Rakastan häntä erittäin paljon ja olimme seurustelleet jo vähän yli viisi vuotta kun tyttöystäväni yllättäen jätti minut. Olin itse jo nukkumassa kun hän saapui iltavuorosta kotiin, herätti minut ja yllättävän rauhallisesti kertoi että haluaa eron. Menin totaalisesti jäihin kun sydän pomppasi kurkkuun ja kaikki ajatukset vain katkesivat. En osannut laisinkaan odottaa tälläistä tilannetta. Lähes sanattomana yritin itkua pidätellen kysellä että miksi? Hän sanoi että hänestä vain tuntuu siltä ja on tuntunut jo jonkin aikaa ja että vika ei ole laisinkaan minussa. Sydämmeni murtuneet palaset muutti jauhoksi se kun hän sanoi että menee yöksi työkaverinsa luokse (nainen) ja jäin yksin uutisen ja ajatuksieni kanssa ja jo viiden tunnin päästä pitäisi töihin herätä. Hetken ajan päästä hänen lähdettyään ajatukseni täytti vain raivo ja olin jo melkein lähettämässä hänelle haukut viestillä mutta onneksi järkeni tuli väliin ja keskityin vain uutisen käsittelemiseen ja suruun.
Unettoman ja sydäntä tykyttävän yön jälkee lähdin aamuyöstä töihin yllättävän rauhallisena, melkein kuin shokkimaisessa tilassa. Työpäivä sujui kohtalaisesti vaikka ajatuksissa pyöri kysymyksiä. Vasta sitten kun katsoin kelloa että työpäivä onkin päättymässä alkoin kauhea pahoinvointi ja oksensin pian ulos lähes kaiken työpäivän aikana syödyn...
Olimme sen päivän aikana sopineet että hän tulee juttelemaan paremmin asiasta joten ajoin kiireesti, melkein paniikissa kotiin. Hän odotti ruokapöydän äärellä rauhallisena syöden edellisenä päivänä tilaamaani pitsaa kun minä yritin pidätellä itkua ja olla vahva mies. Hetken pystyin puhumaan asiasta normaalisti kunnes en enää pystynyt pidättelemään vaan kiidin halaamaan häntä runsaasti itkien. Oloa hieman helpotti että hän halasi sillä rakkaudella takaisin miten aina halimme toisiamme, silitti päätäni ja lohdutteli mutta oli silti pelotavan rauhallinen. Ajattelin että ehkä hän on jo käsitellyt asiaa mielessään jo pidemmän aikaa ja itkenyt itkunsa minun näkemättäni...
Saimme jonkinverran juteltua asiasta ja hän toisti että oli tuntenut jo jonkin aikaa että emme vain ole luotuja yhteen ja että meillä ei ole loppujen lopuksi mitään yhteistä. Itse olen asiasta jokseenkin eri mieltä sillä mielestäni meillä on ollut heti suhteen alusta montakin yhteistä asiaa joita teimme yhdessä ja vietimme kivan juhannuksen hänen kaverien kanssa mutta ilmeisesti hän oli kyllästyny niihinkin. Yritin siinä itkiessäni ehdottaa että kehitämme yhdessä lisää yhteisiä asioita, harrastuksia jne. Mutta hänen mielestään asia ei kannata.
Päässäni oli hyvin ristiriitaisia tunteita ja yritin anoa häneltä vielä mahdollisuutta että kipinämme vielä syttyisi mutta toisaalta en halunnut yrittää pakottaa häntä jatkamaan parisuhteessa jossa hän ei tuntenut itseään enää onneliseksi.
