elin sulle. Sä olit mun kaikki. Siinä samalla mä unohdin itseni. Niin on käynyt ennenkin suhteissa. Mutta niin ei saa käydä enää. Se ei oo tervettä. Sain just käsiini kirjan Alkoholistien aikuiset lapset. Sitä lukiessani tajusin, että olet mulle pakkomielle, jonka avulla pyrin toteuttamaan lapsuuskodista tuttua kontrollikaavaa. Itsensä tai muiden ihmisten tai asioiden kontrollointi, pakonomainen varmistelu, ahdistuneisuus, tarkoituksellinen eristäyminen sosiaalisista kontakteista jne. ovat kaikki yrityksiä kontrolloida mahdollisesti tapahtuvia tai tapahtumattomia pelottavia asioita. kontrolli on myös alkoholistin aikuisen lapsen ainoa kokemus turvallisuudesta.
Kannattaa miettiä asiaa itse kunkin, varsinkin niitten, jotka ovat addiktoituneet tälle palstalle vuosiksi.
Kannattaa miettiä asiaa itse kunkin, varsinkin niitten, jotka ovat addiktoituneet tälle palstalle vuosiksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä oivallus.
Muistan omasta lapsuudestani kuinka olin perheen ilmapiirin tuntosarvena kun toinen vanhemmista oli humalassa. Se oli sitä pelon ja turvattomuuden ilman haistelua. Miten yö menee. Saadaanko me nukkua ollenkaan ja miten jaksaa seuraavan päivän koulussa.
Se on lapsille helvettiä. Oli se sitä aikuisille myös, mutta he olisivat voineet vaikuttaa siihen. Niinpä sitten yhdestä lapsesta tuli jo hyvin nuorena vastuun- ja taakankantaja.
Onneksi aikuisena on saanut käsitellä omia kokemuksiaan ja ymmärtää sitä kautta itseään ja tunteitaan.
Mietinki jotain tuon suuntaista itse myös.
Ok eli nyt jätät rauhaan? Vihdoinkin! Sitähän ole yrittänyt sulle kertoa. Mutta ethän sitä älynnyt. No kiitos kun löysit kirjan ja ymmärrät roikkuminen on säälittävää. Täysillä minäkin elän ja kerron mitä haluan. Mutta ethän edes anteeksi antoa hyväksynyt miksi? No hyvä kun asiat nyt kunnossa. Jää nähtäväksi jätätkö rauhaan.