kun ihastutte, niin kaikki tuntuu ihanalta pumpulilta, mutta kun asiat eivät ala edetä alatte vaan inhoomaan ihastuksen kohdetta. Lopulta tunnette enää pelkkää halveksuntaa ja sääliä.
Onko teillä muilla silleen
mullameneeniin
16914
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Puolustusmekanismi, koska oikeasti tietää ettei tehnyt tarpeeksi asian eteen tai edes yrittänyt.
Totta. Noin se voi olla.
Vihaa enemmänkin.
Ei, ei vihaa vaan ärtymystä koska ei tiedä tulisko heistä pari koskaan kun asiat ei etene.
No ei todellakaan. Tollainen kertoo mielestäni että olet ihastunut vain ihastumisen tunteeseen, et ihmiseen, jos häntä alat halveksumaan kun et saa mitä haluat. Tavallaan parempikin molempien osapuolien kannalta ettet vastakaikua ihastukseltasi ole saanut.
Itselläni etenemättömät ihastumiset on melkein kaikki edenneet hyväksi ystävyyssuhteeksi. Mikä loppujen lopuksi on arvokkaampi ja kestävämpi.
Tämäkin puhuu asiaa. Ehkä järkevämmin.
En odota, että muut tekevät kaiken puolestani ja minä se vaan ryven joissain teiniangsteissani ja tunnen "vihaa, halveksuntaa ja sääliä" jolleivät asiat suju tahtoni mukaan kun minä vaan odottelen :D
Hienotunteiset ja empaattiset ihmiset tosin sopivatkin toinen toisilleen ja arvostavat toisiaan... ja edellisen kappaleen kaltaiset tuskin olisivat ihmistyyppiäni muutenkaan, edes kavereina.
Se on se oma puolustusmekanismi, joka suojaa tulevilta pettymyksiltä.
Ei. Eihän sille mitään voi jos ei tunteet molemminpuolisia ole taikka kemiat ei pelaa yksiin. Ei siitä voi ketään syyttää.
Itse en inhoa tai vihaa ketään ihmistä mutta joitain ihmisten tekoja saatan tuomita niin voimakkaasti että vaikka en mitään syvää inhoa tai vihaa tunnekaan ja pystyn kohdatessa oleen ystävällinen ja mukava ihan kuin muillekin ihmisille niin silti pidän suhteen etäisenä. En siis päästä enää ihmistä läheisiin väleihin kanssani jotta hän ei käyttäydy uudelleen huonosti minua kohtaan ja loukkaa minua enää toistamiseen.
Sellaisiin exiinkin jotka todella pahasti minua loukanneet en tunne vihaa tai inhoa mutta en myöskään tykkää ajatuksesta heistä liian lähellä minua. Pystyn silti esim. Pahiten minua loukanneen kanssa oleen samassa huoneessa.
Minun tyyli on vain se että jos olen esim ko. Exän kanssa samassa paikassa en pyri tekeen elettäkään hänen suuntaan. Jos täysin kohdille osuu tervehdin ja kuulumisten kyselyyn vastaan kohteliaalla tyylillä en silti jää mielellään siihen pidempään jutteleen, minä jatkan omia puuhia tai olen omassa seurassani ja hän saa luvan jatkaa omia puuhiaan liikaa minun asioihin puuttumatta.
Sitten tilanne kärjistyy jos esim. Tällainen hyvin vakavasti minua loukannut ihminen tulee ilkeämielisesti minua lähestyyn. Kun asenne häneen on muutenkin sellainen et suojamekanismit päällä niin kun henkilö alkaa lähestyyn aggressiivisesti niin puolustautuminen alkaa välittömästi aggression kautta.
Silloin takana vain suojata itseään uudelta kerralta kun sama henkilö tulee vahingoittamaan
Aluksi tilanne piristi huomattavasti mieltä ja odotti toisen näkemistä. Kun tilanne ei etene, alkaa miettiä, että toinen ei sittenkään ole kiinnostunut ja itsellä ainakin vähän pettynyt olotila. Missään tapauksessa en vihaa häntä, haluan kaikkea hyvää hänelle ja välitän edelleen. Itseään suojellakseen yrittää ottaa hieman etäisyyttä, vaikka pieni toivonkipinä kytee, mutta niin turhaan. Lisäksi tulee itselle aavistuksen tyhmä olo, että mitä mä edes kuvittelin...
Olen myös ottanut etäisyyttä suojellakseen itseäni ja etten vaikuttaisi tyhmältä ja nyt oivalsin että ehkä olen kiirehtinyt liikaa. Ei kai kaikkea tarvitsekaan saada heti vaikka haluaisi. Jos vielä saan mahdollisuuden jutella, aion yrittää tutustua rauhassa ja olla mukava häntä kohtaan ja kyllä siinä pikkuhiljaa alkaa tapahtua jos on tapahtuakseen. On kuitenkin tutustumisen arvoinen ihminen kyseessä, ihana. Ja jos tykkää, hänkin malttaa odottaa..
Mä teen aina selväksi että olen kiinnostunut jos ihastun, eipähän tarvitse itseään syyttää sitten vanhana ettei yrittänytkään tehdä asioille mitään. Jatketaan kunnes joskus tärppää ja jos ei tärppää koskaan niin ei voi mitään.
En vihaa menneitä ihastuksia, oikeastaan olen muuttunut välinpitämättömäksi heitä kohtaan.
En todellakaan vihaa, lähinnä olen kiukkuinen itselleni.
Miksi? Jätä hänet rauhaan tai ruuvaa kierroksia isommalle. Tee jotain eri tavalla jos nyt on oma toimintasi saanut sinut vihaiseksi itsellesi.
Olen jo jättänyt rauhaan, ei se estä kaipaamasta. Inhoan itsessäni sitä etten voi lakata rakastamasta.
Enemmänkin se jossain tuolla selkärangassa piileskelevä itseinhopeikko saa lisää bensaa.