Sitten hänen olikin aika lähteä taas töihin iltavuoroonsa ja minulle heräsi kauheasti itsesyyllistäviä ajatuksia että mitä jos tämä johtuukin vain minusta? Riitelimme harvoin ja nekin olivat lähinnä kinaa vain ja en ikinä haukkunut häntä tai mitään joten aloin sitten miettimään mikä olisi voinut olla syy hänen henkiseen onnettomuuteensa parisuhtemme loppupuolella. Johtuiko se kenties siitä etten tehnyt hänelle iltapalaksi voileipää kun olimme jo molemmat sängyssä valmiina nukkumaan ja vaikka hän kauniisti kysyi? Ehkä en kuunnellutkaan häntä tarpeeksi hänen huolissaan joista hänen on ollut aina hieman vaikea purkautua? Olinko sittenkin muuttunut välinpitämättömäksi? Mielessäni on pyörinyt vaikka mitä tilanteita joissa olenkin vain ajatellut itseäni enkä ottanut huomioon hänen mielipidettään. Oliko sittenkin kontrolloiva poikaystävä? Saiko nämä seikat hänen onnensa sammunaan? Esitin näitä kysymyksiä hänelle päivän mittaan ja hän sanoo aina ettei vika ole minussa että en saisi syyllistää itseäni.
On nyt kulunut pari päivää tästä edellisestä tapaamisestamme ja minä olen jo hieman rauhoittunut kiitos ystävien ja perheeni. Suru ja kaipuu on silti suuri enkä ole pystynyt syömään juuri mitään tämän parin päivän aikana koska olen vain alkanut voimaan pahoin. Nesteitä pystyn sentään juomaan niin ei ole ihan ilman ravintoa täytynyt surra.
Näemme taas tänään ja koitamme keskustella muutto järjestelyistä ja muutenkin jatkosta ja asioista yleisesti. Molemmat haluavat olla yhteydessä ja hoitaa eron rauhallisesti ja toisiamme kunnioittaen. Hän on yöpynyt ystävänsä luona tämän pari päivää ja sovimme että minä menen vanhemmileni viikonlopuksi niin hän saa olla myös kotonaan yksin.
Molemmat toivomme että pysyisimme ystävinä vielä myöhemmin mutta minä mietin että tekeekö se tästä erosta vain vaikeampaa? Pitäisikö minun hänen muutettuaan vain yrittää ottaa etäisyyttä ja olla puhumatta hänelle mitään kautta?
Sydän sanoo että ei mutta järki kertoo toista.
Kumpaa minun tässä tilanteessa pitäisi kuunnella?
"Yksinäiset minuutit
Vuosiksi kääntyvät
Sinun kätesi jälki
Sydämessäni säilyy"
Kuinka pääsitte yli yllättävästä erosta?
19
1836
Vastaukset
- 456654
Ensiksi olen pahoillani, että sinulle kävi näin. Aluksi kannattaa pitää etäisyyttä, jotta sinun tuska hellittää, saathan siitä fyysisiä oireita. Et varmaan pääse hänestä henkisesti heti eroon, mutta kokemuksesta tiedän että jonkin ajan päästä vuosi kaksi voit olla ex-tyttöystävän normi ystävä.
Heti se ei varmaan onnistu.
Erosta pääsee yli juurikin ystävien ja perheen avulla ja onneksi sinulla sellaiset on. Älä missään nimessä jää yksin märehtimään. - NanaAdeline
Samankaltainen kokemus täälläkin. Yhdentoista vuoden jälkeen mies löysi yllättäen toisen ja sanoi kaivanneensa muutosta jo pidempään. Oma maailmani romahti, kun tajusin eläneeni harhaluuloissa.
Valitettavasti vinkkejä toipumiseen en osaa vielä antaa, koska en ole vielä päässyt yli erostamme. Muutin omaan asuntoon pari viikkoa sitten. Ensin ajattelin, että voisin kyetä pysymään hänen kanssaan ystävänä, mutta ikävöin häntä liikaa, jotta se olisi onnistunut. Siksi minun oli pyydettävä, ettemme olisi yhteydessä hetkeen. Netissä suositellaankin 30 päivän jaksoa, jolloin kumpikaan ei olisi yhteydessä toisiinsa. Nyt kun on kulunut puolet tuosta ajasta, en usko että se edes riittää. Varmaan menee vuosia ennen kuin olen kunnolla päässyt yli tästä. Kaikki sanovat, että aika auttaa.
