Järkyttää huomata miten masennus vie kaikki voimat ja lamauttaa. En saa aikaiseksi mitään niin paljon tekemättä tärkeitä asioita hoitamatta laskut arki ystävät perhe lista loputon. Ja se ruokkii tätä oloa lisää. Yhteiskunnan ja ihmisten vaatimukset on juuri nyt minulle liikaa. Olen ihmis raunio, haluaisin vain nukkua, en saa kiinni mistään, en pysty olemaan juuri nyt sitä mitä minulta vaaditaa. On vain pieniä hetkiä jolloin voin paremmin suurimmaksi osaksi päiväni täyttyy epätoivosta surusta väsymyksestä elämää kohtaan. Olen niin voimaton tämän kaiken keskellä, enkä edes uskalla puhua läheisille miten asiani todella on kuinka huonosti voin. En halua huolestuttaa vai pakenenko totuutta? Kannan yksin taakkani oman osani. Liian raskasta liian ikävää onhan ihana kesäkin mutta minulle se ei ole nyt sitä, Ymmärrättekö? Olen masentunut ihmis raunio tarvin aikaa toipua ymmärrystä jne.
Masennus lamaannuttaa
Kesällämasennus
101530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaikelle pitää olla diagnoosi ja siihen vielä lääke.
Kilpaa kehumaan terveyskeskuksen labrajonoon, mitä kaikkea on todettu ja miten sitä lääkitään. Mitä emempi sen komiampi.
Koet, poet tautia nimeltä elämä. Se se vaan on kestettävä alusta loppuun
Loppua voi aina lähentää.
Tietoisuuden päättyminen kyllä pysyy koko ajan yhtä kaukana, mikäli olemassaolomme ei pääty kuolemaan
Minulla on myös masennus meneillään. Ei jaksaisi tehdä mitään. Niin loppu. Masennukselle on kyllä aina syy...
Oletko mielestäsi viisas vai tyhmä?
Tyhmempi olen kuin vasemman käden kumppari
Jeesus voi pelastaa sinut masennuksesta. On vain yhdestä rukouksesta kiinni!
Jeesus tanssii onnesta, kun vääräuskonen kuolee, pois täältä teidän "paratiisista". Niin ne Jehovat saarnas, kun yrittivät saada täältä käännynnäisiä. Samaa tekstiä luette tekin, on vain eri kohdat alleviivattu.
Tämä elämä on yhtä helvettiä, mutta onneksi täältä pääsee pakoon, kun kuolee. Sitten alkaa iankaikkinen tyhjyys ja olemattomuus, mikä sopii oikein hyvin tämän kärsimyksen päätteeksi. Aamen sille.
ymmärrän hyvin. Helpottaisi paljon jos myös ympärillä olevat ihmiset ymmärtäisivät. Tai ymmärtäähän ne, mutta ei oman kokemuksen kautta. Ei voi tajuta kuinka lamauttava masennus on. :( Mutta kun kaikki menee päin pyllyä niin sitten kun pystyy johonkin pieneenkin asiaan, tulee mahtifiilis, mut nauttii pienistä asioista.
Mun elämä on ollut jatkuvaa ylös ja alas veivausta. Niinä synkimpinä hetkinä on vaikea uskoa, että siitä selviää. Kyllä sit kuitenkin, sinäkin varmasti. Tsemppiä.
Suomen kansa ehkä keskimäärin on vähän ylireakoivaa, maanisdepressiivistä kenties, ei sillä että sitä käytöstä huvikseen tai tahallaan ylläpidettäisi. Yliylpistytään ja yliloukkaannutaan tautisen helposti. Tätähän ongelmaa sulla ei välttämättä ole, en tiiä sun kokemuksista tai masennuksen syistä mitään mutta ite tahon olla tuota mainitsemaani lajia. Ehkä iso osa saamattomuuskausien ja raivokohtaus-aikojen säännöllisestä vuorottelusta johtuu liian kauan jatkuneesta yksinolosta ja kosketuksen puutteestakin ilmivarmasti. Ei oo kovastakaan työmäärästä, huvituksiin syventyilystä tai hyvästä ruuasta noiden puutteiden korvaajaksi. Kosketus tuntuukin vallan hyvälle sillon kun sitä joskus vahingossa saa, jonkun paljas pehmeä käs hipassoo ommaani ja muuta tommosta