Olen lukion toisella, ja olen ajatellut itselleni ammattia, jossa saisi olla äänessä/puhua mahdollisimman paljon. Minulla on nimittäin melkein hulluutta lähenevä tarve verbalisoida eli kielentää kaikki asiat (ajatukseni/tuntemukseni jne). Saan nimittäin suurta henkistä tyydytystä kielentäessäni asioita. Teen usein retkiä metsiin ja puhun itsekseni, pidän pitkiä monologeja aiheesta kuin aiheesta (esim. Suomen ulkopolitiikka, suomalaisuus, nykykirjallisuuden tila, luonnonsuojelu, armeija, menneisyys jne.)
Joku on suositellut meikäläiselle toimittajan ammattia, mutta olen mielestäni keskinkertainen kirjoittaja, joten se ei välttämättä sovi. Pidän toki kirjoittamisesta, mutta olen hiukan liian laiska koskaan tarttumaan kynään. Niinpä keskityn lähinnä puhumaan itsekseni ja pitämään esitelmiä niille, jotka viitsivät kuunnella. Puhujana olenkin aina saanut paljon tunnustusta. Olen pitänyt koulun juhlissa puheita ja ollut nuorisovaltuustossakin usein äänessä. Poliitikon ammatista en pidä, vaikka se onkin puheammatti, koska poliitikon pitää jauhaa sitä jargoniansa ja velloa byrokratiassa. Miksikään kuuluttajaksi esim. radioon en halua, koska siellä joutuu lukemaan valmista tekstiä, eikä paljon voi omasta päästään ex tempore esitelmöidä.
Opettajan ammatti saattaisi olla meikäläiselle sopiva, vaikkapa historian, filosofian tai äidinkielenopettajan duuni. Niissä ammateissa saisi esitelmöidä, puhua paljon ja niin pois päin. Kyseiset aineet kiinnostavat muutenkin paljon. Toisaalta tutkijan ammatti yliopistossa voisi kiinnostaa, mutta tutkijana ei saa kovin paljon olla äänessä ja pitää esitelmiä, ellei ole alansa huippututkija, joka kiertää pitämässä esitelmiä ja joka kutsutaan radio- ja tv-ohjelmiin kommentoimaan asioita.
Osaatteko suositella jotain muuta ammatti-alaa, jossa saisi puhua, esitelmöidä ja olla äänessä? Nimenomaan alaa, jota saattaa yliopistossa opiskella (jotain humanistista tai valtiotieteellistä).
Joku on suositellut meikäläiselle toimittajan ammattia, mutta olen mielestäni keskinkertainen kirjoittaja, joten se ei välttämättä sovi. Pidän toki kirjoittamisesta, mutta olen hiukan liian laiska koskaan tarttumaan kynään. Niinpä keskityn lähinnä puhumaan itsekseni ja pitämään esitelmiä niille, jotka viitsivät kuunnella. Puhujana olenkin aina saanut paljon tunnustusta. Olen pitänyt koulun juhlissa puheita ja ollut nuorisovaltuustossakin usein äänessä. Poliitikon ammatista en pidä, vaikka se onkin puheammatti, koska poliitikon pitää jauhaa sitä jargoniansa ja velloa byrokratiassa. Miksikään kuuluttajaksi esim. radioon en halua, koska siellä joutuu lukemaan valmista tekstiä, eikä paljon voi omasta päästään ex tempore esitelmöidä.
Opettajan ammatti saattaisi olla meikäläiselle sopiva, vaikkapa historian, filosofian tai äidinkielenopettajan duuni. Niissä ammateissa saisi esitelmöidä, puhua paljon ja niin pois päin. Kyseiset aineet kiinnostavat muutenkin paljon. Toisaalta tutkijan ammatti yliopistossa voisi kiinnostaa, mutta tutkijana ei saa kovin paljon olla äänessä ja pitää esitelmiä, ellei ole alansa huippututkija, joka kiertää pitämässä esitelmiä ja joka kutsutaan radio- ja tv-ohjelmiin kommentoimaan asioita.
