Yksinäinen kesä

Olet vielä niin nuori kaveri, että sinulla on elämässäsi kaikki mahdollista. Oletko ajatellut opiskelua? Opiskelemalla saisit itsellesi ammatin ja se helpottaisi lisäksi sosiaalisten suhteiden ylläpitoa sekä solmista.

Lisäksi tekeminen ja täyte päiviin varmasti vähentäisi alkoholin käyttöä. Jos kokopäiväinen opiskelu ei nappaa, niin aloita vaikka iltalukio, siellä on ihmisiä vauvasta vaariin ja mukaan on helppo päästä. Saa edetä omassa tahdissa ja se avaa perspektiiviä monessa suhteessa.

työ pitää nupin ja ruumiin kunnossa. monta hyvää asiaa työkaverit ja tekemistä ja palkkaakin tulee. itse en kestäisi ilman töitä vaikka ei työpaikka mikää häävi olekkaan. onneksi lomakin loppuu kohta.

Mä olen sua 10 vuotta vanhempi ja mulla ei ole hääppöinen sosiaalinen rinki,
kaikki jotka tunnen ja joiden puhelinnumero mulla, tuntuu että ovat vähän väliä
kova kiire päällänsä, mitään ei voi suullisesti sopia, tapaamiset pitää sopia kännykän
välityksellä, ja joidenkuiden kanssa tuntuu että olis hyvä sopia tapaaminen jo 1/2
vuotta aikaisemmin että pystyvät sitten rukkaamaan aikataulujaan sovittua
tapaamista varten.

Ihan jees että tänne Suomi24-sivulle voi kirjoittaa anonyymisti ettei tarvitse
erikseen kirjautua ja salasanoja laitella. Niin saa yksineläjätkin purkaa tuntojansa
tänne mielummin kuin lähteä kaduille / kylänraitille riehumaan ja näin purkamaan
mielipahaansa.

Yksin ollessa tulee sitten käppäiltyä pitkin Helsingin katuja, kun olen täältä kotoisin
ja voin sanoa ei tämä tämmöinen ole pitemmän päälle hauskaa tai sitten jään himaan
surffailemaan nettiin, kuuntelemaan musaa, laulamaan karaoketta taikka katselemaan
telkkaria ajankuluksi. Näin palkkatöitä ja puolisoa vailla olevana on hiukan vaikeaa
keksiä mielekästä tekemistä, kämppä kyllä on mulla että tästä ei ole huolta mutta
ystäväpiiri voisi olla mulla tiiviimpi ja että niille ystäville liikenisi joskus aikaakin nähdä
mua ja vaihtaa sananen kanssani taikka lähteä jonnekin merta edemmäs kalaan katselemaan
uusia maisemia. Nyt olen 9. heinäkuuta lähdössä Tukholmaan, viimeksi olin Tukholmassa
heinäkuussa 2017 ja Tallinnassa olen ollut viimeksi syyskuussa 2016.

Tiedä häntä pääsenkö tänä vuonna edes nauttimaan Viro 100-bileistä itse paikan päälle
Viroon kun olen ollut Tallinnassakin viimeksi syyskuussa 2016. Niin siis Viro itsenäistyi
jo 1918 ja Viron vapaussodassa oli mukana suomalaisia jääkäreitä avustamassa, tästä
kertoo virolainen elokuva Nimet marmoritaulussa (Nimed marmortahvlil) vuodelta
2002, Elmo Nügasen ohjaustyö, suomalaista elokuvassa näyttelee Peter Franzén.
Olen muuten nähnyt tämän elokuvan ja ihan kelpo elokuva oli. No eipä ole tullut käytyä
Pärnussakaan 19 vuoteen, saatika Riikassa 11 vuoteen, puhumattakaan Kööpenhaminasta, Amsterdamista, Brysselistä, Pariisista, Lyypekistä, Hampurista ja Berliinistä joissa ei ole
tullut käytyä 28 vuoteen, Kreikan Rodoksellakin viimeksi 5 vuotta sitten ja Santorinilla 18 vuotta sitten ja Turkin Alanyassa 20 vuotta sitten, Bulgarian Sunny Beachilla 14 vuotta sitten,
Pietarissa Venäjällä 15 vuotta sitten, Espanjan Mallorcalla 31 vuotta sitten sekä Gran Canarialla 29 vuotta sitten ja Lanzarotella 28 vuotta sitten.

