Minua ei syytetty viettelemisestä ja saimme tekijän kanssa sovittua tilanteen rauhan ja rakkauden hengessä. Minulle jäi silti tuosta kokemuksesta omaan kehittymättömään naisenvartalooni kohdistuvaa itsevihaa ja nyt, melkein nelikymppisenä kärsin seksuaalisuuteeni liittyvistä traumoista. En taida selvitä henkisistä ja hengellisistä vaivoistani kuin kuolemassani. En ole pystynyt kertomaan tapahtuneesta edes äidilleni. Minulla alkoi tuon tapahtuman jälkeen keskittymishäiriöt ja autismikirjoon kuuluvaa pakko-oireilua.
Olen pyrkinyt antamaan anteeksi tapahtuneen ja jopa lähestynyt tekijää aikuisiällä. Hän kohdisti minuun valtavasti vihaa ja sen jälkeen olen alkanut potemaan asiasta syyllisyyttä. En pääse eroon itsevihasta vaikka tapahtuneesta on jo kymmeniä vuosia. Haaveilen että voisin olla ystävä tekijän kanssa mutta hän ei halua tavata. Taisin jopa rakastua häneen, niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin. Sellainen anteeksiantaja minä olen.
Olen pyrkinyt antamaan anteeksi tapahtuneen ja jopa lähestynyt tekijää aikuisiällä. Hän kohdisti minuun valtavasti vihaa ja sen jälkeen olen alkanut potemaan asiasta syyllisyyttä. En pääse eroon itsevihasta vaikka tapahtuneesta on jo kymmeniä vuosia. Haaveilen että voisin olla ystävä tekijän kanssa mutta hän ei halua tavata. Taisin jopa rakastua häneen, niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin. Sellainen anteeksiantaja minä olen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa lahkolta. ... sovittu rakkaudessa
Silti tekijä vihoittelee...
Olisi pitänyt poliisille ilmoittaa
Tapahtunutta ei silti saa tehdyksi. Eikä tunteita pysty tukahduttamaan kuin kaksi metriä multaa.