Jos lapsi on jäänyt vaille vanhenpiensa hyväksyntää, eikä vanhemmat ole rakastaneet lasta, tuleeko hänestä hoitamattomana aina narsisti? Tai jos lapsi on tuntenut, koskaanhan ei voi tietää onko joku ollut aidosti hyväksymättä tai rakastamatta lastaan, vaan se tunne on voinut muodostua lapsen omasta päästä.
Miten tuollainen lapsi sitten käyttäytyy aikuisena?
Tyhmätkin kommentit ovat tervetulleita...
Miten tuollainen lapsi sitten käyttäytyy aikuisena?
Tyhmätkin kommentit ovat tervetulleita...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Annan tyhmän kommentin, joka on oma huomioni. Lapsuudessa vaille hyväksyntää jäänyt, kuten jostain syystä se symbioottinen suhde vanhempaan häiriintyy ja tulee turvattomuuden ja juuri sen hyväksytyksi tulemisen aukko kehitykseen johtaa ongelmiin. Esim. toinen vanhemmista alkoholisti, jolla se oma juttu, joten on perheelleen poissaoleva, vanhemman menettäminen ja symbioosin rikkoutuminen, ns. kylmät vanhemmat, jotka eivät näytä tunteitaan, jokin perheen oloissa sellaista, että kiintymyssuhteen muodostuminen vanhempaan jää hataraksi. Että aina tulisi huonoista lähtökohdista joksikin, ei aina, mutta mahdollisuus suurempi mielestäni. Etukäteen voi olla vaikea ennustaa sitä käyttäytymistä, mutta jälkikäteen on helpompi ymmärtää, että miksi.
Ei tarvitse olla alkoholisti ollakseen perheelleen poissaoleva. Tietyllä tavalla kuitenkin hyvin läsnä kuten alkoholistikin on, mutta oikeasti etäinen mitä perheen asioihin tulee. Oma äitini joka ei käytä lainkaan alkoholia oli varsinainen riesa mutta kuitenkaan ei välittänyt meidän asioista lainkaan. Hän oli kahtiajakoinen, toisaalta aivan liian läsnä arkielämässä, jokaiseen asiaan puuttumassa ja silloin etäinen kun perheessä olisi tarvittu tehdä kunnon päätöksiä, tarvittu vastuunkantajaa. Hän alkoi tuntua lopulta riesalle, kuin ikuinen pikkulapsi aikuisen kehossa.
No ensinnäkin en usko että rakastettu lapsi helposti omasta päästään semmoista keksisi ettei olisi rakastettu. Kyllä sen nyt yleensä tuntee onko vai eikö ole jos ei aivan tumpelo kivimöhkäle ole. Ja taysin vaille rakkautta jääminen, ei välttämättä johda narsismiin, jos on ollut ystävänä vaikka edes rakastava koira. Eikä välttämättä ilman sitäkään koska Luojan rakkautta on tarjolla kaikille.
Hyväksyntää vaille jäänyt, Myös ihailua vaille jäänyt,...lapsi tarvitsee jossakin vaiheessa tull myös ihailluksi
Eräs lapsi erotettiin synnyttyään vanhemmista.
Nyt hänessä ja osassa lapsistaan vahva
narsismi.
Osassa kolmatta polvea vahva, liki
psykopatiaa, oleva narsismi.
No varmasti tuollainen aiheuttaa jonkinasteista katkeruutta muita kohtaan. Muut saavat, minä en. Hän voi aikuisena ryhtyä kostamaan ja kostaa sen omalle perheelleen. Hän voi alkaa mitätöidä omat lapsensa ajatellen että sitten lapset ymmärtävät hänen tuskansa kun kokevat saman. Niin ei vain käy, lapset eivät koskaan ymmärrä miksi. Uhrista tulee hirviö...der
Oikeat hirviöt yrittävät saada uhrinsa näyttämään hirviöille joittei heitä huomattaisi...kun kaikki juoksevat kuin hölmöläisten herrasväki jonkun lampaan perässä jonka päälle on heitetty suden talja.
Ehkä lapsi on saanut rakkautta mutta rakkauden osoitus on ollut niin kovaluonteista että se tulkitaan jopa väkivallaksi ja rakkaudettomuudeksi. Kun ihminen kasvatetaan sellaiseksi että hän pärjää yksin, kasvatus ei voi olla hempeilyä vaan lähemminkin kuin luonnossa eläimet kasvattavat, ne potkivat pentunsa pois jaloista. Kuitenkin ne ruokkivat ja huolehtivat niistä kun pennut ovat avuttomia.
Eikö sekin ole rakkautta jos lapsesta kasvatetaan sellainen että hän pärjää tässä kovassa ja julmassa maailmassa?
Ihmiset yrittävät pitää huolta lapsistaan vaikka eivät oikeasti siihen pysty, se vaikeuttaa lapsen selviytymistä.
Olen eri mieltä. Ensinnäkin narsistit ei kasvata lapsistaan pärjääjiä vaan alistujia.
Ja sitten toiseksikin rakkaus ei ole sitovaa tai riippuvaiseksi tekevää, tunnetasolla se vapauttaa.
Hylkiminen aiheuttaa takertumista koska ei saa sitä luonnollista rakkautta.
Narsistin luonnottoman voimakas hylkiminen aiheuttaa sitä vastustavan reaktion joka näyttää riippuvuudelle ja se vahvistaa narsistin egoa kun hän voi sanoa: "Kattokaa nyt kuinka tuo roikkuu minussa vaikken yhtään jaksaisi !" Mutta he tarvitsee sitä.
jatkuu..
Rakkaus tekee päinvastoin: "Syleilee" niin, että toinen pärjää käytännössä hyvin ilman sitä itsenäisesti.
Itseasiassa sama juttu tapahtui auttavissa puhelimissa pääosin. He tunnetasolla hylki soittajaa niin, että oli pakko soittaa koko aika uudestaan ja menettää viimeiset rahansa, ja ihmettelivät miksi soittaja ei anna periksi, vaikka on tavallaan tehty selväksi että empatiaa ei anneta.
Empatialle oli tiukka ehto: sille olisi haettava Kelan korvausta.
Minä en tommoseen ryhdy.
Olen kääntynyt asiassa luomakunnan muiden olentojen kuin ihmisten puoleen.
Kuinka valtavia summia rahaa Kela säästäisi jos ihmiset olisivat tunnetasolla huomaavaisia toinen toisiaan kohtaan !!!!
Mun mielestä ne rahat tarvittaisiin ruokaan ja pyykin pesuun.