Eilen mietin, lähdenkö hoitoon. No menen kuitenkin sinne, mihin alunperin pitikin.
En millään haluaisi myöntää, etten pysty elämään ilman sua. Ja mitä hyödyttää myöntää, kun tiedän jo sen, etten elämääsi mahdu.
Ihan outoa, että näin voimakasta tunnetta voi olla ja samalla selkeä tietoisuus siitä, mitä haluaa.
On tää ollut yhtä helvettiä jo melkein vuoden, koko elämä meni sekaisin, enkä mitään voinut.
Vähän aikaa sitten kuvittelin, että kaikki järjestyy vielä ja sain voimia hoidella asioita kuntoon. Nyt olen taas ihan loppu, en jaksa oikein mitään ja tuntuu kuin kaikki olisi viety minulta pois.
En millään haluaisi myöntää, etten pysty elämään ilman sua. Ja mitä hyödyttää myöntää, kun tiedän jo sen, etten elämääsi mahdu.
Ihan outoa, että näin voimakasta tunnetta voi olla ja samalla selkeä tietoisuus siitä, mitä haluaa.
On tää ollut yhtä helvettiä jo melkein vuoden, koko elämä meni sekaisin, enkä mitään voinut.
Vähän aikaa sitten kuvittelin, että kaikki järjestyy vielä ja sain voimia hoidella asioita kuntoon. Nyt olen taas ihan loppu, en jaksa oikein mitään ja tuntuu kuin kaikki olisi viety minulta pois.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä alusta on väärä paikka todellisille tunteille jne., koska täällä pyörii ties mitä ihmispaskaa sähläämässä...suojelkaa edes vähän itseänne...huhhuh.
Kannattaa ottaa elämä omiin käsiin eikä olla tahdoton ajautuja ja muiden tunteista riippuvainen ja säntäillä itsen ulkopuolisten asioiden mukaan. Pahin onnen este on alkaa tavoittelemaan jotain, mitä ei ole mahdollista saada ja itsepintaisesti riippua jossittelussa. Ihmiselle on luotu järki sitä varten, että osaa luovia itsensä ulos mahdottomista tilanteista.
Käsittelen ja ilmaisen tunnetta juuri siten, kun sen tällä hetkellä tunnen. En usko että tähän kuolen kuitenkaan. En koe olevani vaarassa ja kaukana olen tahdottomasta ajelehtijasta.
Ja täällä eräs joka on kipuillut naisen vuoksi jokseenkin vuoden. Erityisesti nyt kun on aloittanut seuran karttamisen. Jos luulee ettei elämääni mahdu, niin ei voi tiettää ellei ole uskallusta selvittää.. Töissä tätä kirjoitan. Kirjoititko aloittaja myös?
Ei sinulle.
Oletko viimeisen parin viikon aikana ollut paljon kotona? Kelasin, että en edes muista milloin olisin nähnyt sinut viimeksi pihalla.
Hei. Ei ole sinullekaan. :)
Mitä nopeammin myönnät, sen parempi molemmille. Minä myönsin jo. Tai oikeammin, minä en koskaan kieltänytkään.