Tästä voi päätellä että on lähiaikoina tullut mun vietettyä 24/7 aikaa kotipaikkakunnalla
Helsingissä, eipä ole hirmuisesti tullut mun reissattua, jotkuthan käy Tallinnassa
peräti 2-5 kertaa 1 vuoden aikanakin, hyvä jos minä 1 kerran taikka en ollenkaan.
Kun saan aikaani viettää enimmäkseen Helsingissä, niin toivoisin Helsingiltä enempi
panostusta etenkin kulttuuritarjontaan, tuntuu että Helsingin kireähkön tuppisuisen
apaattinen yleistunnelma imee minustakin mehut, siksi tulee fiilis usein etten viihdy
kotipaikkakunnallani Helsingissä, voin kuvitella että jossain Etelä-Euroopan sekä Väli- ja
Etelä-Amerikan ja Karibian meren maiden maissa on paljon rennompi tunnelma
paikallisten nuorten aikuisten keskuudessa jotka jaksaa vielä ottaa ilon irti elämästä,
esimerkiksi Turkissa, Kreikassa, Italiassa, Ranskassa, Espanjassa, Barbadoksella, Jamaikalla, Kuubassa, Argentiinassa, Chilessä, Perussa, Brasiliassa ja Meksikossa.

Sitä miettii että elääkö Helsinki tällä hetkellä Brežnevin ajan Neuvosto-Venäjän ja
Honeckerin ajan Itä-Saksan pysähtyneisyyden aikakautta. Itse en ole oikein
päässyt sisään Helsingin sisäpiireihin, siksi koska mun sosiaalinen rinki ei ole
kauhean tiivis, taikka kaikki he jotka tunnen ja joidenka puhelinnumero mulla on,
tuppaavat olemaan hirmuinen kiire päällänsä vähän väliä. Vai olisiko kyse siitä
kun nyt Helsingin kaupunginvaltuusto on kokoomusenemmistöinen vuoteen
2021 saakka, etteivät rikkaiden edusmiehinä ja -naisina osaa eläytyä ja asettua
tavallisten palkansaajien ja työttömien, yksinhuoltajien, sairaiden ja vammaisten
jokapäiväiseen elämään Helsingin lähiöissä, hoitopaikoissa ja asuntoloissa.

Itse huomaan piristyväni kummasti kuunnellessa Youtubesta
Etelä-Euroopan sekä Väli- ja Etelä-Amerikan sekä Karibian meren
maiden reipashenkistä ja iloista musiikkia,
kaipaan omaan elämääni sekä toimintaympäristööni Helsinkiin
iloisempaa, reipashenkisempää ja karnevalistisempaa tunnelmaa,
fiilistä. Sama fiilis tulee kuunnellessa miljoonia tahkonnutta Queenia
70- ja 80-lukujen taitteessa, itse olen fanittanut Queenia vuodesta
1991 lähtien, sekä The Beatlesia 60-luvulla, tunnen piristyväni
kummasti, kuin että kuuntelisin vain ja ainoastaan suomalaiskansallisia
itkuvirsejä ja ruikunruikun-rallatuksia suomalaisartistien sekä tanssi-
bändien esittäminä, jotka eivät totta tosiaan nosta mun fiiliksiä
ollenkaan. Paljon tulee mun kuunneltua juurikin brittimusaa 60-,
70- ja 80-luvun taitteesta, poppia, rockia, heviä yms. Itse en ollut
syntynytkään vielä 60- ja 70-luvulla.

Sama tilanne täälläkin, ei ole töitä, ei enää naistakaan ja kaverit asuu jossain huitsin nevadassa ja on ihan liian kiireisiä viettääkseen aikaa minun kanssa koska käyvät töissä ja suurin osa myös seurustelee.

Ahdistaa ihan helvetisti tämä jatkuva yksinäisyys ja viinaa kuuluu ihan liikaa. Vähän jo itseäkin hirvittää että koska sisuskalut sanoo sopimuksensa irti tai itsellekkin pamahtaa joku delirium päälle.

Muistan kun itsellä oli joskus jo 18-vuotiaana joku delirium kokemus parin päivän rankan ryyppäämisen jälkeen. Se oli aivan hirveä kokemus kun kuulin jotain ääniä, näin tumman varjon sänkyni päädyssä, pumppu hakkasi täysillä ja olin yltäpäältä hiestä märkänä. Nykyään jo ihan normaalit krapulatkin meinaa olla yhtä tuskaa.