Osaatteko suositella jotain muuta ammatti-alaa, jossa saisi puhua, esitelmöidä ja olla äänessä? Nimenomaan alaa, jota saattaa yliopistossa opiskella (jotain humanistista tai valtiotieteellistä).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puhelinmyyjä (tuote-esittelijä) tai MTV3:n chat-juontaja.
Ainakin näin äkkiä mietittynä tuntuisi yläasteen/lukion opettajista historian opettaja olevan eniten äänessä. Luonnontieteissä vähemmän, äidinkielessäkin on kaikenlaisia aineita ja oppilaiden esitelmiä. Historia menee aika lailla luentomuotoisesti. Siitä vaan säätyvallan kehittymistä selostamaan. Tietysti pitää muistaa, että opettajan homma yleensäkin on puhumista ja esiintymistä, ja (ainakin pienellä kylällä) melko näkyvä ammatti. Verbalisointia ja statusta, voisi joku veistellä.
Poliitikon homma olisi tietysti siinä mielessä hyvä, että jos riittävän pitkälle pääsisi, voisi mennä television paneelikeskusteluihin selostamaan valtiontaloutta. Mutta se on pitkässä kuusessa. Toimittajan ammatti lienee lähinnä kirjoittamista ja taustojen tonkimista. Yliopistossa puhuminen on todella aliarvostettua, ns. tieteellinen meriitti (=julkaisut) on ainoa millä on siinä maailmassa merkitystä.
Eli tämän neuvon annan, kuuntele jos huvittaa: humanistinen, yhteiskuntatieteellinen tai valtiotieteellinen tiedekunta, opettajan pätevyys, ja historian ja/tai yhteiskuntaopin opettajan ammatti.
Olen kyllä kallistumassa opettajan ammattiin, ja nimenomaan historian, yhteiskuntaopin ja/tai filosofian. Missä muussa ammatissa saisi puhua niin paljon, ja vieläpä minua kiinnostavista aiheista, kuten menneisyydestä, yhteiskunnasta ja filosofiasta? Esitelmien, luentojen pitäminen houkuttelee. Olen tyyliltäni melko asiallinen, eikä minusta esim. saisi kauhean hyvää stand-up-koomikkoa tai hömppätoimittajaa. Eikä mikään hömppä kiinnostakaan, vaan painavammat ja sivistävät asiat. Puhujana minulla on poikkeuksellisen karkea ja kantava ääni, ja osaan elävöittää puhettani niin, että kuulijat eivät pitkästy, vaan tempautuvat mukaan. Usein mietinkin yksin ollessani esimerkiksi, miten voisin ilmaista jonkin asian mahdollisimman nasevasti.
Minä voisin kuunnella hyviä puhujia syömättä ja juomatta jopa vuorokauden. Niin paljon nautin hyvistä puheista. Nautin toisaalta myös taitavien kirjottajien teksteistä, mutta eritoten pidän hyvien puhujien kuuntelemisesta. Minulle siis asioiden kielentäminen tuottaa nautintoa: olen sitten itse kielentäjänä tai joku toinen.
Voin mainita jopa puhuja-esikuviani: vallan mainioita puhujia ovat(osa jo kuollutkin) Jörn Donner, Hannu Taanila, Panu Rajala, Yrjö Kallinen, Matti Kuusi, Jouko Tyyri, Hertta Kuusinen, Olli Alho, Jukka Relander, Juha Siltala, Timo Airaksinen, Heikki Ylikangas, Matti Mäkelä, Hannu Raittila, Erno Paasilinna, Anna Kortelainen, Kaari Utrio...(paljon muitakin). Hyvän puhujan ei mielestäni tarvitse olla mitenkään ylihuolellinen, vaan persoonallinen tyyli ja muotovirheetkin (esim. Donner) tekevät hyvän puhujan. Hyviä puhujia löytyy kyllä kaikista yhteiskuntaluokista, myös duunareista, ja toisaalta monet akateemiset heput ovat aivan onnettomia puhujia.
Laitoin väärän nimimerkin. Vihtori=Junkkari. Käytän Vihtoria toisaalta. Junkkari on nimerkkini tällä palstalla.