Apua! Pitkäaikainen ihastukseni kohde otti yhteyttä, ja tällä kertaa molemmat olemme vapaita... Hän on tulossa käymään luonani. Miten osaan olla oma itseni? Miten voin olla rento ja rauhallinen? En yksinkertaisesti voi uskoa tätä todeksi!!! Olen niin hämmentynyt etten osaa edes hymyillä tai riemuita, olen kalpea ja vakava... Ja levoton, niin levoton!!
Nyt otti ohraleipä!!
-viimeinkin sinun-
91352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vähän ihanaa, söpöö! oon tosi iloinen sun puolesta. koeta rauhottua, ole oma itses, vaik on varmaan vähä vaikeeta... onnea!
No täällä on joku tosi onnellinen teidän puolesta. Sano sun ihastukselle, että sua vähän jännitti odottaa sitä ja että olet tosi iloinen, kun hän tuli sun luokse. Se sanominen auttaa. Voi se olla aluksi tahmeaa, mutta se on aivan normaalia. Itse varmaan laulaisin, nauraisin, leijuisin ja lentäisin, jos mun íhastus tulisi mun luokse. Ja voihan se sun ihastuksesi olla aivan yhtä levoton, tai enemmänkin. Mutta upeaa, että otti yhteyttä.
Perisuomalainen keino: vedä perseet että kestät tilanteen.
Olemme tunteneet vuosia, käyneet useita keskusteluja (aiheesta kuin aiheesta) niin selvänä kuin lasin äärelläkin. Nyt on tämä tyttö vaan niin sekaisin, kun viimeinkin kaikki on sallittua. Ei tarvitse ilmaista tunteitaan kiertoilmaisuin, ei tarvitse edes salata tunteitaan... Täytyy silti ottaa rauhallisesti etten pelästytä hän heti alkuunsa =)
Kuinka kauan olet odottanut häntä? Millä jaksoit?
Viisi vuotta ollaan tunnettu, molemmat varattuja vaihtelevasti. Nyt ensimmäistä kertaa molemmat vapaita... Olen odottanut, unohtanut, taas toivonut, ollut ajattelematta ja taas luottanut tulevaan... Ylä- ja alamäkeä on mahtunut matkan varrelle ;)
Kerro sit miten meni? Ite oon vähän samanlaisessa tilanteessa, ja pelkään et hajoon hahtuviks ilmaan... Tms :-)
minä olen odottanut vasta pari vuotta. Ei vielä puoliakaan sinun ajasta. Kiinnosti tietää vain..
tulee välillä epäuskon fiiliksia, et onko täs odottelus nyt mitään realistista... Meillä ulkoiset olosuhteet (opiskelee toisella puolella maapalloa...) tekee hommasta (toistaiseksi ainakin) mahdottoman. Ei olla nähty yli neljään vuoteen, mut harvase päivä meilaillaan ja kirjotellaan, paketteja tulee jne... Sit mietin taas, et tekiskö toinen sellasta, jos ei yhtään välittäisi??