Jos olisimme nainen alunperin olleet vain ystäviä niin olisimme tänä päivänäkin vielä ystäviä, varmaan aika hyviä sellaisia. Nyt en vaan pysty ystävyyteen kanssasi, vaikka haluaisinkin olla sinun kanssasi tekemisissä. En pysty olemaan näkemättä sinua niin kuin olen sinut jo nähnyt, olemaan ajattelematta sinua tilanteissa, joissa ystävät eivät ole olleet. Tämä on huonoin mahdollinen tilanne, menetin sinut kokonaan. Ja silti tunnen sinua kohtaan vaikka mitä edelleen. Sinä olet se joku minulle.
Tunnen sinua kohtaan
yhä.ikävä.sinua
372642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Voi ei. Onpa hassua, kun minä taas voin ajatella sinua ystävänä, varmaan koska olet niin ystävällinen. Ymmärrän sinua kuitenkin. Voitaisko kuitenkin joskus tavata? Toivottavasti vielä muutat mieltäsi.
Kaverikortti heitetään yleensä, jos toinen ei oo kiinnostunut muuten eli tyrmännyt sun kiinnostuksesi.
Ei aikuisten, normaalijärkisten ihmissuhteet ole mitään korttipeliä.
Ihan ymmärrettävä tilanne, että kaksi henkilöä eivät sovellu parisuhteeseen, mutta ovat niin samalla aaltopituudella, että voivat olla hyviäkin ystäviä.
Tässä kuitenkin ainakin toinen kokee ongelmaksi muistot ajalta, jolloin ystävyydessä oli myös seksuaalista ja/tai romanttista vetoa mukana.
Ymmärrettävää. Itselläkin on tuollainen kokemus. En pysty itse suhtautumaan tuohon ihmiseen normaalisti kaiken sen vipinän jälkeen, vaikka hän ei enää sellaisia tunteita herätäkään.
Voisimmeko edes kokeilla ystävyyttä? Tai jos se on mahdotonta, niin voisimmeko edes kerran kohdata ja tunnustaa syvemmät tunteemme? Mitään muuta en pyydä. Haluan vain tietää...
En minä tapaamista estäisi. Mutta kaipaamani tietää minun lämpimät tunteeni häntä kohtaan. En jotenkin usko, että hän ehdottaisi tapaamista vain kuullakseen mitä tunnen. Ei hän halua minua kuitenkaan turhaan hämmentää nostamalla tunteeni pintaan.
Hyvä, jos varmasti tietää.
Itse koen, että on helpompi olla ystävä vastakkaisen sukupuolen kanssa silloin, jos jotain muutakin on joskus ollut. Se on jotenkin vapautuneempaa. Enkä pidä mahdottomana ystävyyttä, vaikka olisi vähän muitakin tunteita, kunhan kumpikin tietää missä mennään.
Eli haluat leikkiä persepano ajatuksella ja tykkäät kutkuttavassa himosta vähän parisuhteen Selän takana🖕🏻😁
Sinä et näköjään ymmärrä oikeasta rakkaudesta ja elämästä vielä mitään. Odotapa, että korvantakuset ensin kuivuu ja tule sitten huutelemaan.
No, tehän ette edes tiedä jos tilanteenne on muuttunut Terve.Taas kommentoijan mukaiseksi eli ite tunnette vetoa, mutta toinen ei. Ette koskaan muutenkaan tiedä onko molemminpuolisia tunteenne.
Minä en ainakaan pysty oleen ystävä miehen kanssa joka saa housut märäksi joten joko suhde tai ei mitään yhteyttä
Ystävyyttä en sekoita ihastukseen, rakkauteen ja seksuaaliseen vetoon
Kiva räväkkä vastaus, kuin kaipaukseni kohteelta. Eihän se ystävyys oikein voi toimia jos toinen aiheuttaa väristyksiä.
Minusta se ei ole ystävyyttä alkuunkaan jos ollaan yhdessä ja vietetään aikaa yhdessä , molemmat on ihastuneita ja molemmat haluaa panna toisiaan.
Se on parisuhdetta
Päivitä noi käsitteet.
Pano halusta et ystävyyttä väännä edes parhaimmalla valehtelulla
Itse jopa loukkaantuisin niin että välit katkeis jo senkin takia että minun rakastava mies kehtaisi ehdottaa pelkkää ystävyyttä
Se olisi merkki yksipuolisista tunteista
Ei minulla ole noiden käsitteiden kanssa mitään ongelmaa. Samaa mieltähän minä noista olen.
Ou nyt tuli ongelma. Sullehan miesarmeja hyökkää kun jokainen niistä housut saa kastumaan.
Sinä ainakin palstan perusteella panisit vaikka kyrvällä varustettua gorillaa. Varattu nainen !