Sitä odotellessa.
Koita jaksaa.- Chippendale
Olen käsittänyt, että mitä kauemmin suhde on kestänyt, sen pidemmän erosta toipumisajan tarvitsee.
Lisäksi siihen vaikuttavat tunteiden voimakkuus, ihmisen luonne, herkkyys, kyky käsitellä asioita ja avautua niistä. Jätetyn osa on vaikeampi, vaikkei jättäminenkään aina helppoa ole.
Kyllä toipumisen itse huomaa siitä, kun asia ei enää jatkuvasti ole mielessä. Sekä siitä, että vastakkaisen sukupuolen seura alkaa aidosti kiinnostamaan, ei pelkkänä lohdukkeena.
Itse koin että kivun kohtaaminen, eikä sen vältteleminen, nopeutti hieman prosessia. Mutta älä jää yksin, vaan ota tarjottu apu vastaan.
Tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen aloittajalle, sekä muille eron kokeneille!
Kyllä se sopivampi elämänkumppani tulee vielä vastaan, kun itse on valmis siihen.
- Ei_toivoa
Samalla asialla, kun itsekin täällä tuskailen ja mietin, että enkö ikinä pääse eteenpäin :( Tuntuu että asia vain pahenee..erosta 4kk. Ja tiedän myös, että hän hyvinkin minut unohtanut, vaihtoihan hän lennosta uuteen naiseen vain. Kunpa itsekin pystyisi samanlaiseen kylmyyteen. Valitettavasti olen tunteellinen ihminen ja hän oli minulle se,jonka kanssa koin sen aidon sielunkumppanuuden..Ja nyt kaikki onkin kyseenalaistettu, sillä hän eli toistakin elämää..? En omaa ystäviä kenen kanssa puhuisin asiasta:( Siksipä myös täällä puran pahaa oloani ja toivon "lohtu" sanoja..
- NanAdeline
Kuulostaa niin samanlaiselta kuin oma tilanteeni. Tuntuu todella rankalta menettää yhtäkkiä se kaikkein tärkein ihminen ja tuntea itsensä niin petetyksi ja hylätyksi.
- MurtunutSydän
Kiitos kommenteista ja omista kokemuksista! Vaikka todellä ikäviä tälläiset erot ovat niin silti on "mukava" kuulla muidenkin kokemuksia ja neuvoja. Saa sen avulla pidettyä mielessä että ei ole kuitenkaan yksin tälläisen asian kanssa.
Omaa tilannetta ehkä hieman helpottaa se että tietääkseni ex-tyttöystäväni ei jättänyt minua jonkun muun miehen takia. Olen aina luottanut häneen ja uskon että hän olisi jo myöntänyt jos näin asia olisi.
Saimme perjantaina taas puhuttua kasvotusten asioista ja vaihdella vähän kuulumisia paremmin niin tuli itsellenikin jo parempi olo. Kaipuu ja suru edelleen ovat läsnä mutta pystyn/ haluan jo syödä ja ruokakin pysyy sisällä. Puhuimme myös miten jaamme kotimme tavarat sitten kun hän löytää kämpän ja aloittaa muuttamaan mutta onneksi meillä on ollut hyvin selkeät jaot jo niitä hankkiessamme niin ei tule kinaa siitä mikä kuuluu kenellekin. Hänellä oli myös ensimmäinen asuntonäyttö samana päivänä ja hän suostui että kyyditsen hänet sinne samalla kun itse menin serkkuni luokse saunomaan ja juttelemaan. Automatka sujui mielestäni hyvin eikä ollut laisinkaan kiusallinen ainakaan minun osaltani enkä usko että hänenkään kun kuitenkin puhuimme jatkuvasti eikä sekään ollut yksipuolista keskustelua. Hänen autostani noustuaan halimme ja se tilanne tuntui enemmänkin kuin olisin hyvää ystävääni vienyt katsomaan asuntoa kuin juuri minusta eron ottanutta rakastani. Se tilanne hetken päästä hämmensi ajatuksiani todella paljon. Ajattelin että enkö ollutkaan niin rakastunut häneen kuin aluksi tuntui vai osaanko vain päästää irti nopeasti? Ehkä kuitenkin vain olin jo saanut hieman sisäistettyä todellisuuden ja se on helpottanut oloa ja asian hyväksymistä. Hän on ollut ajatuksissani kuitenkin jatkuvasti ja tekee olon haikeaksi.
