On pelkästään viranomaisten vika jos narsisti onnistuu vieraannuttamaan lapsia toisesta vanhemmasta. EIT:n huoltajuusasioita koskevien päätösten perusteluista pitäisi Suomessakin hakea sitä linjaa kuinka vakavasta asiasta siinä on kyse, ja kuinka se on nimenomaan viranomaisten vastuulla suojella lapsia.
Mutta niinkuin tiedetään, kunnon narsisti puhuu kyllä viranomaiset puolelleen ja kääntää vanhempien roolit päälaelleen. Eikä ole tavatonta että näin toimivan narsistivanhemman oma vanhempi on juuri tällaisen vieraannuttamisen uhri.
Tiedän tapauksen jossa narsistivanhemmalle se viimeinen niitti katkaista lasten välit kokonaan toiseen vanhempaan, ja tämän sukuun, oli lastensuojelun lasten tahdon selvittäminen: lapsi (12v. tietenkin )oli kertonut toiveekseen saada olla enemmän tapaavalla vanhemmallaan ja toivoi saavana olla viikollakin yötä. Lisäksi oli kuvaillut tätä vanhempaa niin, että hänen kanssaan on kiva ja helppo jutella mistä vaan. T
Se oli narsistille lapselta suuri loukkaus ja sen jälkeen ei ole lapsi tuota toista vanhempaa tavannut. Ei tarvita kummallistakaan ihmissuhdetuntemusta ettå tuo ei lapsen oma tahto ole. Erikoista on että lastensuojelu kohautteli vain olkiaan, eikä puuttunut mitenkään. Tapaajavanhemman historian ja persoonan uudelleenkirjoitus alkoi jo suhteen aikana. Jollain palstalla tällaista suunnitelmallisuutta uhrina esiintyvä narsisti sanoittaakin. Eron jälkeen tämä narsisti pystyi väistämään lastensuojelutarpeen selvityksenkin, jäi vain pintaraapaisuna lastensuojeluun kuva, että tarvitsee käytökseensä apua. Ja kasa valheita toisesta vanhemmasta. No muutto, ja hän oli jo lähisuhdeväkivallan uhri uudessa kunnassa. Tieto tuosta väkivaltaisuudesta ei kulkenut papereissa, vaan se oli yksi puheenaihe v-a tapaamissopimusta tehtäessä. Tuo l-s- tarpeen selvitys keskeytettiin kun lapsilta oli koulussa kysytty että kumman luona olis turvallisempaa ja lapset vastasivat vastoin narsistin laskelmia. Edes se, että lapset edes vähän avautuivat kotioloista(väkivallan eri muodoista mm)lastensuojeluun, ei estänyt narsistia uhriutumasta. Toki yksittäisiä uhrikokemuksia on parisuhteessa varmasti usein molemmilla, mutta nyt puhutaan siis todella rajuista asioista.
Tuossa tapauksessa narsisti aloitti jo reilu vuosi ennen uhrin epätoivoista lasten pelastamista uhkailemaan tätä juuri lasten kohtalolla. Narsisti näytti eri palstoilta keskusteluketjuja, joissa muut kaltaisensa olivat onnistuneet katkaisemaan lasten ja toisen vanhemman välit. Viimeiset vuodet ennen eroa olivat tälle uhrille raskaita ja kun tuo lasten tulevaisuus erotilanteessa jäyti mieltä ja uhka oli konkretisoitunut, niin uhri oli tietenkin pelokas ja saattoi kaiken tarkkaan suunnitelleen narskun tyyneyden rinnalla näyttäytyä viranomaisille hieman epätasapainoisena. Lasten kanssa hän ei tätä ollut. Ei voi kuin surullisena päätään pyöritellä, sillä narskulla ei tietenkään ollut mitään todisteita valheilleen, kun taas uhrilla oli faktoista todisteet.
