Päätyykö bi-nainen aina lopulta heterosuhteeseen?

Tässä olikin kaikki aika hyvin kiteytettynä Norpalla. Sen verran vielä sanoisin, että vaikka pelkäät rakkaasi mieltymysten muuttuvan ajan kuluessa, niin kellä tahansa meistä ne saattavat muuttua monenkin asian suhteen. Jotkut eivät kestä siippansa lihomista tai vanhenemista tai saavat yllättävän fiksaation sinisilmäisistä ihmisistä, vaikka se oma on ruskeasilmäinen (tämä viimeinen on kieltämättä outo tapaus, mutta sattuu myös olemaan totta ja edelleen sitä on vaikeaa uskoa). En ole bi-seksuaalina ja naisena koskaan harkinnutkaan jättäväni ketään jonkun muun ihmisen vuoksi, vaan erotilanteessa kyseessä ovat aina olleet ihmissuhteen sisäiset asiat. Siksi otaksun, että jos se suhde hajoaa jonkin tällaisen seikan takia, niin taustalla ehkä on kuitenkin lopulta jokin muu asia. Ja mitä mieltymyksiin tulee, niin vaikka nuorempana olin biasoitunut miehiin, niin asia on vuosien (n. 15v.) aikana vähitellen kääntynyt toisinpäin. Tämä vastauksena siihen kysymykseesi, että päädymmekö lopulta miehiin. ;)

Eron syy ei ole bisselle muiden mielipiteet ja heteroelämän helppous varmastikaan jos rakastaa toista. Biseksuaalina joutuu tekemään aivan helvetisti töitä jos haluaa elää heterosuhteessa (mikäli suku ja kumppani tietää) ja myös homosuhteessa (mikäli kumppani ja suku tietää). Homoseksuaalille ja heterolle on vaikea ymmärtää että biseksuaalisuus herättää epäluuloa IHAN KAIKISSA paitsi biseksuaaleissa, varsinkin jos puoliso on epävarma itsestään tai ei ole luottamussuhdetta.
Ihan sama onko kumppani homo vai hetero, kumppani miettii tasan varmasti että lähteekö tuo toisen sukupuolen edustajan matkaan kuitenkin. Biseksuaalina on vaikea olla yhtään missään suhteessa missä toinen osapuoli ei ole tarpeeksi itsevarma ja luota kumppaninsa rakkauteen. Ja niinkuin sanottu, kukaan ei lähde suhteesta vain sukupuolen takia tai jokin seksuaalinen suuntautuminen määritä sitä...syyt on muualla jos niin käy.

Plus joku potentiaalinen "vaihtoehto" ei myöskään ole syy lähteä suhteesta, itse asiassa enemmän kumppanivaihtoehtoja on heteroilla ja homoseksuaaleilla, koska bissenä huomaa todella varhain sen että ei vaan kelpaa kovin monelle vaikka itsellä kuinka sydän kultaa olisi ja kuinka paljon tahansa toisesta haluaisi välittää, jos se toinen ei näe kuin oman pelkonsa.

Damaste kirjoitti:

Eron syy ei ole bisselle muiden mielipiteet ja heteroelämän helppous varmastikaan jos rakastaa toista. Biseksuaalina joutuu tekemään aivan helvetisti töitä jos haluaa elää heterosuhteessa (mikäli suku ja kumppani tietää) ja myös homosuhteessa (mikäli kumppani ja suku tietää). Homoseksuaalille ja heterolle on vaikea ymmärtää että biseksuaalisuus herättää epäluuloa IHAN KAIKISSA paitsi biseksuaaleissa, varsinkin jos puoliso on epävarma itsestään tai ei ole luottamussuhdetta.
Ihan sama onko kumppani homo vai hetero, kumppani miettii tasan varmasti että lähteekö tuo toisen sukupuolen edustajan matkaan kuitenkin. Biseksuaalina on vaikea olla yhtään missään suhteessa missä toinen osapuoli ei ole tarpeeksi itsevarma ja luota kumppaninsa rakkauteen. Ja niinkuin sanottu, kukaan ei lähde suhteesta vain sukupuolen takia tai jokin seksuaalinen suuntautuminen määritä sitä...syyt on muualla jos niin käy.