Sovimme nyt tälle viikonlopulle että minä vietän vanhempien luona ja hän saa olla kodissamme rauhassa kissamme kanssa. Kisusta sovimme että hän ottaa hänet hoivaansa muuttaessaan vaikka kovasti kisuamme rakastankin mutta hänelle sen alunperin hommasimmekin ja on kuitenkin enemmän kissaihminen kuin minä :)
Nyt lauantai on menny kivasti vanhempieni seurassa mutta kyllä edelleen ajatukset väkisinkin siirtyvät häneen ja haikeus iskee.
Olen miettiny että ehkä eromme johtuu kuitenkin osittain hänen iästään? Kun aloimme seurustelemaan minä olin saman ikäinen kuin hän on nykyään eli 22v. Hän täytti juuri 18-vuotta kun aloitimme seurustelun vakavemmin. Hän muutti siitä vajaan puolen vuoden jälkeen suoraan vanhemmiltaan minun luokseni asumaan niin olen nyt miettinyt että ehkä hänestä tuntuu että ei ole seurustelun takia päässyt elämään ns. Omaa elämää kuitenkaan niin miten hänen luonteensa vaatisi. Hän ei mitenkään bilettäjä persoona ole vaan muuten menevämpi kuin esimerkiksi minä ja hän kun ei kuitenkaan ole päässyn kokemaan sitä täysi-ikäisyyden riehaa sinkkuna. En ole ikinä mielestäni rajoittanut hänen menemisiään mutta ehkä hän itse on kokenut nyt viime aikoina seurustelun rajoittavan häntä jotenkin. Enkä nyt tarkoita yhdenillan juttuja ym. Mutta niinkuin sellaista vastuuta omasta elämästään elämistä.
Toivon vain itseni kannalta että pahin olotilani pysyy maksimissaan tälläisenä mitä se tällä hetkellä on eli kaipuu ja haikeus mutta kuitenkin pystyn jo ajattelemaan muutakin ja olemaan itkemättä ja ruoka maistuu ainakin jotenkuten.
Jaksamisia myös teille jotka olette antaneet neuvoja ja kertoneet omista kokemusista <3
Koitan päivitellä tänne tilannetta aina välillä kun siltä tuntuu.
- SurujenSiivet
Kannattaa varautua siihen, että ne tunteet menevät melkoista vuoristorataa. Saatat muutaman päivän ajatella, että kyllähän tästä selviää ja kaikkea positiivista ja sitten yhtäkkiä itketkin taas menetystäsi kolme päivää putkeen. Näin ainakin itsellä.
- MurtunutSydän
Joo kieltämättä vähän tuollaista ollut... kun on ystävien tai perheen seurassa niin olo tuntuu paljon paremmalta mutta heti kun palaa kotiin ja näkee ympärillään yhteisiä asioita niin surusta tuleekin tunteista vahvin.