Uhri syyllistää nyt vieläkin itseään kun ei mitenkään voinut kaikesta huolimatta uskoa kuinka helposti se "temppu" tehdään. Moniammatillinen interventiokin kuivui kokoon kun lastensuojelun päällikkö, jonka kanssa sitä suunnittelivat, vaihtoi työpaikkaa. Uudeksi päälliköksi kun tuli juuri mm.3vuotta yhtä vakavaa lasuilmoa uhrilta salannut henkilö. Ilmoitus ajoittui vieläpä tuohon onnistuneeseen lasten vieraannuttamiseen. Uhri kun vielä opiskeli lastensuojeluun liittyvät säädökset ja oppaat sekä kahlaa vieläkin erilaisia lasten kaltoinkohtelun vaikuttamis- ja muita tutkimuksia. Eikä ole huomauttamatta kun huomaa virheitä vertaistukea muille antaessaan, ja osansa sai aluksi myös hänen omien lasten asioita hutkineet. Mutta kun jokaisesta epäkohtaan puuttumisesta tuli vain kuraa niskaan,mm.perusoikeuksiin puuttumisen kautta;lasu stalkkasi hänen FB-seinää ja vaati ettei sinne enää tule lasuaiheisia päivityksiä. Muuten ei suostuttu edes tapaamaan, vaikka julkaisut olivat neutraaleja asultaan kaikessa kriittisyydessäänkin.
Mutta niinkuin tiedetään, kunnon narsisti puhuu kyllä viranomaiset puolelleen ja kääntää vanhempien roolit päälaelleen. Eikä ole tavatonta että näin toimivan narsistivanhemman oma vanhempi on juuri tällaisen vieraannuttamisen uhri.
Tiedän tapauksen jossa narsistivanhemmalle se viimeinen niitti katkaista lasten välit kokonaan toiseen vanhempaan, ja tämän sukuun, oli lastensuojelun lasten tahdon selvittäminen: lapsi (12v. tietenkin )oli kertonut toiveekseen saada olla enemmän tapaavalla vanhemmallaan ja toivoi saavana olla viikollakin yötä. Lisäksi oli kuvaillut tätä vanhempaa niin, että hänen kanssaan on kiva ja helppo jutella mistä vaan. T
Se oli narsistille lapselta suuri loukkaus ja sen jälkeen ei ole lapsi tuota toista vanhempaa tavannut. Ei tarvita kummallistakaan ihmissuhdetuntemusta ettå tuo ei lapsen oma tahto ole. Erikoista on että lastensuojelu kohautteli vain olkiaan, eikä puuttunut mitenkään. Tapaajavanhemman historian ja persoonan uudelleenkirjoitus alkoi jo suhteen aikana. Jollain palstalla tällaista suunnitelmallisuutta uhrina esiintyvä narsisti sanoittaakin. Eron jälkeen tämä narsisti pystyi väistämään lastensuojelutarpeen selvityksenkin, jäi vain pintaraapaisuna lastensuojeluun kuva, että tarvitsee käytökseensä apua. Ja kasa valheita toisesta vanhemmasta. No muutto, ja hän oli jo lähisuhdeväkivallan uhri uudessa kunnassa. Tieto tuosta väkivaltaisuudesta ei kulkenut papereissa, vaan se oli yksi puheenaihe v-a tapaamissopimusta tehtäessä. Tuo l-s- tarpeen selvitys keskeytettiin kun lapsilta oli koulussa kysytty että kumman luona olis turvallisempaa ja lapset vastasivat vastoin narsistin laskelmia. Edes se, että lapset edes vähän avautuivat kotioloista(väkivallan eri muodoista mm)lastensuojeluun, ei estänyt narsistia uhriutumasta. Toki yksittäisiä uhrikokemuksia on parisuhteessa varmasti usein molemmilla, mutta nyt puhutaan siis todella rajuista asioista.
