Josko kerrottaisi itselle tapahtuneista kommelluksista?
Niitähän meille sattuu, ehkäpä yhä enemmän ja enemmän.
Minulle tapahtui tänään:
Olin tietokoneeni äärellä aamusella. Viereisen tulostimeni päälle panin kahvikipponi. Jotain rupesin kurkottelemaan ja hupsista, täysi mukillinen kahvia kaatui näppäimistön päälle. Säntäsin keittiöön Serlaa hekemaan, mutta sinne tänne ehti kahvi liristä lorista. Kasteli hiiren ja hiirimaton, valui tulostimen alle ja lattialle. Siinä tepastelin kahvilammikossa, kääntelin ja kuivattelin näppäimistöä - voi hyvänen aika sentään, pilalla tietenkin - no eihän nämä paljon maksa - mutta enhän minä osaa sitä uutta asentaa - taas pitää kärttää apua viisaammilta ...kerkesin siinä aatella.
No, sitten panin näppäimistön pyyhkeen päälle nurinniskoin kuivahtamaan ja siivoilin muita rapakoita. Lattialle tuli mukavia jalanjälkiä ikivanhoista tossuistani, tip tap tipe tipe tip tap. Kas, sitten hokasin, että imuroinpa näppäimistön raoista loput nesteet pois. Imuri vaisuimmalle teholle ja hommiin, hissun kissun vaapula vissun. Ja niin tuli valmista, ihan kiiltäväinen, kahvilla kirkastettu näppäimistö siinä. Ja hiirenkin alusta pääsi pölypunkeista vapaaksi.
MUTTA. Toimiiko tämä enää? Onko vaarallista kokeilla, tuleeko sähköisku, huh huh. No, jos kuolo nyt korjaa, niin modernisti tämä tyttö lähtee, virtuaalimaailman ääreltä. Klik. KLIK. KLIK. Ei ollut vielä mun aikani poistua. Siispä kohti uusia kommelluksia.
Niitähän meille sattuu, ehkäpä yhä enemmän ja enemmän.
Minulle tapahtui tänään:
Olin tietokoneeni äärellä aamusella. Viereisen tulostimeni päälle panin kahvikipponi. Jotain rupesin kurkottelemaan ja hupsista, täysi mukillinen kahvia kaatui näppäimistön päälle. Säntäsin keittiöön Serlaa hekemaan, mutta sinne tänne ehti kahvi liristä lorista. Kasteli hiiren ja hiirimaton, valui tulostimen alle ja lattialle. Siinä tepastelin kahvilammikossa, kääntelin ja kuivattelin näppäimistöä - voi hyvänen aika sentään, pilalla tietenkin - no eihän nämä paljon maksa - mutta enhän minä osaa sitä uutta asentaa - taas pitää kärttää apua viisaammilta ...kerkesin siinä aatella.
No, sitten panin näppäimistön pyyhkeen päälle nurinniskoin kuivahtamaan ja siivoilin muita rapakoita. Lattialle tuli mukavia jalanjälkiä ikivanhoista tossuistani, tip tap tipe tipe tip tap. Kas, sitten hokasin, että imuroinpa näppäimistön raoista loput nesteet pois. Imuri vaisuimmalle teholle ja hommiin, hissun kissun vaapula vissun. Ja niin tuli valmista, ihan kiiltäväinen, kahvilla kirkastettu näppäimistö siinä. Ja hiirenkin alusta pääsi pölypunkeista vapaaksi.
MUTTA. Toimiiko tämä enää? Onko vaarallista kokeilla, tuleeko sähköisku, huh huh. No, jos kuolo nyt korjaa, niin modernisti tämä tyttö lähtee, virtuaalimaailman ääreltä. Klik. KLIK. KLIK. Ei ollut vielä mun aikani poistua. Siispä kohti uusia kommelluksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hauskasti kuvasit tapahtuman, ja toimitkin järkevästi lammikossasi.
Onhan niitä tilanteita sattunut, mutta aika nololta tuntui kerran, hieroessani vierasta miestä! Olimme kälyni luona kirjastossa, missä osa meistä nuoremmista joutui istumaan lattialla, videokuvia katsoessamme. Mieheni jäi seisomaan ja siinä istuessani tunsin jalkansa vieressäni.
