Kuinka ihastuminen näkyy sinusta? Vai yritätkö peitellä tunteesi, ettei ihastumisesi kohde huomaisi, mitä ajattelet hänestä?
Kuinka ihastuminen näkyy
sinusta?
268188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
olla ihastumatta yhteenkään mieheen,siinä saa aina pettyä
kts.linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000011&posting=22000000006852222
tiedät kai?
ei se naamast näu koska olen konservatiivinen viilipytty
mä näin!
Mä menen paniikkiin! Muuten olen yllättävänkin rohkea ja uskallan sanoa asiat suoraan, ja kenelle hyvänsä. Mutta kun tunteet ovat pelissä olen säälittävän ujo ja ikäänkuin koko kroppa tärisisi ja menisi lukkoon, kun ihastuksen kohde lähestyy... Iso ongelma, mutta minkäs teet!
Minä plikka se olen vaan niinkuin ei mitään, mutta sisimmässäni olen ihan sekasin ja joku tosi tarkkaavainen voi huomata jotain kompastelua ym.
Kai se näkyy niillä aika perinteisillä tavoilla: esimerkiksi ruokalassa pää pyörii kun koittaa etsiä katseella ihastusta ja sitten nauliintuu niille sijoilleen. Muutenkin sitä tekee ylimääräisiä mutkia siinä toivossa, että törmäisi ihastukseen, koulussa ja kaupungilla (ihastuneen elämä on raskasta ;D ).
Ja kun viimein pääsee kasvotusten ja vaihtamaan jopa muutaman sanan hänen kanssaan, suu leviää onnelliseen hymyyn, joka kestää monta päivää.
Olen suorapuheinen ja reipas luonteeltani, ja luonteva miespuolistenkin seurassa. Mutta nyt olen huomannut takeltelevani erään seurassa, ja tämä on itselleni ihan uutta. Nolottaa jotenkin, vaikka olenkin onnellinen. Viimeksi kun juttelin hänen kanssaan, unohdin, mitä olin sanomassa ja typerästi hymyillen katselin nurkkaan ja koetin koota ajatuksiani ja änkytin jotain teinimäistä "mitäsmunpitikäänsanoo..."
Välillä tuntuu että tulee vedet silmiin, en tiedä miksi. Niin ja sitten tietysti heikottaa välillä. Ja sitten yritän pidätellä hymyilyäni ihan typerästi jatkuvasti. Kamalaa=)
Jalat menee veteläksi ja muutenkin kömpelösti alkaa käyttäytymään jo kun tää ihanuus on samassa huoneessa. Mieleen ei tule yhtä ainutta järkevää ajatusta. Hyvä että ei kahvit lennä jos sattuu ns. "törmäämään". Edes hymyilemään ei pysty. Mihinkään keskittymisestä ei tule mitään. Välillä tuntuu että ei tästä ikinä tule mitään jos ei kummatkin satu rakastumaan lähes ensimmäisellä silmäyksellä.
..yhtään ainoata järkevää ajatusta ei saa aikaan. Olen hiljaa tai puhun ihan liikaa. Sitten nolottaa. Välillä punastun. Joko hymyilen typerästi kaikelle tai sitten kivetyn, eikä hymyä irtoa vahingossakaan. Käyttäydyn niin epäluontevasti, kuin mahdollista. Tosi hankalaa, ja siksi joskus olen kuin en huomaisi.
Ei mitään logiikkaa. Välillä tekee mieli paeta, välillä käydä kiinni. Välttelen tai olen viileä (ujo ja saamaton).
sama täällä. ( ujo ja saamaton)
Olen viileä ja yritän olla niin kuin en olisi kiinnostunut, enkä tiedä miksi???!!! Haluaisinhan että hän kiinnostuisi ja tekisi aloitteen.
Minä pakenin ja tämä päivämäärä todistaa sen 😉🤫
Menin aivan sekaisin,kuuntelin häntä,sammakoita kummaltakin,pakenimme,löysimme taas toisemme,itkimme, mutta niin ettei toinen näkisi,pakenimme tunnetta.
Voi kun pystyisimme tapaamaan taas ja selvittää tilanne, mikä meille jäi tuosta tapaamisesta?
tilanteita rakkauden kiemuroissa näyttää olevan muillakin.
Olen aivan sekaisin vieläkin,rakastuin,vaikka aikaa on kulunut,rakkaus tekee sellaisia asiota joita ei voinut kuvitellakaan, pää sekaisin ajattelee toista aamusta iltaan ja yöllä pää menee ihan sekaisin,niin pitääkin,koska rakastaa ja haaveilee..Ei tunteita voi hallita kuitenkaan.