Tuossa tapauksessa narsisti aloitti jo reilu vuosi ennen uhrin epätoivoista lasten pelastamista uhkailemaan tätä juuri lasten kohtalolla. Narsisti näytti eri palstoilta keskusteluketjuja, joissa muut kaltaisensa olivat onnistuneet katkaisemaan lasten ja toisen vanhemman välit. Viimeiset vuodet ennen eroa olivat tälle uhrille raskaita ja kun tuo lasten tulevaisuus erotilanteessa jäyti mieltä ja uhka oli konkretisoitunut, niin uhri oli tietenkin pelokas ja saattoi kaiken tarkkaan suunnitelleen narskun tyyneyden rinnalla näyttäytyä viranomaisille hieman epätasapainoisena. Lasten kanssa hän ei tätä ollut. Ei voi kuin surullisena päätään pyöritellä, sillä narskulla ei tietenkään ollut mitään todisteita valheilleen, kun taas uhrilla oli faktoista todisteet.
Uhri syyllistää nyt vieläkin itseään kun ei mitenkään voinut kaikesta huolimatta uskoa kuinka helposti se "temppu" tehdään. Moniammatillinen interventiokin kuivui kokoon kun lastensuojelun päällikkö, jonka kanssa sitä suunnittelivat, vaihtoi työpaikkaa. Uudeksi päälliköksi kun tuli juuri mm.3vuotta yhtä vakavaa lasuilmoa uhrilta salannut henkilö. Ilmoitus ajoittui vieläpä tuohon onnistuneeseen lasten vieraannuttamiseen. Uhri kun vielä opiskeli lastensuojeluun liittyvät säädökset ja oppaat sekä kahlaa vieläkin erilaisia lasten kaltoinkohtelun vaikuttamis- ja muita tutkimuksia. Eikä ole huomauttamatta kun huomaa virheitä vertaistukea muille antaessaan, ja osansa sai aluksi myös hänen omien lasten asioita hutkineet. Mutta kun jokaisesta epäkohtaan puuttumisesta tuli vain kuraa niskaan,mm.perusoikeuksiin puuttumisen kautta;lasu stalkkasi hänen FB-seinää ja vaati ettei sinne enää tule lasuaiheisia päivityksiä. Muuten ei suostuttu edes tapaamaan, vaikka julkaisut olivat neutraaleja asultaan kaikessa kriittisyydessäänkin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tässä casessa narsku on siis onnistunut täydellisesti uhrina esiintymisessä. Hän esiintyy myös sinä, joka jätti toisen, vaikka puolisonsa lähti lasten kanssa turvaan viranomaisten käskystä. Uhri sai vasta hiljan tietää senkin, että narskulla oli myös toinen mies jo suhteen aikana. Em.kaksi seikkaa kun eivät oikein istu siihen uhrin viittaan.
Viranomaisilta on varmasti edelleen avaamatta kaltoinkohtelun vaikutustutkimukset, joita tuo uhri jakoi niille. Narsistin tunnistaminen ei välttämättä ole edes tarpeen, jos ymmärrettäisiin eaim.se mitä lasten asioissa valehtelu kertoo vanhemmuuden ytimestä;tällainen vanhempi ei osaa nähdä lasta yksilönä, vaan vähät välittää miten valheet istuvat lasten oikeuksien kehykseen. Tottakai ihannetapaus olisi sen narsistin tunnistaminen ja hoitoon saattaminen, sillä vieraannuttamisilmiössä ei ole täysin onnellisia kummassakaan kodissa. Toimivan hoidon kautta olisi mahdollista saavuttaa se onni kaikille osapuolille. Narsku ei tempuistaan kauaa nimittäin tunnu nauttivan. Noissa vaikutustutkimuksissa, kun on haastateltu jo aikuisiksi ehtineitä lapsena kaltoinkohdeltuja, nousee yksi ongelma esille todellisena piikkinä; Se on lapsen kuuleminen. Todellakin noin pieni asia. Melkein kaikki mainitsevat että heitä ei kuultu kunnolla. Kaikista tärkeintä on se ensimmäinen kohtaaminen, että siinä tavataan riittävästi ja annetaan lapselle tilaa kertoa. Aikuinenkin vaikenee kaltoinkohtelustaan, niin kyllä joka kuulemiseen pitää olla aito "petä tai auta"- asenne. Kerran petetty lapsi hautaa möykyn sisällään vain syvemmälle.
