ihastunut kaivattuusi???????
Kauanko olet ollut
Gallup
573869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Tässä jo kohta neljä kuukautta täytee!? :o
Lähentelee neljää kuukautta ...
Ihan liian pitkä aika... :|
Liian kauan🤔
6 vuotta tulee marraskuussa
Täällä toinen yhtä pöljä..
Saattaa olla tuota luokkaa täälläkin. 5-6 vuotta, en edes muista tarkkaan. Ja ei sitä oikein ihastumiseksi voi edes sanoa, kun ei tunneta eikä edes puhuttu. Jäi vaan vaivaamaan ja myöhemmin sit harmittamaan, kun jänistin paikalta.
Höpönassuun olen ollut ihastunut niin kauan kuin kohtalo on määrännyt!
Jaa a, kohta varmaan tulee vuosi täyteen. Viime kesänä huomasin hänen minua vilkuilevan ja myöhemmin kiusoittelevan.
Ensi suudelmasta,
Kolmisen vuotta
Kolmisen vuotta.
Maaliskuusta lähtien, silloin vasta tutustuttiin eka kerran pikaisesti.
Sama.
Vajaa neljä vuotta, niin kauan kun olen tiennyt hänen olemassaolostaan.
n. 16 vuotta, ei pysty ihan tarkkaan sanoo...
Kohtalotoveri! Pian parikymmentä vuotta on mielessä ollut.
Sata vuotta!
Hieno huomata etten olen ainoa ja sama täällä. Pian kaipaus täyttää pyöreitä vuosia 20. 😁 Ihastukseni on aivan ihana mies.
3-4 vuotta. Lopulta elämän mittakaavassa lyhyt aika, mutta näin rakastusta juuri nyt elävänä, toisaalta pitkä kuin nälkävuosi.
Vaikea sanoa.... Kaikki alkoi viime syksynä, valvomiset vuoden vaihteessa. Mies on pyörinyt mielessä päivittäin siis kohta puoli vuotta -huh! Onneksi osaan jo peitellä tunteitani, koska on esteitä, mitä oma arvomaailmani ei sallisi ylitettäväksi. Mutta eihän tätä kauan enää jaksa....
Ehkä kannattaisi muuttaa omaa arvomaailmaa, jos niin mies pyörii mielessä. Niitä kulisseja ikuisesti pysty pystyssä pitämään.
Pari viikkoa ja syvenee vaan
Aiku ihanaa M on taas ihastunut. Kai sä sen entisen kuiteski jätit, vai pyörittekö vielä yhdessä.
Taitaapi ihastuilla harvase viikko ja pitää haremia! Tietääköhän muut?
9... enää en tiedä onko ihastusta. Paha tapa viestitellä
Haha... liian pitkään. 😆
Kyllä se tästä jo tasottuu oikein mukavasti.
Rääppiäisiä piellessä. 🤣
Kaksi vuotta.. liian pitkään ja viestittely jatkuu " ystävyyden " merkeissä .
11 vuotta.
No ainakin parikymmentä vuotta,sanotaan näin.
Saman aikaa täälläkin kaipailtu miestä. Reilu kakskyt vuotta. Eikä tunne ole muuttunut miksikään.
Sama täällä. 20 vuotta tulee täyteen kun olen kaivannut miestä. On se ihan järkyttävää, mutta ei tälle tunteelle voi mitään joten lopetin jo aikoja sitten siitä huolissaan olemisen niin johan helpotti. 😊 Hymyä ja aurinkoa sun elämään. 🌞
11 vuotta. Ja sitä luullaan että naiset on malttamattomia!
Kyllä te usemman vuoden kaipuussa elävät ette käy missään, normaalisti tulee vuodessa useita ihastuksia. Tai sitten olette vanhoja mummoja jotka muistelee menneitä.
Voi sua! Tänne voi kirjoittaa kaiken ikäiset ihmiset. Tuo vanha mummo nimitys iäkkäämmistä naisista on yhtä rasistinen kuin n-sanakin. Seniorikansalaisena itseäni ärsyttää märkäkorvat jouden mielestä kaikkien pitäisi olla itsensä kltaisia ajatuksiltaan. Huomaa että nykyaika on suvaitsevainen. Kaikkea hyväksytään sukupuolineutraaleja myöten . Suvaitsevaisuus käsittää myös vanhat mummot jotka muistelee menneitä.
Just näin! Mummopoweria! Vaikken kyllä tosiaankaan oo mikään mummo enkä seniori mielestäni, mut vissiin sitten oon vanha mummo, ikäloppu kurppa jo. Oikeet mummot puhuttelee nuorisoksi vielä. Mikä täs ny sit on?