Et tietenkään oman uskottoman luonteesi takia voi ymmärtää että joku muu ei kiihotu jokaisesta jolla kyrpä
Sääliksi käy miestäsi. Hän on saalistaja eukon aviomies
Uskoton en ole ollut ja minä uskon että mies voi olla ystäväni vaikka saisi housut kastumaan. Ei tavitse kuitenkaan pettää.🌸💕🌸💕🌸💕
Järkeä saa käyttää.
Toi on sun ratkaisusi ja sun mielipiteesi, ei minun. Jos et pysty niin ei sitte.
Olisikos sinun mielestäsi sellainen ystävyys muka mielekästä missä tapaamisen jälkeen toinen olisi pitkän aikaa aivan tillin tallin kuutamolla siitä toisesta henkilöstä. Tunteitaan kun ei voi valita.
Näitä tekstejä lukiessa tajusin itsekin, että mitä minun tulee tehdä.
Hyvä juttu. Mielenkiinnosta kysyn, että mihin päädyit? Tässä kun on keskenään ihan vastakkaisia mielipiteitä.
Totesin, että yksin olen näine tunteineni. On siis aika sanoa hyvästit ihmiselle, joka oli minulle rakkain. 10 vuoden ystävyys ja minä onneton rakastuin. Eipä tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin sanoa hyvästit. Helvetinmoinen viikonloppu tämä.
No minä olisin voinut tutustua ihan ystävänä, vaikka olinkin ihan retkussa häneen. Mutta kun en yhtään tuntenut tyyppiä, niin olisi voinut olla ihan hyväkin tutustua siitä lähtökohdasta.
Me siis olimme hänen kanssaan jo suhteessa. Pidän hänestä henkilönäkin, joten luonnollisesti haluaisin olla ystävä. Mutta suhteen jälkeen jos joutuu kokemaan toisen kohtelevan sinua kuin ketä tahansa niin se saa aikaan sellaisen tunteen, että pää tuntuu räjähtävän. Ystävyyteen ei vain kykene. Olisi hyvä kyetä, koska sillä tavalla hänenkin tunteet saattaisivat uudelleen syttyä nähdessämme joskus. Se vaan on mielettömän raskasta.
Minäkin olisin aluksi voinut tutustua ihan ystävänä.. nyt en varmaankaan pystyisi enää vaan haluaisin enemmän.
Itse olen tilanteessa jossa haluaisin tutustua mieheen ystävyyden merkeissä, koska en ehtinyt tutustumaan itse persoonaan kunnolla. Mutta koska kohtaaminen saisi sukat kääntymään ympäri ja poikittain vääriin jalkoihin on sitä kumpikin vältellyt. Ilmeisesti kuitenkin eri syyt estävät.
Ei välttämättä estä mikään. Pidetään järki mukana ja sukat jaloissa niin voidaan viedä tämä niin pitkälle kuin halutaan.
Tämä vastaus olisi se toivottu.
Milloin juteltiin viimeksi?
Tällä viikolla viimeksi.
Viimeksi tuossa muutama päivä sitten vaihdettiin ajatuksia.
Minä en ole moneen kuukauteen jutellut hänen kanssaan.
Monta kuukautta sitten puhelimessa, olisiko ollut helmikuuta.
Helpompi on kun käännät kylmästi törkyvaihteen päälle, kylmenen ihan itestään. Niinhän sä ajattelet kuitenkin todellisuudessa. Ajattelinkin jo että mulla on vielä kohtaamatta se jonka oikeasti haluan. Se ei ole hän, se et ole sinä, ja parasta on että sen kanssa pääsee sitten aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä.
Minulla ei ole törkyvaihdetta häntä kohtaan. Jos hän haluaa puhua paskaa minusta niin en minä sille mitään mahda, en vain ymmärtäisi sitä, koska ei meillä ole mitään syytä olla vihamielisiä toisiamme kohtaan. Minä pystyisin ja haluaisin aloittaa hänen kanssaan puhtaalta pöydältä. Lisäksi, hän ei puhu mä-sä-murteella, kuten en minäkään.
Luin koko viestiketjun ja ajattelin, että kuin minun kirjoittamani; sillä erotuksella tosin että olen nainen ja epätoivoisen rakastunut mieheen, joka ei pidä minua enää kuin ystävänä, jos enää sitäkään. Meillä oli lyhyt suhde, jonka mies lopetti. Minä en ole päässyt eteenpäin, edelleen kaipaan ja rakastan tuota miestä.
Hoh hoijaa...taas näitä epätoivoisia ruikuttajia. Mistä näitä sikiää?
Miten niin epätoivoisia ruikuttajia??? Ei se ole ruikuttamista, jos rakastuu toiseen ihmiseen niin, että sukat pyörii jalassa!!! Hemmetti, jos joku minua jossain näin kaipailisi, yhtään en epäröisi...