Luovutinko liian helposti ja olisiko lopputulos ollut toisenlainen sinnikkäämmällä yrittämisellä? Vai oliko paljon parempi, että vetäydyin takavasemmalle ja luultavasti loppuelämäksi tänne ikävä-palstalle kaipaamaan sinua?
Kerrohan nainen..
tääonsulle
23671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Riippuu siitä kuka olet.
Ikinä ei saa luovuttaa..
Täytyy puhua...
Kun toinen sanoo ..en rakasta ...en tunne tunteita....
Silloin täytyy jatkaa ..jotain muuta...🌷🌸🌼☀❤
Mut vastaus voi olla myös ..
Unelmien täyttymys....❤☀
sinnikkyyttä edes tarvittaisi! Odotan sua, älä luovuta! Nähdäänkö aamulla?
Et olis mulle... nähdään vaan jos olen hereillä.
Jos kerroit tunteesi, oikeasti ja rehellisesti eikä toinen vastaa niihin, niin olet mielestäni tehnyt kaiken niin kuin pitää, eikä jää jossittelun varaa.
Jos joku on ilkeä ja haikailee toista, joka on niin iiihana niin eiköhän se oo aika selkee tapaus. Varsinkin jos ei koskaan haluu ottaa askeleita kohti.
Maybe, maybe not..
Koskaan ei kannata jättää käyttämättä hyvää tilaisuutta luovuttaa.
Arvostan sinnikkäitä miehiä. Itselläni vahvat tunteet on ja pysyy, sillä sellaisia tunteita tulee harvoin elämässä koettua. Vieläkin joskus mietin...
Ja kyllä. Luulen, että loppu olisi ollut hyvinkin erilainen.
Mieskin kuulema tunnistaa naisen käyttäytymisestä ja katseesta miten on asiat ja onko kiinnostusta ilmassa. Jotkut kaipaa sellaista joka ottaa ohjat käteensä ja vie jalat alta, esim. allekirjoittanut. :)
Jos molemmilla on vahvoja ja pysyviä tunteita niin ei mikään ole koskaan silloin myöhäistä.
Ei olekaan. Juuri kun kävin ulkona iltakävelylläni, niin kävi mielessä, että mitäs jos kaikki ei olisikaan peruuttamattomasti ohi, ja sinä esim jonain päivänä saapuisit kanssani näille iltakävelyille. Tapanani on ajatella pitkän ajan ennusteita. Mutta jos pystyy unelmoimaan, niin ei kai unelmat ole täysin mahdottomiakaan?
Sen verran tässä elämässä olen oppinut, että niin pitkään kuin on elämää niin kaikki on mahdollista. Sataprosenttinen ehdottomuus voi johtaa ylpeillä ihmisillä hammasta purren tapahtuviin muka-periaatteista kiinnipitämisiin, vaikka jossain vaiheessa oikeasti haluaisikin olla eri mieltä. Ei kannata koskaan sanoa ei koskaan. Kyllä minäkin haaveilen, koska tunteet eivät ole kuolleet. Ei ole peruuttamattomasti ohi.
Miksi luovutit? Olisit voinut kertoa tunteesi ja saada vastauksen - se olisi voinut vaikka yllättää. Eikä vieläkään ole myöhäistä, täytyy vaan uskaltaa.
Hän ei koskaan edes kunnolla yrittänyt. Piti minua lasten leikkinä, helppona palapelinä, huonona komediana.. ihmisenä jolle ei tarvitse olla rehellinen eikä kunnioittava.
Hän luuli että oli hän millainen vain minua kohtaan minä olen lähellään.
Olisin halunnut että hän olisi yrittänyt edes ja uskonut meihin. Ollut joka kohdassa luovuttamassa ja hyppäämästä toisen naisen pilluun!
Koko asenteesta huomasi ettei hän uskonut meihin koskaan. Kai hän aina ajatteli että en ole hänen arvoinen.
Mulla oli aikataulu jossa ajattelin asioiden menevän. Vuodessa siihen pisteeseen että voidaan miettiä jo yhteen muuttoa. Odotin että kesällä olisimme yhdessä jokainen päivä kun viimein minullakin lomaa
Turhaa sekin. Riihimäet likkoineen vie senkin. Parempi vain että odotan hänen olevan kusipää ja panevan joka muijaa sekä olevan täydellinen rikollinen niin en ainakaan ala odottamaan turhia kun hän ei niihin pysty
Herra tuntematon josta en tiedä mitään. Tuntematomanpi kuin pihassa muutamia kertoja tapaamani naapurit. Niistäkin tiedän enemmän!
Aika pahalta.
Ei se mukavaltakaan tunne jatkuvasti kuulla että aivan sama ja eiku uus pillu kehiin.
Hidasta kuolemaa kun noin satutetaan.
Ei sellasta jaksa montaa kertaa kun lyödään puukkoa sydämeen ilmeisesti se omi hänestä kivaa huvitusta. Kiva et jostain oli kivaa nauttia siitä että muhun sattu.
Olisit todellakin ollut vähän sinnikkäämpi niin silloin olisin itsekkin tehnyt asiat toisin.Nähtäisiin!
Kyllä luovutit ja kyllä olisi.
Olisimme yhdessä mikäli se minusta olisi riippunut.
Minä itse sen rukouksillani myös aiheutin. En halunnut minkään kauniin alkavan uskottomuudesta. Pyysin Jumalalta, että välillämme olisi näkymätön seinä ja este, etten voisi langeta sinuun. En tiennyt, että miehelläni oli samaan aikaan toinen nainen. Olisin ollut sinun heti jos olisit halunnut tuolloin.
Jouduimme omasta syystämne tänne vankilaan kaipaamaan.
Voi meitä, ei kenenkään pitäisi olla näin ajattelematon :(
Tämä on täyttä ikävää, loputonta totta.
Omalla kohdalla ihan varmasti olisi toisenlainen. Oltaisiin nyt yhdessä, jos hän olisi ollut aloitteellinen.
Myöhäistä?
Ei ole. Haluan kuulla Sinusta pian...
Kuulet aivan varmasti heti kun haluat.
Eivät tunteeni ole muuttuneet mihinkään. Edelleen sydämeni kurottaa puoleesi, mutten tiedä, oletko vapaa. Siksi toivoisin selkeää yhteydenottoa puoleltasi.
Valitettavasti emme ehtineet vaihtaa montaakaan sanaa keskenämme, kun törmäsimme hiljattain eräässä tilaisuudessa. Lähtöhalauksen yhteydessä mainitsit tapaamisvälimme pituudesta ja minä puolestani sopersin siihen, että toivottavasti seuraavan tapaamisemme väli ei ole niin pitkä. Ja sitten tilanne oli ohi.
Varmuudella tiedän kuitenkin, että kumpikaan meistä ei nuorene tästä.