. Jos joku tulee kaupassa kysymään, että hei, näytät tosi uskonnolliselta ja kuulutko johonkin lahkoon, niin ehkä minua ei huvita silloin jutella.
Huomasin netissä yhden vanhemman kuvan, jonka olet itse julkaissut, ei siis missään oudoilla sivuilla, enkä voi olla miettimättä, että olenko nähnyt sinut joskus ajat sitten jossain? En tiedä, tuleeko sinulle mieleen mitään tuollaista. Ehkä vaan muistutan jostain surullisesta. Minulle taas tulee mieleen joku henkilö jossain kauan sitten kirjoittamassani tarinassa. Saati nyt, kun kirjoitin aika hassun pienen jutun, tosin se hassu viittaa siis minuun. Kukaan ei ole nähnyt sitä, vaan ihan itsekseni olen hihitellyt sille. Jos olisit lukenut sen, varmaan hymyilisit itseksesi huvittuneena ja tekisit jonkun matalan mörähdyksen. Tai ajattelisit, että voi ei mikä sekopää, onneksi ei tunneta paremmin...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.