Plus joku potentiaalinen "vaihtoehto" ei myöskään ole syy lähteä suhteesta, itse asiassa enemmän kumppanivaihtoehtoja on heteroilla ja homoseksuaaleilla, koska bissenä huomaa todella varhain sen että ei vaan kelpaa kovin monelle vaikka itsellä kuinka sydän kultaa olisi ja kuinka paljon tahansa toisesta haluaisi välittää, jos se toinen ei näe kuin oman pelkonsa.

Lue lisää

Aiheesta keskusteluja seuranneena omaan korvaani kalskahtaa, quuernaisena ja mielenterveyskuntoutujana, tuo toistuva, usein hiukan ableistisen kuuloinen, epävarmuuden stigmatisointi. Harvoin ihmiset ovat yksiselitteisesti joko epävarmoja tai itsevarmoja, kaikilla on epävarmuuksia ja se on luonnollista. Epävarmuus usein kumpuaa traumaattisista kokemuksista tai myös joissakin tapauksissa mielenterveyden ongelmista, joista toisen syyllistäminen on yksinkertaisesti julmaa.

Siksi tuo "riittävän itsevarma seurustelemaan biseksuaalin kanssa" on vähän ongelmallinen. Koen itse olevani suuren osan ajasta upea, itsevarma ja rohkea nainen, juurikin siksi että välillä taistelen rampauttavien epävarmuuksieni ja traumojen kanssa. Olen itse lesbo ja seurustelen vakavasti biseksuaalin naisen kanssa, jota rakastan ja johon luotan täysin. Silti kärsin välillä riittämättömyyden tunteista ja peloista liittyen hänen biseksuaalisuuteensa. Se ei tarkoita että jättäisin hänet tai syyttäisin häntä pettäjäksi, ne ovat vain epävarmuuksia, joita on muodossa tai toisessa kaikissa suhteissa ja joita terveet parit käsittelevät puhumalla. Onneksi kumppanini on viisas nainen, joka ei ole kertaakaan syyllistänyt minua epävarmuuksistani tai kieltäytynyt puhumaan niistä. Me puhumme myös hänen epävarmuuksistani, joten se on vain tasapuolista. Aiemmissa suhteissani biseksuaalin kanssa näin ei ole ollut, vaan epävarmuutta on pitänyt salailla ja peitellä kumppanin hyvän mielen vuoksi. Niistä suhteista olen lähtenyt, eikä se ole johtunut biseksuaalisuudesta vaan siitä ettei terveessä suhteessa omaa haavoittuvuutta tarvitse kätkeä rakkaimmalta, silloinkaan kun se on vaikeaa.

Olen sitä mieltä, että toisen leimaaminen epäluotettavaksi tai pettäjäksi biseksuaalisuudesta johtuen on bifobista ja väärin. Toisaalta olen myös sitä mieltä että toisen epävarmuuksien stigmatisointi, silloinkin kun ne kumpuavat kumppanin biseksuaalisuudesta, on yhtälailla väärin ja ableistista. Onhan ihmisillä epävarmuuksia muihinkin asioihin liittyen, kuten painoon tai varallisuuteen tms., ja niissäkin oletetaan hyvän kumppanin osaavan tukea ennemmin kuin syyllistää. Aikuiset järkevät ihmiset pystyvät käymään näistä epävarmuuksista tervettä ja suhdetta kasvattavaa keskustelua.

Viestinä muille biseksuaalin kanssa seurusteleville lesboille: kohdelkaa kumppanianne oikeudenmukaisesti ja älkää tuomitko turhien stereotypioiden pohjalta. Olkaa myös armollisia omille epävarmuuksillenne ja puhukaa niistä. Jos pystytte käymään nekin keskustelut, tiedätte löytäneenne tyypin, josta kannattaa pitää kiinni. Luottamus kasvaa ajan kanssa, mutta ei itsestään, vaan keskustellen ja avoimuudella. Näin on tapahtunut jopa niin syvästi traumatisoituneelle ihmiselle kuin minä. Juuri keskustelujen, tuen ja jaetun haavoittuvuuden kautta tiedän itse löytäneeni elämäni rakkauden. Voimaa ja lämpöä aloittaneelle ja kaikille oman epävarmuuden kanssa kamppaileville!