Olen huomannut ystävättärelläni tiettyjä oireita tosin aika lailla erilaisissa tilanteissa joista kaksi ainakin on ollut helppo ulkopuolisenkin tunnistaa. 1) Kauppakeskuksessa, lentokentällä yms. hän käyttäytyy poikkeuksellisesti ikään kuin peläten minun häviävän johonkin mutta silti saan syyt niskoilleni. Hän on kireä, hermostunut eikä normaalia keskusteluyhteyttä oikein synny. Olen huomannut parhaaksi olla hiljaa kunnes "tilanne" on ohi. 2) Puhuessaan aikaisemmasta avioliitostaan hän liikuttuu, on itkuinen, puhe ei oikein suju ja hän tuntuu pelkäävän ex-miehensä puuttuvan elämäänsä. Kuitenkaan minulla ei tietoa tämän exan olleen mitenkään väkivaltainen tai mustasukkainen tms. Avioliitto tosin päättyi hänen yht'äkkiseen ilmoitukseen.
Onko kyse paniikkihäiriöstä vai jostain muusta? Jotenkin tuntuu että mitään nykyhetkeen liittyvää konkreettista ei näiden tunnevaihteluiden taustalla ole. Ym. asiathan voivat johtua ihan eri syistäkin. Vai onko tuon äkkijättäminen ehkä molempien asioiden taustalla, mieli kiusaa ajatuksella että jää yksin mikä on pienehkö yhteinen muuttuja asioiden ympärillä. Tai ehkä minä ylireagoin mutta hänen tuskaa on vaikea seurata voimattomana vierestä.
Onko kyse paniikkihäiriöstä vai jostain muusta? Jotenkin tuntuu että mitään nykyhetkeen liittyvää konkreettista ei näiden tunnevaihteluiden taustalla ole. Ym. asiathan voivat johtua ihan eri syistäkin. Vai onko tuon äkkijättäminen ehkä molempien asioiden taustalla, mieli kiusaa ajatuksella että jää yksin mikä on pienehkö yhteinen muuttuja asioiden ympärillä. Tai ehkä minä ylireagoin mutta hänen tuskaa on vaikea seurata voimattomana vierestä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hänet on jätetty lapsena yksin. Tämä on käsittelemättömänä aiheuttanut sen että hän kokee nämä tilanteet nyt uudestaan (ja kuten on käynytkin jälleen miehensä on hänet hyljännyt). Hän ei kuitenkaan pysty käsittelemään tunnetta muuten kuin vihana/suuttumuksena kohteelle (näin ollen ex-miestäänkin olemattomilla syytöksillä koittaa parjata).