Tartuin housunpunttiinsa ja pidin nilkasta kiinni, siirtyen vähitellen rennosti pohjelihasta hieromaan.
Hierottavani painoi jalkaansa tiiviimmin itseäni vasten, mutta samalla päättyi kuvaus, ja ylös noustessani huomasin kauhistuneena nauravan vieraan miehen olleen "kopeloimiseni" kohteena!,... Ääk, en kertonut heti kotonakaan, hämmästyin niin totaalisesti, vaikka nyt voin sille nauraakin 😅)))))
Olen minäkin pessyt näppäimistön joskus vedellä ja se oli sitten siinä. Ei toiminut enää. Nyt on puhelimeni jotenkin seonnut, että soitettu puhelu tulee "seulottuna", mutta puhelin ei hälytä. Laittelin soittoäänen, mutta ei toimi silti!
Puhelin on kuitenkin tämä "aatamin aikuinen", mutta kuinka se voi äkkiä seota noin? Hain säätöjä ja löysin, että aseta alkuperäinen säätö, mutta siellä oli kysymys jostain salasanasta? Eihän minulla ole sellaista.
Joten minulle voi soittaa, mutta en kuule hälytysääntä ääntä, joten kestää ehkä muutaman päivän, kun katson puhelinta, onkohan joku soittanut minulle?
Olen saanut läppärin pahaan juntturaan putsaamalla sitä virran ollessa päällä. Oikeaoppisesti kyllä puhaltelin paineilmalla näppäimien välit , silmälasien puhdistusaineella ja mikroliinalla pyyhin näytön. Päätin pyyhkiä sillä myös näppäimet, varovasti tietenkin. Satuin painamaan useampia yhtä aikaa ja katastrofi oli valmis. Tietokoneguru pelasti tilanteen, sain maksaa kyllä kunnolla opetuksesta.
Olenhan minäkin mieheni tunnistamisessa erehtynyt, useammankin kerran , viime kesänä kaupassa viimeksi. Etsin tiettyä jyväleipää, josta mies erityisesti pitää, mutta sitä ei aina pieni leipomo pysty toimittamaan tarpeeksi. Löysinkin yhden paketin väärältä hyllyltä ja innoissani lähdin kiikuttamaan sitä ostoskärryihimme. Huikkasin iloisesti : yllätys yllätys, vihdoinkin löysin ! Yllättyneeltä vieras mies näyttikin kasvonsa kääntäessään, kun nakkasin leipäpaketin hänen ostostensa joukkoon koskettaen hänen käsivarttaan . Nauratti meitä kovin tietysti ja muitakin välikohtauksen nähneitä. Kun pyytelin anteeksi, hän iloisesti hymyillen totesi, että kivahan se on yllätetyksi tulla noin mukavalla tavalla. Samanpituinen ja samantapaiset hiukset, vaatteina farkut ja lyhythihainen ruudullinen kauluspaita, kylläkin nuorempaa ikäluokkaa, ja sen takia oma mieheni oli tapauksesta melkein otettu.
Olisikohan enemmänkin tunarointia kuin kommeltamista?
Jouluaatto 1964 Södertäljessä, pääkadulla klo20 tienoissa päräytän umpihumalassa liikennemerkkitolppaan vieraalla Saabilla.
Tarkistan kännipäissäni, että nesteet pysyvät sisällä ja yritän hakeutua parakilleni Svalänge B:lle.
Olen tullut kaupunkiin saman viikon maanantaina enkä tunne paikkoja. Sekoilen jossakin. Muistan ainoastaan ajaneeni ainakin 5:n sillan yli. Kaupungissa niitä oli 2kpl.
Vintti pimenee ja herään rautatiesillan alla autossa viluun yöllä klo 2:n tienoissa.
Parakille on matkaa pari sataa metriä.
Joulupäivänä on pelko ahterissa tulevatko poliisit jututtamaan. Karmea kankkunen ja jouluruokana ainoastaan virolaista ruisleipää ja margariinia.
Eivät tulleet poliisit mutta ensimmäisen arkipäivän iltana tuli auton omistaja häijynä.
Mittarilukemasta päätellen epäili minun käyneen Tukholmassa kolaroimassa.
Maksoin omistaja vaatiman summan keulasta. Puskuri ja konepelti.
Kaikki tuon jälkeiset joulut ovat tuntuneet ihanan rauhallisilta.