Itse narsismin tunnistaminen on toisarvoista, kunhan otetaan keskiöön ne lapset. Viimiseen asti tulis välttää leimaamasta. En oikein jaksa edes uskoa että niin moni exä on narsku.
Kuulemisen tulee tapahtua niin ettei pahoinpitelijät istu takana tai vieressä. Sitten tarvittaessa (viranomaisen arvostelykyky ja harkinta, jota ei suinkaan ole kauhalla annosteltu nykykäytännöistä päätellen) lapsi on heti ja justiinsa otettava suojaan pahoinpitelevästä perheestä. Vai meinaako arvoisa virkamiesväki että asiat paranevat sormea soosottelemalla. Ei taida puuttujilla juolahtaa mieleen että kertova lapsi on jo hiljennetty helvetin kattiloissa puuttujilla, jotka kehoittavat esim. olemaan kiusaamatta lasta(?!).
Minua on myös auttajien toimesta pidetty lähtökohtaisesti jonkinlaisena syyllisenä tai sopeutumattomana ilmeisesti perheen (oikeastaan perheiden, sekä 5-8 että 14 v -aikaisten) aikuisten luodessa sellaista mielikuvaa pelastaessaan nahkaansa ja parisuhdettaan. Tosi letaali käytäntö. Ei kannata uskoa että uusperheissä kukaan olisi myrskyn silmään joutuneen lapsen puolella. Ei kukaan.
Syytöksiin on vaikea vastata ja puolustautua monista syistä, mm. emotionaalinen traumautuminen, auktoriteetti, aiemmat kokemukset, toimijuus...
On käsittämätöntä että yksikään viranomainen lähtee kenenkään leikkiin mukaan lasten asioissa. Lastensuojeluun ja viranomaistoimintaan liittyvät lait ja erilaiset sovellusoppaat kun ovat riittävän selkeitä. Tuntuu että viranomaisten keskinäinen luottamus toistensa tietojen oikeellisuuteen on niin vahva, että kun saa pään auki valheille jossakin, on rata vapaa päätyyn asti. Näin vaikka yleensä prosessien myötä narsku jää usein valheista kiinni. Silloin pitää olla hereillä ja laajentaa tiedonkeruuta. Se, että dokumentteihin jätetään todistettuja valheita on kuin bensaa liekkeihin narskulle. Narskua on jotenkin tehotonta syyttää, sillä hänhän on sairas. Vielä kun viranomaiset lakkaisivat esittämästä virheetöntä. Kaikki virheitä tekee, olennaista on se että ne korjataan. Tuossa y.m.casessa lastensuojelulla kuvittelivat omaavansa jonkun taikavoiman, jolle riittää yksi kuuleminen tuon vieraannuttamisen selvittämiseen. Vaikka lapsi juuri saanut julmasti kokea että on parempi olla hiljaa. Tapaamisten tp-käsittelyssä meinasin keskeyttää sen alkuunsa, kun tuomarikin kuvitteli että häm tuikituntemattomana ja kolkossa ympäristössä esittää viisi kysymystä niin se riittää.
Niin paljon kuin kantelut ja tutkarit tekijänsä viranomaisissa leimaavatkin, niin kannattaa puuttua kaikkeen vähänkin merkitykselliseen seikkaan. Siitä narskuksi haukkuminen on pientä sen rinnalla että niihin ei puutu. Eikä sitä valehtelijaakaan ole syytä sääliä,valheisiin puuttuminen on velvollisuus.
