Jos tosissaan uskoo, että on menettänyt kaiken toivon löytää parisuhde ja rakkaus eli itse uskomani tapa löytää onni ,johtuen psykologisista syistä, jotka johtavat vaikka loppujen lopuksi seksuaalisen kanssakäymisen totaaliseen loppumiseen, niin onko realistinen vaihtoehto lopettaa oma elämä?Voi kuulostaa säälittävältä ja naurettavalta, mutta jos uskoo että ei ole seksielämää, jota antaa, niin uskon että jos tehdään minkälainen mielipidekysely niin 95 % vastaa että seksi on olennainen osa parisuhdetta.
Ps.Tiedän että ympäri maailmaa kuollaan nälkään, ihmisiä kuolee jatkuvasti joko sotatoimien tai luonnonilmiöiden seurauksena tai että omassa maassamme löytyy neliraajahalvauksesta taikka vyötäröstä alaspäin halvaantuneita puhumattakaan kehitysvammaisista saatikka psykiatrisille osastoille suljetuista henkisestä helvetistä kärsivistä henkilöistä.Omat valituksenaiheeni tuntuvat heihin kaikkiin verrattuna naurettavan pieniltä, mutta jokatapauksessa näiden kyseisten asioiden tiedostaminen vaikka kuinka yrittäisin ei helpota omaa oloani.En haluasi olla itsekeskeinen, haluaisin vaan kysyä yleisesti ottaen mielipidettä että onko omasta helvetistäni realistisia ulospääsykeinoja (en puhu lääkärissäkäynnistä (been there, done that) vaan siitä että onko olemassa rakkauselämää ilman seksiä) ja jos ei niin mikä olisi oikea suunta?
Ps.Tiedän että ympäri maailmaa kuollaan nälkään, ihmisiä kuolee jatkuvasti joko sotatoimien tai luonnonilmiöiden seurauksena tai että omassa maassamme löytyy neliraajahalvauksesta taikka vyötäröstä alaspäin halvaantuneita puhumattakaan kehitysvammaisista saatikka psykiatrisille osastoille suljetuista henkisestä helvetistä kärsivistä henkilöistä.Omat valituksenaiheeni tuntuvat heihin kaikkiin verrattuna naurettavan pieniltä, mutta jokatapauksessa näiden kyseisten asioiden tiedostaminen vaikka kuinka yrittäisin ei helpota omaa oloani.En haluasi olla itsekeskeinen, haluaisin vaan kysyä yleisesti ottaen mielipidettä että onko omasta helvetistäni realistisia ulospääsykeinoja (en puhu lääkärissäkäynnistä (been there, done that) vaan siitä että onko olemassa rakkauselämää ilman seksiä) ja jos ei niin mikä olisi oikea suunta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo tiedän mistä puhut parisuhteisiin liittyen! Ei varmasti ole helppoa elää kyseisen sairauden kanssa.Itselleni on diagnosoitu sairaus, jota kutsutaan nykyään pelko-ja ahdistushäiriöksi (mielestäni hyvin kaunisteleva sana) ja olen kärsinyt siitä hyvin vakavassa muodossa melkein viim.20 vuotta (ilman toisen vanhempani olemassaoloani en olisi tässä kirjoittamassa tätä, en olisi ollut pitkään aikaan maisemissa) Nykyään tuntuu päivittäin että täällä pidetään väkisin kitumassa, mutta onneksi löytyy päihteitä, joilla paeta todellisuutta ainakin niin kauan kun ei voi lähteä vapaasti.Mutta kannattaa muistaa että tää on vaan mun stoori.Sul voi oikeesti olla viel toivoo, siis ihan oikeesti.Mäkin oon kyl aina uskonu Jumalaan. Mä en vaan enää näe itsemurhaa niin kauheena syntinä kuin se annettu ymmärtää et se muka ois.