Neljä jaloa totuutta (+ blogi)

Elämän hyväksyminen sellaisena kuin se on, ei johda mihinkään parempaan?

Lisää zenistä. Hyväksyminen ei tarkoita alistumista. Kyse ei ole fatalismista, jossa kaikki on "pohjimmiltaan aina hyvin ja oikein". Asia on paljon syvemmällä.

Fatalismi edellyttää, että on joku joka alistuu kohtalolle. Fatalismissa on joku joka on avuttomana kohtalon riepoteltavissa ja jolle asiat tapahtuvat hänen tahtomattaan.

Oikeastaan voisi sanoa, että me olemme kaikki fatalisteja tietyssä mielessä.

Esimerkiksi me koemme, että kipu tapahtuu minulle. Se on minun kipuni. Se on minun kokemukseni. Idea on sama kuin fatalismissa. On joku, jolle asiat tapahtuvat hänen tahtomattaan. On joku sisällämme, joka on tunteidensa ja kokemustensa armoilla. On joku, joka on erillinen siitä kivun kokemuksesta. Tämä joku haluaa eroon siitä kivusta, koska tämä joku kärsii.

Tähän liittyy läheisesti mainitsemasi termi: anatta. Ja siksi se on kenties tärkeimpiä buddhalaisuuden opetus. Buddhalaisuudessa ei ole tälläista henkilöä, jolle asiat tapahtuvat. Tämä on anattan yksi merkitys. Anatta tarkoittaa "ei-itseä". Tunteidemme, ajatustemme ja kokemustemme keskellä ei ole "joku", jolle ne tapahtuvat. Sisällämme ei asu ketään vangittuna tähän ruumiseen ja mieleen. Ei ole ketään, jolle kipu tapahtuu. Se joku on se kipu, juuri tällä hetkellä.

Anattan oivaltaminen on juuri tässä. Ihmisessä muuttuu oivalluksen myötä kaksi asiaa. Ensinnäkin, hän ei tunne enää erillisyyttä omassa mielessään. Toiseksi hän ei tunne enää erillisyyttä muusta maailmasta. Ihminen ei ole enää vankina omassa mielessään eikä koe ulkopuolisuutta kaikesta. Hänestä on tullut aktiivinen toimija, jonka kaikilla teoilla ja ajatuksilla on merkitystä. Niiden mukana tulevat vastuu ja myötätunto kaikkea elävää ja kaikkea olevaa kohtaan. Myös kuuluisa kärsimyksen vähentäminen kaikkien kohdalla.

Summa summarum...Buddhalaisuus ei opeta, että meidän tulisi alistua vaan hyväksyä asiat sellaisena ne kuin ovat. Kun emme vastusta asioita, annamme niiden olla kuten ne ovat, me näemme ne selvemmin ja kirkkaammin. Aivan kuten sanoit, sellaisina kuin asiat todella ovat. Silloin me voimme päättää mihin suuntaan me voisimme auttaa niitä tarvittaessa muuttumaan, niiden omista lähtökohdista. Ei siis muuttaa niitä minun henkilökohtaisesti haluamaani tai tahtomaani suuntaan.

Tämä kaikki tietysti sotii monien ihmisten hellimää illuusiota vastaan, että me emme voi elää merkityksellistä elämää ellei meillä ole tuolla jossain saavutettavissa "vielä parempi tulevaisuus ja vielä parempi elämä, jotain mitä odottaa". Ongelma vain tässä illuusiossa on, että me emme elä sillloin tässä hetkessä vaan tulevaisuudessa päämme sisällä. Ja kun parempi tulevaisuus on viimein totta, me emme elä siinäkään onnellisena vaan haaveilemme taas päämme sisällä vielä paremmasta tulevaisuudesta. Tämä on ikuisen asioiden parantamisen varjopuoli.

Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi alistua nykyisille olosuhteille, kuten sanottu. Se tarkoittaa vain sitä, että meidän ei pidä asettaa päämäärää niin tärkeäksi, että unohdamme elää matkan siihen päämäärään. Ja jos emme kykene elämään tässä hetkessä tasapainoista elämää, niin emme kykene siihen koskaan. Koska lopulta elämä on aina tässä hetkessä, menneisyys ja tulevaisuus ovat olemassa vain päämme sisällä.