- Ei_toivoa
Suuri merkitys kuitenkin sillä, että te olette pystyneet puhumaan asioista! Auttaa suuresti asian käsittelyssä, kun tietää mitä ja miksi. Silloin kun toinen vain jättää kylmästi tekstiviestillä, ilman varoitusta..siinä jää kaikki kysymykset ilmaan ja vastausta ei koskaan saa. Uskon kyllä vahvasti siihen, että tulet pääsemään teidän eron suhteen hyvin eteenpäin. Toki on niin ylä - ja alamäkeä, mutta se kuuluu elämän kirjoon muutenkin:) Voimia sinulle ja kaikille muillekin, jotka kamppailevat, tai ovat samaiseen tuskaan joutuneet!
- MurtunutSydän
Ei_toivoa kirjoitti:
Suuri merkitys kuitenkin sillä, että te olette pystyneet puhumaan asioista! Auttaa suuresti asian käsittelyssä, kun tietää mitä ja miksi. Silloin kun toinen vain jättää kylmästi tekstiviestillä, ilman varoitusta..siinä jää kaikki kysymykset ilmaan ja vastausta ei koskaan saa. Uskon kyllä vahvasti siihen, että tulet pääsemään teidän eron suhteen hyvin eteenpäin. Toki on niin ylä - ja alamäkeä, mutta se kuuluu elämän kirjoon muutenkin:) Voimia sinulle ja kaikille muillekin, jotka kamppailevat, tai ovat samaiseen tuskaan joutuneet!
Kiitos kommentistasi se on vahvistava! Itse toivoisin vielä lisää keskustelua koska itsestäni edelleen tuntuu että en tiedä vielä mitään mitä tapahtuu. Haluaisin vain istua hänen kanssaan ilman kiirettä ja puhua tästä erosta ja muusta mutta en kuitenkaan olla painostava asian suhteen. Hänellä vain tuntuu olevan aina kiire pois kotoa kun vihdoinkin tulee sinne ja yhtäkkiä kauheasti kaikenlaista menoa. Tuntuu että häntä ahdistaa olla seurassani vaikka hän itse sanoo että ei johdu mistään sellaisesta. Toisaalta ymmärrän kyllä jos hän ei halua loukata tai vastaavaa enkä halua painostaa häntä väkisin keskustelemaan lisää mutta haluaisin hänenkin ymmärtävän kuinka pahalta tämä minusta tuntuu. En vain voi kuvitella kuinka muutamassa päivässä 5 vuoden seurustelun jälkeen hänestä olisi niin kylmä tullut ettei häntä vain enään kiinnosta olla seurassani. Tai ehkä se jatkuva meneminen on vain hänen keinonsa yrittää siirtää ajatuksia muualle.
Lauantaina olo oli vielä helpottuneempi mutta nyt taas on pään sisällä meneillään tunteiden sekamelska... - Kaunotarjakulkuri
Ei_toivoa kirjoitti:
Suuri merkitys kuitenkin sillä, että te olette pystyneet puhumaan asioista! Auttaa suuresti asian käsittelyssä, kun tietää mitä ja miksi. Silloin kun toinen vain jättää kylmästi tekstiviestillä, ilman varoitusta..siinä jää kaikki kysymykset ilmaan ja vastausta ei koskaan saa. Uskon kyllä vahvasti siihen, että tulet pääsemään teidän eron suhteen hyvin eteenpäin. Toki on niin ylä - ja alamäkeä, mutta se kuuluu elämän kirjoon muutenkin:) Voimia sinulle ja kaikille muillekin, jotka kamppailevat, tai ovat samaiseen tuskaan joutuneet!
Tekstiviestillä jättämistä pahempaa on se, ettei edes laita mitään viestiä vaan katoaa vaikka on jo puhuttu häistä. Sitä tuskan määrää ei voi ymmärtää toiset. Minä tein kaikkeni miehen ja suhteen eteen, lähes palvoin miestä.
- kirjoita_kirja
Oletko jo lähettänyt novellisi jollekin kustantajalle?
Yritystä kyllä on, mutta lisää omia tunteitasi ! Väliin katkelmia, muisteluita ensitapaamisestanne, kuvittelemastasi yhteisestä loppuelämästä. Ehkä teidän unelmanne eivät vain olleet samat?
