...enkä käänny enää takaisin tän päivän jälkeen. M-naiselta M-miehelle. Olisinpa kertonut mun tästä tilanteesta silloin kun oli mahdollisuus.. Olis päässy jatkamaan elämää mitään epävarmuutta sun ajatuksista mua kohtaan, mut taas toisaalta se olis vaan mutkistanut asioita, en halunnut pilata kaveruuttamme ( tai no itse kyl pilasin sen jo silloin kun aloin tuntee näitä tunteita sua kohtaan) Kaikki oli supermukavasti ennen sitä..Voi olla että oon haaveillut turhaan susta tai voi olla et en mut kuka sitä nyt vois tietää. Sen verran haluaisin järkeillä, että jos olit kiinnostunut niin en tiedä olisko musta ja susta voinu siltikään yhtään mitään, mä oon ollu pitkään jo aika keskeneräisessä tilassa ihmisenä, en ole päässyt mun elämäni "demoneista" yli. En olisi ollut valmis välttämättä tutustumaan enemmän kun olen ollut/olen niin haavoittuvassa tilassa henkisesti, mun pitää tod.näk oppii nauttii omasta elämästä itseni kanssa ennen kun harkitsen haluavani siihen toista henkilöä. Spekulointiahan tämä on. Voin lohduttautua siihen ajatukseen, että olimme tietyllä tavalla aika samanlaisia, hiljaisia pohdiskeleva tyyppejä, eikä ihan hirveesti juteltu ja mä vaadin sulta enemmän kun sä pystyt antamaan jossain tilanteissa.Mut sä olit enemmän järkityyppi vaikka susta loisti kauas se, että sussa on myös sellasta herkkyyttä ja niin ku itse joku kerta mainitsit, että sun menneisyydessä on jotain "arpia" häpeän arpia, ehkä näin itseni sussa, koska mullakin on tosi paljon häpeään liittyviä asioita ollut mun elämässä, tosin ihailin sua osaksi myös siksi, että vaikutit siltä, että sä olisit voittanut sen häpeän ja hehkuit elinvoimaa. Mä taas koin itseni suhun verrattuna keskeneräiseksi ja se ei ole kovin hyvä juttu. Ihailin sitä miten sä olit sinut itsesi kanssa, et välittänyt muiden mielipiteistä sä vaan olit. Et ollut kyllä alussa ensimmäinen josta olisin uskonut kiinnostuvani, mut tunteet on mitä on. Meillä oli tietenkin hieman ikäeroakin, olit mua vanhempi ja voi olla että et edes ajatellut mua sen takia missään muussa kuin kaverimielessä. Mut sä olit kyllä niin erilainen kun muut, mut jännällä tavalla, olet aika jännä tyyppi. Sulla on myös sydän paikallaan, oot myös reilu ja huomaavainen. Osaat olla kyllä ärsyttäväkin kun töksäyttelet asioita tietämättäsi sitä että töksäyttelet, mut silti tosiaan tykkäsin susta ja tykkään susta edelleen, sen vaan halusin tässä sanoa. Oon kyllä pikkuhiljaa pääsemässä yli susta. Time heals wounds mut pääsen mä susta yli tai en niin oot oikeesti jännä, siisti, magee, välillä vähän vaikeakin sekä hienoin ja erikoisin tyyppi jonka oon tavannut. Olet aika uniikki persoona, ja älä nyt ahdistu jos sanon tässä vielä, et Vau! Mikä tyyppi! One in a million. Toivon et tietäisit sen 💔
Taidan sulkea tän oven kokonaan
Myopenlettertoyou
6225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Wau mikä viesti, eikö tämä kannata kuitenkin kertoa ihan ihmiselle itselleen?
Koska sitten tapasitte?
Kun haluaa rakentaa hyvää tarinaa, kannattaa muistaa joitakin asioita. Kertaa vaikka Aristoteleen runousoppi. Yksinkertaisimmillaan: hyvällä tarinalla on alku, keskikohta ja loppu.
Tarinoissasi on paljon vain alkuja, niistä puuttuu sisältö ja kosketuspinta todelliseen elämään. Niissä on liikaa ristiriitoja ja aukkoja juonessa.
Mene ulos ja katso vaikka taivaan lintuja. Elävä olento ei taivu turhuuteeen. Näe että arkisetkin kohtaamiset noudattavat matemaattisia kaavoja. Ratkaise yhtälösi.
Oikolukijalle. Näkemyksesi on mielettömän kapea-alainen. Tiedät jotain, mutta pakotat maailman tuon tiheäsilmäisen ja perfektionistisen suodattimesi läpi. Tämä ei anna sinulle jouston varaa. Ongelmakohtasi ovat pikkutarkkuus ja tunneherkkyyden puutos. Vaikeuksia sinulla on ihmissuhteiden ylläpidossa ja haet hallintaa tiedon maailmasta, missä painettu teksti on sinulle totuus. Näin voit saada arvostusta muilta, mutta elämäsi on parhaimmillaankin hyvin yksipuolista näpertämistä ja suorittamista, eivätkä ihmiset halua olla tekemisissä kanssasi. Puutut usein muiden ihmisten elämän kulkuun ankeuttamalla, jotta voit kontrolloida omia sisäisiä demonejasi. Osuinko oikeaan? Mieti oletko tyly yleisesti ottaen vai oletko nyt vain vihainen jostain. Elämä on muutakin kuin sääntöjä pilkunpaikasta. Palautan sinut: ratkaise yhtälösi, sillä vastauksesi perustuu virhearvoille.
Lisäyksenä. Katso taivaan lintuja ja mieti onko linnuilla ajatuksia. Mitä nuo ajatukset voisivat olla? Onko linnuilla syitä toimiinsa vai toimivatko linnut ilman syiden etsimistä? Katso hyvin tarkkaan. Voit pohtia oletko sinä ehkä lintu? Millainen lintu olisit? Ehkä haukka. Mahdollisesti lokki vai ihan vain pikkulintu? Näetkö yhtäläisyyksiä vastaukseni ja omasi välillä? Aikaansaavatko ne edellisille kirjoittajille mielipahaa ja mikä tärkeintä, koetko sinä ihmisen roolissa mielipahaa? Ellet, onko tunneminäsi ehkä täydellisen kehittymätön? Tunteet ja logiikka. Kaksikko. Joka erottaa ihmisen usein eläimistä.
No suljikko?