Nämä itämaiset Budha, Zen ym. filosofiat tai uskonnot miksi niitä sanotaankin,johtavat mielestäni osittain harhaan.Perustelen sanomani siten että näiden harjoittamisen päämääränähän on saavuuttaa tietynasteinen tyhjyyden olotila,minuuden hävittäminen.
Tässä kohtaa unohdetaan nyt toinen suunta mitä ihminen voi myös edetä ja se on kaikkien aistien aistiherkkyyden,valveilla olon kuin myös unessa olon tietoisen herkkyyden kehittäminen.Tämäkin harjoitus vaatii mielenrauhaa ja keskittymistä mutta tekijöiltä sulkeutumisen sijaan me kehitämme aistimailmaamme,ei niinkään ajatusmaailmaa sulautuaksemme tekijöihin tai niiden yli.
Maallinen olomuotomme mielestäni suorastaan vaatii meitä kehittämään aistimaailmaamme,ymmärrän toki näiden"itämaisten" opetusten tarkoitus metodit.Lähinnä halusin tuoda esille seikan että on valittavissa tavallaan kaksi eri suuntaa jota edetä.

twoway kirjoitti:

Nämä itämaiset Budha, Zen ym. filosofiat tai uskonnot miksi niitä sanotaankin,johtavat mielestäni osittain harhaan.Perustelen sanomani siten että näiden harjoittamisen päämääränähän on saavuuttaa tietynasteinen tyhjyyden olotila,minuuden hävittäminen.
Tässä kohtaa unohdetaan nyt toinen suunta mitä ihminen voi myös edetä ja se on kaikkien aistien aistiherkkyyden,valveilla olon kuin myös unessa olon tietoisen herkkyyden kehittäminen.Tämäkin harjoitus vaatii mielenrauhaa ja keskittymistä mutta tekijöiltä sulkeutumisen sijaan me kehitämme aistimailmaamme,ei niinkään ajatusmaailmaa sulautuaksemme tekijöihin tai niiden yli.
Maallinen olomuotomme mielestäni suorastaan vaatii meitä kehittämään aistimaailmaamme,ymmärrän toki näiden"itämaisten" opetusten tarkoitus metodit.Lähinnä halusin tuoda esille seikan että on valittavissa tavallaan kaksi eri suuntaa jota edetä.

Lue lisää

Hyvä kun toit esiin, koska tämä on yleinen väärinymmärrys, johon buddhalaisena aina törmää uudestaan ja uudestaan.

Buddhalaisuuden päämääränä ei ole tyhjyyden olotila tai edes minuuden hävittäminen.

Se on sen seikan oivaltamista, että mitään pysyvää minää, jota tarvitsisi joka hetki suojella ja/tai jatkuvasti parantaa ei ole alunperinkään ollut olemasssa. Sitä ei siis voi edes hävittää. Et voi päästä eroon jostain, jota sinulla ei ole koskaan ollutkaan.

Se on myös sen oivaltamista, että millään muullakaan asialla ei ole pysyvää olemusta. Tätä tarkoittaa tyhjyys. Se ei tarkoita olemattomuutta, ei suinkaan. Se tarkoittaa sitä, että asiat ovat olemassa vain koska muut asiat ovat olemassa, eivät yksinään toisistaan erillisinä olentoina. Koko ihmiskunta, koko universumi, on jatkuvassa vuorovaikutuksessa, jossa kaikki asiat vaikuttavat toisiinsa jatkuvasti.

Toisin sanoen: minun olemassaoloni on riippuvainen monesta seikasta:auringosta, maapallosta, kasveista, vedestä jne. llman niitä ei ole myös minuakaan. Samoin onnellisuuteni on riippuvainen monesta asiasta: perheestä, sukulaisista, kavereista, yhteiskunnasta jne. Jos he eivät ole onnellisia, en minäkään voi olla onnellinen. Jos teen väärin, se vaikuttaa läheisiini, jotka vaikuttavat läheisiinsä, jotka vaikuttavat muihin jne.

Buddhalaisuudessa tätä kutsutaan Indiran verkoksi. Jokainen asia on kuin yksi solmu verkossa. Kun se solmu muuttuu, tiukkenee tai löystyy, koko verkko muuttuu. Jokainen muutos vaikuttaa koko verkkoon, joko suoraan tai epäsuoraan muiden kautta.

Se on siis kaikkea muuta kuin tyhjyyden kokemusta, tai kellumista jonkinlaisessa passiivisessa onnellisuuden sfäärissä ilman kytköksiä reaalimaailmaan . Se on aktiivista arkipäivän toimintaa, vain ilman sitä jokapäiväistä kokemusta erillisyydestä ja yksinäisyydestä päänsä sisällä.