Kun on rakastunut, on sekaisin ,mitenkä muutenkaan.
punastun ehkä hieman, mutta mitä sitä suotta koettaa peitellä kun hän jo tietää, että pidän hänestä kovasti. Kun näemme, hipaisen häntä aina "vahingossa"... :)
Rakkaus näyttää sekoittavan pään ihan todella! Ihan tuntuu kuin olisin ensi kertaa rakastunut! Unohdan että olen jo keski-iässä, mutta mitä siitä!
Totaalisen sekaisin, levoton, levoton, levoton. Koko elämä hymyilee!
Ootteko ajatellu miltä siitä ihastuksen kohteesta tuntuu?
Muhun on ihastunut keski-ikäinen mies (esimieheni)ja itse oon 24v. Tämä mies on mukava ja kaikin puolin ystävällinen. Tultiin hyvin juttuun siihen asti kun hän kertoi mulle tunteistansa. Nykyään hän ei osaa enää luontevasti jutella minun kanssa kahden kesken, vastailee vain hymähtäen ja tiedän että sisällään hän haluaisi paljon muuta.
Tuntuu vaikealta olla hänen kanssaan kahden kesken koska juttu ei luista ja hän yrittää olla jotakin muuta kuin oikeasti on. Eli on tosi rakastunut!
Musta vaan tuntuu oudolta, miksei hän voi olla "normaalisti" myös minun seurassani? Miten rakastuminen voi sekottaa pään niin ettei pysty olemaan niinkuin yleensäkin on? Oon itsekin ollut rakastunut monesti, mutta pystyn puhumaan ja käyttäytymään silti "järkevästi".
Jos ihastus/kiinnostuksen kohde on kuuloetäisyydellä, kun puhun jonkun toisen kanssa, niin rupean jännittämään puhumista. Mietin että nyt pitäisi kuulostaa fiksulta ja tulen ylikriittiseksi omille ajatuksilleni. Lopulta lauseista tulee kuivia ja lyhyitä, kaikki potentiaalisesti "tyhmä" on pois karsittu ja tunnen itseni todella epäkiinnostavaksi ihmiseksi. Lisäksi voin sekoilla sanoissani tai madaltaa ääntäni, niin että vastapuoli joutuu kyselemään mitä, mitä? ja joudun taas noloon tilanteeseen ja ahdistuksissani toistamaan lauseeni. Voin myös mennä niin lukkoon, etten uskalla katsoa toista silmiin tai jos katson, niin voi olla että jään tuijottamaan ikuisuudeksi. Tai sitten vilkaisen nopeasti ja punastun, ehkä hymyilen hermostuksissani ja liikehdin jäykästi ja harkitusti tai sitten kompuroin ja sekoilen. Usein tulee myös "syttymisiä", joka näkyy pilkkeenä silmissä. Nämä on aikaisempia nuoruuden kokemuksia, nyt toimisin (toivon mukaan!) toisin. :)
mua? :) koska noi merkit sopii niin hyvin muhun..Käyttäydyn just tolleen..Kaikki on tarkkaan harkittua ja lopulta en pysty puhumaan yhtään mitään.. :(
Yritän etteihän huomaa
Älä nyt piiloon mene!! 😳
Tarvitse ei peitellä mitään ja se näkyy kyllä jos osaa katsoa.
Heh, kyllähän se varmaan näkyy. Varsinkin irl olemuksesta ja katseestani. Pikkasen saattaa ujostuttaakin, jos tunteet on pinnassa. Toisen seura voi alkuun häkellyttää, sanat hukkuu ja pälyilee vähän pois päin. 😅
Kehtaan kuitenkin sanoa suoraan, että nyt mua vähän jännittää sinun seurassa. Jos ihastukseni seuraan jollain tavalla päädyn. Uskallan kuitenkin puhua suoraankin, vaikka jännittää. Ehkä silloin se vastapuoli ymmärtää, jos on vähän omituinen alkuun seurassa. 😆
Noin muuten ihastuneena mietin yhtenään ihastustani, se on mahdotonta. Jopa rasittavaa, kuinka joku voi jäädä päähän pyörimään ja saada sydämen kurkkuun ilmestymällä jonnekin vaikka vain nimenä näytölle. 😂🔥
Noo, itsehillintää.
Peittelen tunteeni, saatan katsoa häntä silloin, kun hän ei huomaa, mutt muulloin en. Oletan jo valmiiksi etten kiinnosta, siksi pidän tunteet piilossa, ettei toinen ahdistu ei-halutun henkilön kiinnostuksesta. Kuka nyt munlaisesta kiinnostuisi, jos ympärillä pyörii nättejä naisia, järkikin sanoo siinä vaiheessa ettei todellakaan edes huomaa mua. Onneksi en usein ihastu, menee useita vuosia ennenkuin edes katselen ketään, järki päässä sanoo ettei kannata turhia kuvitella, ei kukaan edes huomaa mua, niin turha mun on kenestäkään kiinnostua.