Juu mullekin ihan ammatti-ihmiset sanoi leikkauksessa että "sinä olet vielä noin nuori". Ei kai tälläiselle sopivaa nimitystä ole kukaan keksinyt. Tuo seniorikin kuulostaa vähän miehiseltä ja puumaakaan minusta ei saa tekemälläkään!
Kaikkeasitällä on "vahva" näkemys elämästä ja siitä millaisia ihan kaikki ihmiset ovat. Eihän nyt kukaan meistä tietysti yksilö ole ja kaikki kulkee kuin lampaat. 😛
Suunnilleen 2,5v
Viime syksystä asti, eli melkein tuntemisen alusta asti. Välillä toivon, etten olisi ikinä nähnytkään koko miestä. Mutta silti tunteet vaan syvenevät vaikka eivät saisi.
Oikeastaan jo kesällä huomasin hänet, mutta yritin pitää ajatukset kurissa.
Olla... tuskinpa.
Ota selvää hyvänen aika, saat ne tunteesi takaisin ylös, tai sitten ne syvenee vielä enemmän.
Enhän+tiedä+kuka+olet?+Mutta+mahdollisuus+olisi+ehkä+1+%+että+hän+pitäisi+minusta+siinä+mielessä.+Missä+itse+olet+hänet+tavannut?
Niin et tiedäkkään. Tuo aika vaan tavallaan täsmää erääseen juttuun... mutta niinkuin sanoit niin mahdollisuus on pieni. En kehtaa tässä kertoa missä olen tavannut.
Noin 2 vuotta. En muista oliko kevät vai kesä. Ihastuin sillon kun avasin ulko-oven hänelle. Siitä huolimatta vaikka ajattelin että hän ei pidä minusta kun tuima ilme sillon ja muutenkin ku hän jutusteli perheen miesväelle ni tuntu että häippäs ku minä saavuin paikalle. En tiedä mitä silloin aatteli mutta nykyään ku ollaan jo tutustuttu, tunnettu paremmin ni on asiallinen. Välillä ihanakin
Kolme vuotta rakastanut
Joulukuusta 2017
Mistä hassu nimimerkkisi juontaa juurensa? ;)
Kaalipeltoon liittyy, röh.
1.5 vuotta ainakin, en ensi tapamisella vielä ees ihastunut kun aattelin että no ei kyllä herätä sellasia tunteita ja kuitenkin huomasin että perhana tuohon ihmiseen voi luottaa täysin, uskomatonta että näin sen heti ja aattelin ensin että ujon olonen mutta kun aloimme tutustuun paremmin niin aattelin sitten että älä perkele ihastu kun oli eräs kipeä juttu aika vasta käyny jolloin meni luottokin ihmisiin mutta tää ihminen toi luoton takasin, siinä jonku kuukauden kohala huomasin että olen palavasti ihastunut sitten kumma kyllä vaikka pakit tuli niin tunteet vaan vahvistu ja tajusin että olen rakastunut ja sillä tavalla mitä en koskaan ole, enkä usko etä olen ees aiemmin rakastunut vaikka on ollut paljon suhteita ja ikää yli kolmenkymmenen jo mutta näköjään se ensimmäinen rakastuminen tuli vasta näin ja perseestä että ei ollut molemmin puolinen, nyt vasta alkanut sillain helpottaan että jo hyväksynyt ettei mitään tule ja haluaa pelkkää hyvää hänelle mitä olen alusta asti halunnut, tuntuu että hän on sielunkumppanini ja vahvasti edelleen tuntuu, vituttaa että ei ees yhtä mahista tullu meiän rakkaustarinalle.
Noin vuoden. Heti ensitapaamisesta lähtien vaikka en ole mikään ihastujatyyppi.
Reilun kuukauden päästä aika tarkalleen vuoden verran tässä on taisteltu. Enpä olis osannut unissanikaan kuvitella, mitä kaikkea sen katseen myötä tuleman pitää.
Niin kävi minullekkin.
Mä kyllä vähän osasin odottaa, koska jostain kumman syystä näin unta sinusta/hänestä jo ennen tapaamistamme ;)
Viime kesästä lähtien. Ihan hiljattain pääsin ensi kertaa jonkin tekosyyn varjolla halaamaan häntä ja olen vieläkin käsittämättömän iloinen siitä.
En ole enää ihastunut keneenkään. En jaksa edes ajatella minkäänlaista suhdetta kenenkään kanssa. Alkaa vaikuttaa siltä että minulle paras vaihtoehto on olla yksin aina.