Kukaan tunne-elämältään normaali ihminen ei käyttäydy (tai ei ainakaan pitäisi käyttäytyä) toista ihmistä kohtaan aggressiivisesti erotilanteessa. Ihmisellä on kuitenkin tarve syyllistää muita muita omista virheistään.- MurtunutSydän
En nyt tiedä mistä tuon aggressiivisuuden sait tähän koska mitään sellaista ei ole tässä omassa erotilanteessa laisinkaan ollut eikä suhteen aikana.
Mutta niin selvästi ei unelmat olleet samat...
- HyväElämä
Kun mahdollista, niin kannattaa pitää pientä etäisyyttä häneen, vaikket haluaisikaan. Kummankin on hyvä saada ajatella asioita omassa rauhassa ja miettiä omia tunteita.
On hyvä, jos eroon ei liity mitään draamaa. Sitä helpompi teidän on tulevaisuudessa olla tekemisissä toistenne kanssa.
Et halua ehkä kuulla tätä, mutta olette vielä niin nuoria, että pääsette tuosta vielä aika helposti yli. Hyvää elämää on vielä paljon jäljellä. - Asiaonselvä
Aloittaja hyvä, älä loukkaannu, mutta minusta tuo vaikuttaa hyvinkin laskelmoidulta ja siltä, että hänellä on jo toinen, kenen luo hän menee. Joten todellisuuteen. Avioerossa vain varatuomari hoitaa osituksen ja koska tuo vaikuttaa hyvinkin harkitulta ja jopa hieman sinua manipuloivalta, sinuna en laskisi häntä enää lähellekään. Syy, hän on jo päättänyt lähteä, ja nyt pitää sinua varana.
Todellisuus: jos hyväksyt hänet takaisin, millä verukkeella tahansa, hän hyväksikäyttää sinua jatkossa vain enemmän.
Kun nyt kerran pääset eroon hänestä, niin älä vain huoli takaisin.
MIksi hän manipuloi: Hän voi haluta saada paremman osituksen, kuin hänelle kuuluisi. Joten nyt sinun pitää pysyä tiukkana. Vain juridinen suhtautuminen toimii. Laita tunteet taka-alalle.
Sinun oman jaksamisesi kannalta olisi tärkeätä, että kävisit puhumassa asiasta ulkopuoliselle henkilölle, joka täysin jäävi asian suhteen, jotta et patoa tunteitasi sisään ja vahingoita itseäsi sen vuoksi. Tuo ulkopuolinen voi olla niin psykologi kuin seurakunnan työntekijä. Mene seuraavaan eroryhmään, kun olet käsitellyt asiaa ja pystyt sitten käsittelemään sitä lisää. Tuo on seurakunnan palvelu.
Älä jää yksin, vaan mene ystäviesi ja sukulaistesi seuraan. Kun koet tarvetta miettiä asioita, niin mieti niitä.
Se vie aikansa, ja on inhimillästä, että koet asian niin. Sinä ainakin olet rakastanut häntä sydämestäsi.
Voimia sinulle. - 098764
Minulla on meneillään hyvin vastaavanlainen tilanne. Seurustelua takana reilu kahdeksan vuotta ja kihloissakin neljä. Puhuttiin jo häiden suunnittelusta ensi kesälle. Olisi varmasti rekisteröity suhde aiemmin, mutta haluttiin säästää ja pitää isot juhlat. Nyt pari viikkoa sitten hän ilmoitti, että on miettinyt eroa jo pidemmän aikaa ja ei enää tunne yhteyttä tai vetoa minuun. Olen kyllä tietoinen, että viimeiset puoli vuotta suhteemme on ollut etäinen, mutta en itse ole hetkeäkään ajatellut, ettemmekö pääsisi siitä yli. Molemmathan tähän tilanteeseen ovat syypäitä, mutta syytän väkisinkin itseäni, koska olen ollut jotenkin uupunut, ehkä hieman masentunutkin ja panostus suhteeseen on jäänyt taka-alalle. Toisaalta ne olivat niitä hetkiä, kun olisin kaivannut häneltä tukea, mutta en osannut sitä silloin ääneen sanoa.
