Mikä on uskonnon alkuperä?

Uskonnon alkuperästä ei ole tutkijoiden kesken yksimielisyyttä. Ongelmana on se, että jonkilaista uskonnollisen käyttäytymisen merkkiä löytyy todella kaukaa esihistoriasta asti.

Melko vahvoilla on se selitys, että ensin on kehittynyt tarve ja kyky etsiä havaituille ilmiöille syitä. Se on ollut evolutiivisesti hyödyllistä monella tavalla. Tuon taipumuksen sivutuotteena on sitten syntynyt selitysyrityksiä myös asioille, joiden syytä ei ole oikeasti ymmärretty. Jumalat ja uskonnollinen toiminta liittyvät tämän mukaan noihin keksittyihin selityksiin.

Mistä alkaen sitten voidaan sanoa olleen uskomista luojaan ja luomiseen, se on varsin sumea viiva. Sama koskee järjestäytynyttä uskontoa. Sen alku on hyvin paljon määrittely- ja tulkintakysymys.

Joka tapauksessa siis kysymys on erittäin vanhoista ilmiöistä.

Ihminen loi jumalan omaksi kuvakseen. Poppamiehet tarvitsivat hahmon millä nostaa itsensä arvoa yhteisössä. Tämä sama ilmiö toimii yhä samalla sapluunalla. Jumala oli sopiva selitys mm hankaussähkölle joka ilmiönä keksittiin paljon myöhemmin. Silti yhä vaan vanhasta muistista raamatusta luetaan jumalan äänestä, eli ukkosesta.

Valheenne eivät merkitse mitään.

Silloin kun ymmärrys loppui miten tämä kaikki on mahdollista, kai niitä uskomuksia syntyy ihmisellä joka hät hätää oli keksinyt tulen teon, siinä katellessaan ympärille kummallisia asioita mielessään.

Jumalharhat olivat tekosyy pelolle.

Jos tapahtui jotakin odottamatonta luonnossa, vaikkapa tulivuoren purkaus tai tulva, niin pelko tulevasta ja henkiin jäämisestä sai alkukantaisten ihmisten mielissä aikaan harhoja, jotka sitten ilmenivät monella tapaa.

Kansojen keskuuteen syntyi tietäjiä ja ns. viisaita miehiä, joiden uskottiin saavan tietoa korkeammilta voimilta. Näitä tietäjiä alettiin myöhemmin kutsumaaan esim. papeiksi ja heillä oli annettu suuri valta.
Jos pappi sanoi, että hän oli saanut korkeammilta voimilta viestin, että kylän eräs asukas oli syypää kaikkiin onnettomuuksiin, niin kansa tietysti langetti kuoleman tuomion ko. syylliselle.

Tästä seurasi usein se, että tapettavat lisääntyivät vainoharhojen myötä. Asialle tuli tehdä jotain, ettei koko kansa kuollut vaikkapa sukupuuttoon.
Käytäntöön otettiinkin sitten esim. juuri eläinuhrit ja sillä tavoin syy voitiin langettaa eläimen päälle ja ihminen säästyi kuolemantuomiolta.
Raamattu on tässä esimerkkinä juuri niistä eläinuhreista, vaikka ihmisuhrit vielä osin säilyivätkin käytäntönä jumalista riippuen.

Uskonnot saivat alkunsa Darvinista. Eli evoluution arvausleikistä saadaan suuri uskonto, jossa luullaan määrättyjen toleranssien varjossa elämän syntyyn limanuljaskasta - airueeseen.
Näin uskonnot ja uskomukset ovat päässeet valloilleen ja ihminen on siinä jumalansa.
Enkä oikein usko, että olisin asiassa paljoakaan väärässä.

Eihän heimon päällikkö tai shamaani voinut kysyttäessä esimerkiksi, mitä ihmiselle tapahtuu hänen kuolemansa jälkeen, vastata, ettei tiedä.

Uskonnot ovat syntyneet selityksistä, tietämättömyyden paikkaamiseen keksityistä hätävalheista.

Krishna serafim enkeli lensi maapallolle noin ehkä 500 miljoonaa vuotta sitten. Alko opettaa aurinkoa ja enkeleitä oman päänsä mukaan. Ihmisiä matkien ja vakoillen sitten synty ihmisille tarkotetut uskonnot, vaikka jumalattomat valloitti ne aina nopeasti. Veedat kertoo kaiken satojen miljoonien vuosien skoopilla.

Olen käsitellyt tätä aihetta hiljattain kirjoittamassani artikkelissa nimeltään "uskonnon alkuperä".

https://kukaonjumala.wordpress.com/2018/06/28/uskonnon-alkupera/

Siinä on muutama mielenkiintoinen linkki, joiden takaa voi avautua lisää tietoa tästä aiheesta ja yleensä ihmisen kyvystä uskoa luojaan ja luomiseen tai olemattomiin epäjumaliin ja näistä on sitten syntynyt "uskontoja", joiden perusta ei ole pääasiassa totuudellinen vaan mielikuvituksen tuotetta tai valheita.