Kuinka ihastuminen näkyy

olla ihastumatta yhteenkään mieheen,siinä saa aina pettyä

kts.linkki:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000011&posting=22000000006852222

tiedät kai?

ei se naamast näu koska olen konservatiivinen viilipytty

Mä menen paniikkiin! Muuten olen yllättävänkin rohkea ja uskallan sanoa asiat suoraan, ja kenelle hyvänsä. Mutta kun tunteet ovat pelissä olen säälittävän ujo ja ikäänkuin koko kroppa tärisisi ja menisi lukkoon, kun ihastuksen kohde lähestyy... Iso ongelma, mutta minkäs teet!

Kai se näkyy niillä aika perinteisillä tavoilla: esimerkiksi ruokalassa pää pyörii kun koittaa etsiä katseella ihastusta ja sitten nauliintuu niille sijoilleen. Muutenkin sitä tekee ylimääräisiä mutkia siinä toivossa, että törmäisi ihastukseen, koulussa ja kaupungilla (ihastuneen elämä on raskasta ;D ).
Ja kun viimein pääsee kasvotusten ja vaihtamaan jopa muutaman sanan hänen kanssaan, suu leviää onnelliseen hymyyn, joka kestää monta päivää.

Olen suorapuheinen ja reipas luonteeltani, ja luonteva miespuolistenkin seurassa. Mutta nyt olen huomannut takeltelevani erään seurassa, ja tämä on itselleni ihan uutta. Nolottaa jotenkin, vaikka olenkin onnellinen. Viimeksi kun juttelin hänen kanssaan, unohdin, mitä olin sanomassa ja typerästi hymyillen katselin nurkkaan ja koetin koota ajatuksiani ja änkytin jotain teinimäistä "mitäsmunpitikäänsanoo..."
Välillä tuntuu että tulee vedet silmiin, en tiedä miksi. Niin ja sitten tietysti heikottaa välillä. Ja sitten yritän pidätellä hymyilyäni ihan typerästi jatkuvasti. Kamalaa=)

Ei mitään logiikkaa. Välillä tekee mieli paeta, välillä käydä kiinni. Välttelen tai olen viileä (ujo ja saamaton).

Menin aivan sekaisin,kuuntelin häntä,sammakoita kummaltakin,pakenimme,löysimme taas toisemme,itkimme, mutta niin ettei toinen näkisi,pakenimme tunnetta.
Voi kun pystyisimme tapaamaan taas ja selvittää tilanne, mikä meille jäi tuosta tapaamisesta?
tilanteita rakkauden kiemuroissa näyttää olevan muillakin.

punastun ehkä hieman, mutta mitä sitä suotta koettaa peitellä kun hän jo tietää, että pidän hänestä kovasti. Kun näemme, hipaisen häntä aina "vahingossa"... :)

Jos ihastus/kiinnostuksen kohde on kuuloetäisyydellä, kun puhun jonkun toisen kanssa, niin rupean jännittämään puhumista. Mietin että nyt pitäisi kuulostaa fiksulta ja tulen ylikriittiseksi omille ajatuksilleni. Lopulta lauseista tulee kuivia ja lyhyitä, kaikki potentiaalisesti "tyhmä" on pois karsittu ja tunnen itseni todella epäkiinnostavaksi ihmiseksi. Lisäksi voin sekoilla sanoissani tai madaltaa ääntäni, niin että vastapuoli joutuu kyselemään mitä, mitä? ja joudun taas noloon tilanteeseen ja ahdistuksissani toistamaan lauseeni. Voin myös mennä niin lukkoon, etten uskalla katsoa toista silmiin tai jos katson, niin voi olla että jään tuijottamaan ikuisuudeksi. Tai sitten vilkaisen nopeasti ja punastun, ehkä hymyilen hermostuksissani ja liikehdin jäykästi ja harkitusti tai sitten kompuroin ja sekoilen. Usein tulee myös "syttymisiä", joka näkyy pilkkeenä silmissä. Nämä on aikaisempia nuoruuden kokemuksia, nyt toimisin (toivon mukaan!) toisin. :)

Yritän etteihän huomaa

Tarvitse ei peitellä mitään ja se näkyy kyllä jos osaa katsoa.

Heh, kyllähän se varmaan näkyy. Varsinkin irl olemuksesta ja katseestani. Pikkasen saattaa ujostuttaakin, jos tunteet on pinnassa. Toisen seura voi alkuun häkellyttää, sanat hukkuu ja pälyilee vähän pois päin. 😅

Kehtaan kuitenkin sanoa suoraan, että nyt mua vähän jännittää sinun seurassa. Jos ihastukseni seuraan jollain tavalla päädyn. Uskallan kuitenkin puhua suoraankin, vaikka jännittää. Ehkä silloin se vastapuoli ymmärtää, jos on vähän omituinen alkuun seurassa. 😆

Noin muuten ihastuneena mietin yhtenään ihastustani, se on mahdotonta. Jopa rasittavaa, kuinka joku voi jäädä päähän pyörimään ja saada sydämen kurkkuun ilmestymällä jonnekin vaikka vain nimenä näytölle. 😂🔥

Noo, itsehillintää.

Peittelen tunteeni, saatan katsoa häntä silloin, kun hän ei huomaa, mutt muulloin en. Oletan jo valmiiksi etten kiinnosta, siksi pidän tunteet piilossa, ettei toinen ahdistu ei-halutun henkilön kiinnostuksesta. Kuka nyt munlaisesta kiinnostuisi, jos ympärillä pyörii nättejä naisia, järkikin sanoo siinä vaiheessa ettei todellakaan edes huomaa mua. Onneksi en usein ihastu, menee useita vuosia ennenkuin edes katselen ketään, järki päässä sanoo ettei kannata turhia kuvitella, ei kukaan edes huomaa mua, niin turha mun on kenestäkään kiinnostua.