Sovittiin, että annetaan tilanteelle aikaa ja katsotaan mihin suuntaan suhteemme menee, mutta samalla en saanut mitään vastakaikua yrittäessäni puhua suhteemme ongelmakohdista ja omista ja hänen tavoitteista ja ajatuksista suhteemme parantamiseksi. Tai paremminkin, keskustelua kyllä kävimme, mutta hänen teoissaan ei näykynyt pienintäkään yritystä, joten ehkä hieman typerästikin, pakotin hänet sanomaan suoraan sen, ettei häntä kiinnosta edes yrittää.
Kaikesta tästä jäi nyt itselleni todella ahdistunut ja paha olo. Tuntuu ettei hän antanut minulle edes mahdollisuutta korjata tilannetta ja samalla syytän itseäni, koska annoin tilanteen ajautua tähän pisteeseen ja lopulta en pystynyt olemaan tarpeeksi ymmärtäväinen. Rakastan häntä kyllä täydestä sydämestäni ja en ole suuttunut tai vihainen. Haluan hänelle parasta, mutta tällä hetkellä en kestä ajatusta erillään olosta, tai ettei päivän aikana mieleen tulevia hölmöjä vitsejä enää aina laitettaisikaan toisillemme. En ole ikinä ollut mustasukkainen, mutta nyt olen jo ajatuksesta, että hänellä olisi näin läheinen suhde jonkun toisen kanssa. Oman tulevaisuuteni näen syrjäytyneenä epäonnistujana.
Asumme vielä yhdessä, kunnes löydän asunnon ja muutto on mahdollinen. Minua hirvittää kuinka, kylmäksi olen muuttunut viime päivien aikana, vaikka hän edelleen on minulle tärkein ja läheisin henkilö maailmassa ja tunnen syyllisyyttä siitäkin etten pysty olemaan hänen tukena tässä vaikeassa hetkessä.
Olen muutamien ystävien kanssa puhunut tilanteesta, mutta melko pinnallisesti sillä minulle on todella vaikea puhua tunteistani etenkin, koska itku tuntuu tulevan niin helposti. Neuvoja minulla ei nyt kyllä aloittajalle ollut, mutta kiitos kun sain kirjoittaa oman tarinani. Toiminee jonkinmoisena terapiana, koitan myös ottaa aiempien kommentoijien neuvot huomioon omassa tilanteessani. - Omaarvioni
Jotenkin koko juonto tuntuu keksityltä. Valitan, ei mene läpi..
- Kokemusta
Oot liian naivi ja hyväsydäminen henkilö. Ihmiset näkee nykyään kanssakäymisen /seurustelun yhtenä isona lihatiskinä ja pelkkänä pelinä missä muut on pelkkiä nappuloita joita pitkin pönkittää omaa egoa. Kun sisäistät tän, vaan sun lähimmät ystävät ja ehkä vanhemmat tukee sua aidosti, et satuta ittees eikä tarvii antaa kellekkään lumpulle mitään painoarvoa. Voimia sulle
- Äiti_hoitaa
Kyllä äitisi lohduttaa sinua. Panee varmasti kaapitkin uuteen järjestykseen, että edes löytäisi niistä jotain, kun se lutka ei edes kaappeja osannut pitää järjestyksessä. Äiti silittää pikkuruutuiset kauluspaitasi ja kalsarisi ja neuloo Salmiakkikuvioisen puna-valko sinisen neuleen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1101937
Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras91629Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum131569Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.811507- 1511455
- 1071390
- 231347
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt6491256Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida161187Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih81128