En tiedä miten paljon te jännitätte ihastuksianne ja tunteitten kohteita, mutta minä joskus aivan liiaksikin. Ja ikää siis yli 30 vuotta!
Olen tuntenut tuon miehen jo vuosia, juteltu ja vietetty aikaa monet kerrat, mutta silti voi apua miten paljon voi tarvita yhden puhelunkin soittamiseen kerätä rohkeutta! Ja sitä melkein jo jättää soittamatta. Miettii mitä sanoo, miten hän suhtautuu tällä kertaa, onko mukavaa vai onko kiusallista?
Olen tuntenut tuon miehen jo vuosia, juteltu ja vietetty aikaa monet kerrat, mutta silti voi apua miten paljon voi tarvita yhden puhelunkin soittamiseen kerätä rohkeutta! Ja sitä melkein jo jättää soittamatta. Miettii mitä sanoo, miten hän suhtautuu tällä kertaa, onko mukavaa vai onko kiusallista?
Vastaukset 13
Vanhimmat
jep
Pieni jännittäminen on hyvästä sanovat. No pieni ehkä, mutta kun se ei ole enää pientä niin se onkin jotain muuta. Ja kun se näyttää seuraavan läpi elämän niin pientä kateutta on niitä kohtaan jolla tätä ongelmaa ei ole.
Eikö tuollainen ole pidemmän päälle ressaavaa ? Itse en tykkää olla seurassa jossa jännittää. Eikä voi olla oma itsensä. Vastenmielistä. En mielellään pidä yhteyttäkään ihmisiin jotka saa jonkin asteisen " jännityksen" aikaiseksi.
En koskaan voisi ihastua ihmiseen jonka seura jännittää edes ajatustasolla. Pikemminkin pyrin pois. Ja huokasen helpotuksrsta kun pääsee poies tuollasesta seurasta.
Jospa se jännitys tuleekin vasta kun huomaa ihastuneensa toiseen? Ei tarkoita että toisen seurassa olisi jotain jännitettävää oikeasti, vaan ihastus aiheuttaa sen ”jäätymisen” mitä ei muuten tekisi. Kun/jos pääsee tutustumaan paremmin, jännitys todennäköisesti vähenee/häviää.
Ap:n kohdalla tosin kyllä jo ovat tuttuja keskenään..
fiilis, että onko se henkilö silloin sinulle se oikea, jos kokoajan saa jännittää ja miettiä mitä puhuu. Jos se toinen on kokoajan kauheen hyökkäävä ja torppaa kaikki sinun ajatuksesi, niin itse ainakin alan välttelee sellaista henkilöä. Jotenki sellaset kauheen kireen oloset ihmiset eivät ole kivaa seuraa.
En sitä tarkoittanut.
Aika normaalia jos on jännittäjä luonteinen jännittää ihastuneena ihastustaan jos hän aika tuntematon, mutta jos hyväkin tuttu ollut jo vuosia niin kuulostaa oudolta
Onko syy toisessa vai onko sinulla sitten jokin psykiatrinen häiriö josta liiallinen jännittäminen johtuu?
Yleensä kun tullaan tutummiksi se jännitys häviää ja usein ujoilla ihmisillä jos ei psykiatrinen häiriö kyseessä sen jännittyneisyyden taustalla he rentoutuvat muutamissa minuuteissa kun pääsevät tutuiksi tilanteen ja ihmisen kanssa.
Jos psyk.häiriö niin ihminen saattaa kärsiä esimerkiksi Sos.tilanteiden pelosta taikka yleisesta ahdistuneisuushäiriöstä taikka paniikkihäiriöstä jolloin se jännittyneisyys menee ylitse ja alkaa oleen toimia ja arkea haittaavaa. Ihmistä estävää.
Esim. Jännittää niin ihmisiä ettei selviydy työ tai opiskeluelämässä taikka jännittää niin paljon puhelimessa puhumista ettei pysty hoitamaan asioitaan ollenkaan soittamalla.
Ei se aina ole ollut niin. Tilanne on nyt vain vähän mutkikkaampi kun menin kertomaan tunteistani, mutta hänen tunteensa jäivät epäselviksi, eikä moneen kuukauteen oltu yhteyksissä. En jännitä ketään samalla tavalla ja silloinkin kun näimme useammin niin joskus oli perhosia niin paljon vatsassa että oikeasti kotiin jääminen tuntui välillä paremmalta ajatukselta kuin nähdä tuo tunteittensa kohde. Niin ristiriitaista kuin se onkin. Pelkään kai eniten sitä, että monimutkaisuuteni väsyttää häntä.
Itselläni oli nuorempana paniikkihäiriö koulukiusaamisen seurauksena, mutta en tiennyt sitä silloin kun ei voinut sitä netistä googletella eikä siitä silloin puhuttu kuten nykyään. Kaiketi jännitän häntä myös siksi, että hänellä on elämässäni se erityismerkitys ja koska tunteet, en minä jaksa heistä stressata, jotka ovat ns. enemmän yhdentekeviä.
Eikä sitä sitten enää jännitä kun on toisen seurassa, mutta se kynnys sitä ennen...
Eikö ole ihana tunne tuo jännittäminen?
No kyllä ja ei. Ei ainakaan tarvitse omia tunteitaan epäillä, mutta kyllähän se tekee aina yhteydenotot vähän vaikeiksi silloin kun itse pitäisi olla se aloitteellinen.
No tuskin aapeellä mikään psykiatrinen häiriö on. Kerroin vaan oman kokemuksen ihmisten suhteen, että en viihdy seurassa jossa täytyis jännittää/tulee jännitystä edes ajatustasolla. Se ei ainakaan omalla kohdalla ole ihastumista. Ennemminkin vain väärät energiat kohtaa toisensa eikä mitään muuta. Ja kysyinkin että eikö tuo ole ennemminkin sressaavaa ? Kuin ihanaa.
Kaipa se on aika yksilöllistä miten kukakin ihastumisen kokee jne. Tuossa ap n muut kuviot, kuten tunteista kertominen ja vastakaikua vaille jääminen on ehkäpä jättänyt tuon välttelyn ja pahentuneen jännityksen, ennemminkin kuin se että se johtuisi ihastumisesta.
Ihastuminenhan on puhdasta lämpöä, samanlaisten energioiden kohtaamista, hyvää oloa, toisen seurasa viihtyy ja on hyvä olla, iloa ja riemua. Tai ainakin pitäis olla näin.
Jospa kyse onkin seksuaalisesta jännittämisestä :D Hoitelee hommat alta pois niin tuskin sen jälkeen on enää mitä jännittää :D ehhehe.
Sitten+kun+pääsee+sen+toisen+seuraan+niin+se+on+maailman+paras+tunne+99,9+%+ajasta.+0,01%+pois+sillä+meillä+kaikilla+on+huonojakin+hetkiä,+väsymystä+ja+kiirettä.+Ei+se+ole+stressaavaa.+