Tämä vuosien aikajana eri tapahtumineen ennen ja jälkeen eron kertoo tylyä kieltään siitä ettei alistamiset ja lasten kautta kostamiset noin vain taakse jää narskulta.
Kaksi sairasta ihmistä ej osaa hoitaa parisuhdettaan, saati edes eroa.... Vituttaa kun jotekin sinisilmäisesti uskoin, pitkään jatkuneesta uhkailusta huolimatta, että viranomaiset kyllä osaavat puuttua.. Sääliä tai henkistä heikkoutta, mutta olisi pitänyt takertua joka ikiseen valheeseen ja lasun virheeseen heti. Tämä on pakko katkaista mahdollisimman pian. Nyt jo joudun miettimään ihan perusoikeuksin turvattuja toimia tehdessäni, että kelleköhän kaikille tästäkin tieto menee. Mun oli pakko lähtee lukemaan narskukeskusteluja. Joitakin selityksiä löytyikin, mm.huolellisesta kidutussuunnittelusta reilusti ennen eroa. Miks se ny vielä loppuis?
Vieraannuttamisen verhoaminen, jopa viranomaisten avulla, on tulema kaikesta tähän asti. Vaikka vahvasti näyttää sille, etfä se kumoutuu KKO:n kautta, niin se on vasta jonkinlainen pikkustoppi..
Jos eroat narskusta, kannattaa jostain sen kriisinkin keskellä kaivaa voimia tarttua jokaiseen valheeseen ja viranomaisen virheeseen. Koska, mulla ei ole kuin paha aavistus siitä, että lisää tulee.. Puuttumattomuus on narskussa johtanut jo rajattomuuteen noissa teoissa
Olis todella helppoa lyödä faktoja jollekin sivustolle, mutta se olis paitsi laitonta, niin myös väärä foorumi oikeuksien puolustamiseen. Mahtaisko olla laillista kysellä palstoilla josko joku tietäisi mitä kaikkea kidutusta on vielä tulematta tai suunnitteilla.
Et saa täällä vastauksia. Niinkuin eivät muutkaan oikeat uhrit. Tämä vaikuttaa usein narsistien mellastuskentältä, jossa he testaavat uusia ideoitaan uhreja vastaan. Ota yhteyttä korkeisiin valvoviin viranomaisiin sekä tapauskohtaisesti sopiviin ministeriöihin. Noista tahoista on vuosiakin kiusatut saaneet apua edes sillointällöin.
Höh.
Ken uskoo tuon aptrollin höpinöitä.
Kunhan joutessaan, kelan tukea odotellessa, suoltaa tuollaista sontaa.
KKO:n kautta...
Voi v*tulla päähän mikä surkimus
Alan hiljalleen ymmärtämään Halebobia.
Olisi hyvä saada palkattua oikeudellinen avustaja, jolla on kokemusta narsistisesta vastapuolesta. Sellaisiakin Suomesta löytyy.
Tässä sitä käytännön kokemusta:
https://psyjuridica.com/kuka-vetaa-parhaiten-roolinsa/
Moikka kerron sulle erään tuntemani ihmisen tarinan, etäisesti, kun enhän ihan kaikkee tiedä ja kaikkee en halua kertoa heistä.
Eli kaikkee ikävää tekivät toisillensa, mies pahoinpiteli vaimonsa pahasti samalla opastaen pientä poikaansa aiheesta eli lapsen silmien edessä veri roiskui. Josta johtuen vaimo suurenteli pieniäkin tapahtumia viranomaisille ja sai aikaan sen, että osa lapsista otettiin lastenkotiin, lastenkodissa oli henkilö töissä en tiedä sukupuolta, joka aina kun muut aikuiset olivat kaukana, alkoi hipelöimään pojan alapäätä. Tapahtui vaikka mitä tylsää lapsille. Mutta siis lapset ovat nyt aikuisia ja äiti jos voisi, ei olisi tätä rumbaa aiheuttanut lapsilleen, sillä paljon huonommaksi meni lasten elämä taistelun seurauksena. Kaksi vanhinta lasta määrättiin jossain vaiheessa isälleen ja siellä oli uusi vaimo joka ei lapsien päälle ymmärtänyt ja jotain ikävää kuitenkin tapahtui josta lapset menivät vielä enemmän sekaisin.
Sitä vaan isä on kuollut jo, mutta lasten elämä on tosi huonosti aikuisinakin, mielessä varmaan kaikenlaiset syyttelyt molemmilta osapuolilta. Eli tässä tavallaan nyt yritetään tehdä parhaamme, että voisimme jotain korjata, ei oo helppoo, yhtä tytärtä äiti näkee kerran vuodessa, kun asuu niin kaukana ja toinen asuu lähellä, mutta syyllistää äitiään kaikesta mahdollisesta, mutta samaan aikaan ei menesty ihmissuhteissaan, ehkä jonain päivänä tajuaa, että äiti kuitenkin on se mikä kaiken kestää ja, että hän tarvitsisi jonkun joka niin paljon kuin äiti lastaan rakastaa vaikka tämä tekee kaikenlaista hölmöilyä, niin hän olisi tukena, mutta ei oikeen onnistu, kun lapsen elämä tuhottiin niin ajoissa. Toivotaan kuitenkin, että edistymme, nyt tytär ei halua olla tekemisissä. Yksi poika on ok. Ja toinen pojista jota lastenkodissa ahdisteltiin, hänellä ei oo asiat oikeen hyvin.
Sitä vaan, että järjestäkää lapsille mahdollisimman vähän rumbaa, joskus voi olla, että kolmannen osapuolen puututtua asiaan, asiat meneekin paljon enemmän pieleen josta sitten on seurausta lopunelämää lapsille. Ja ei oo paha kenkään ihminen, me ei vaan aina ymmärretä ja sit alkaa kaikkee hölmöilyä. Ja jos on ollut jotain pettämisjuttua jo kun viellä oltiin yhdessä, niin kyllä se tuntuu lapsistakin pahalta. (tää nyt ei ollut sulle vaan tuli muusta jutusta mieleeni)
Ja voikun tälläiset sais ajoissa selviteltyy, ettei lasten elämä sotkeentuisi, no halusin kertoo, et tässä tapauksessa ei käynyt hyvin viranomaisten sählätessä, ne ei muuten koskaan ota vastuuta mitä aiheuttaa, olis kyllä hyvä jos heillä olis sellaisia työntekijöitä joidenka avulla saisi sovussa suhteetkin lopetettua tai tietty parempi jatkaa jos saa hyvin apua. Ja oot oikeassa siinä, että kyllä isääkin pitäisi kuunnella, mutta ko ne työntekijät ovat usein naisia, niin ehkä siinä piilee jokin syy.
Olisikohan sillä jotain merkitystä, että valtaosa sosiaalitantoista on 35v eronneita naisia, joilla on tarve nähdä maailma mustavalkoisena ja parantaa maailmaa?
Heille narsistin tarinat uppoavat kuin veitsi voihin ja tarjoavat juuri sen, mitä sosiaalitantta niin kipeästi tarvitsee. He saavat ottaa sankarin viitan harteilleen ja toimia pelastavina enkeleinä. Kun tantta on roolinsa ottanut ja siihen uppoutunut, niin sen jälkeen on ihan sama mitä toinen osapuoli tai faktat sanoo.
Vaikka eronneen sosiaalitantan pyörittäminen pikkurillin ympärille on naisnarsistille huomattavasti helpompaa sosiaalitantan omien erokokemuksiensa ansiosta, niin kyllä se onnistuu myös narsistimiehiltä.