Netistäkö vastauksia askarruttaviin kysymyksiin ?

Päivämies 22.10.2003

( Tämä kirjoitus on ainoa, joka on ilmestynyt päivämiehessä koskien keskustelupalstaa )

Näkökulma

"Tuntematon kysymyksiin vastaaja voi antaa luvan synnin tekoon, kuten usein näyttää tapahtuvan."

Monet käyttävät nykyisin internetiä päivittäin työhön, opiskeluun, harrastuksiin, tai vapaa-ajan viettoon. Kansalaiset hoitavat pankkiasioitaan netin kautta. Sähköposti tarjoaa oivallisen kanavan kirjoitella ystäville ja tutuille. Sen avulla voi vaihtaa kuulumisia puhelinta halvemmalla ja postin välittämät kirjettä nopeammin.

Monet Internet-kanavat tarjoavat myös niin sanottuja yleisiä keskustelupalstoja, joissa voi kirjoitella mistä elämän aiheesta tahansa lähes reaaliajassa. Palstanpitäjät tarjoavat erilaisia otsikoita, joista netissä "reilaaja" voi valita mieleisiään keskustelun aiheita. Tuntemattomien ja tuntemattomiksi jäävien kirjoittajien kannanotoissa voi olla hyödyllisiä juttuja. Esimerkiksi autonvaihtajille löytyy lähes jokaisesta automerkistä ja -mallista käyttäjien kommentteja, joihin kannattaa kiinnittää huomiota ja "autokuumeen" yllättäessä. Kirjeisiin voi myös vastata ja ottaa itse kantaa asiaan. Kirjoittajan henkilötiedot eivät näy koskaan viestien lukijoille. Halutessaan voi toki viestiinsä liittää oman sähköpostiosoitteensa. Tällöin voi saada vastauksia palstan lisäksi suoraan omaan sähköpostiinsa. Jonkun palstalle kirjoittajan kanssa voi myös aloittaa henkilökohtaisen kirjeenvaihdon julkiselta keskustelulta piilossa.

Keskustelua lestadiolaisuudesta

Tunnettu Internet-palvelin tarjoaa laajoja eri uskontoihin ja hengellisiin liikkeisiin liittyviä palstoja.
Herätysliikkeet-otsikon alla oli aiemmin niin paljon keskustelua lestadiolaisuudesta, että se eriytettiin omaksi palstakseen.
Keskustelu lestadiolaisuudesta näyttää olevan ylivoimaisesti suosituin uskonnollisista keskustelupalstoista.

Vierailen Lestadiolaisuus-keskustelupalstalla viikoittain ja luen pääosin kaikki kirjoitukset, jotka sinne ovat ilmestyneet.
Lestadiolaisuuden ympärillä velloo vilkas, monipuolinen, väliin asiallinen ja usein täysin asiaton keskustelu. Kirjoituksista voi päätellä, että keskustelijoiden joukossa on myös kristillisyyteemme kuuluvia henkilöitä.

Useissa kirjoituksissa on kerrottu seuroissa kuultua Jumalan sanaa.
Kristillisyytemme kirjoista ja lehdistä on ollut suoria lainauksia.
Esimerkiksi Muhoksen suviseurojen lauantai-illan alustuksesta keskusteltiin palstalla runsaasti.

Onko palstan kirjoituksista ja niihin vastaamisesta tai pelkästään niiden lukemisesta hyötyä vai haittaa oman uskonelämän kannalta ?

Kirjoitusten pohjalta saa kuvan, millaisten kysymysten edessä palstalla vierailevat ihmiset, todennäköisesti pääosin nuoret, painivat.
Keskusteluun osallistuu myös perheellisiksi esittäytyviä henkilöitä, suurtenkin perheiden isiä ja äitejä.
Kysymyksiä lukiessa tulevat joskus mieleen Paavalin sanat "aina oppivaiset, eivät koskaan totuuden tuntoon tulevaiset" (2. Tim. 3:7) sekä luonnehdinta ihmisistä, jotka ovat sairaita kysymyksistä (1. Tim: 6:4.

Asiallinen ja rakentava keskustelu ei varmaankaan
pahenna ketään eikä horjuta uskomme perusteita. Työssä ja vapaa-aikana joudumme useinkin keskusteluihin eri tavoin ihmisten kanssa. He ihmettelevät uskoamme ja suhtautumistamme moniin asioihin, joihin heillä itsellään on erilainen näkökulma. Erilaisista näkemyksistä huolimatta keskusteluja voidaan käydä rakentavassa hengessä, toisia loukkaamatta.

Rakentavatko nettikeskustelut uskoa ?

Nettikeskustelut ovat kuitenkin erilaisia. Keskustelijat eivät tunne toisiaan eivätkä yleensä koskaan tule tuntemaankaan.
Kenenkään ei tarvitse "vastata huudostaan". Julkisuuteen voi kirjoittaa lähimmäisistään aivan mitä haluaa. Palstalla on kyllä "sheriffi", joka voi poistaa mielestään asiattomat ja alatyyliset kirjoitukset.
Hänen kynnyksensä poistaa kirjoituksia näyttää kuitenkin olevan korkea.
Monet asiat aiheuttavat kysyvää mieltä myös meille uskovaisille.
Aina ei ole helppoa nähdä edeltäpäin, mikä olisi oikein ja mikä väärin. Maailma, jossa elämme, ei ole mustavalkoinen. Jotkut kyselevät ja etsivät vastausta elämänsä kipeisiin ja ajankohtaisiin kysymyksiin netin keskustelupalstalta.

Menneen suven vilkkaita keskustelunaiheita lestadiolaisuus-palstalla ovat olleet muun muassa suhteemme avioeroihin ja uudelleen avioitumiseen, ehkäisy ja abortti, lapsiperheiden toimeentulohuolet, itsetyydytys, kevyt musiikki ja suhteemme alkoholiin. Lähinnä on pohdittu, mikä on syntiä.
Lisäksi on keskusteltu opillisistakin kysymyksistä, kuten saako ehtoollisessa synnit anteeksi tai mitä kaste merkitsee.

Keskustelukysymyksiä ja vastauksia lukiessani on mieleeni tullut, että tällainen palsta ei ole oikea paikka esittää tämänkaltaisia kysymyksiä ja etsiä vastauksia ongelmiin.
Jos ja kun tunto sairastuu jostain asiasta, on oikein pyytää Jumalalta lahjaksi saattaajaa, "suljettua ja visua" matkaystävää, jonka kanssa voi keskustella mieltä ja tuntoa polttavista asioista, jolta voi kuulla evankeliumin päästösanan ja jolta voi saada oikeita neuvoja, lohdutusta ja rohkaisua.
Tuntematon kysymyksiin vastaaja voi antaa luvan synnin tekoon, kuten usein näyttää tapahtuvan.

Julkinen nettipalsta ei myöskään ole oikea parannuksentekopaikka, jossa voisi tuntemattomana tunnustaa synniksi kokemiaan asioita tuntemattomalle "rippi-isälle", kaikkien palstan lukijoiden nähtäville, ja saada vastauksen samalla julkisella kanavalla. Näinkin olen nähnyt tapahtuvan, mutta Jumalan sana opettaa toisin. Evankeliumi on äänellinen:usko tulee kuulosta.

Uskonkäsityksemme ei ole muuttunut

Palstalla esitetyistä väitteistä huolimatta vanhoillislestadiolaisten uskonkäsitys ja käsitys kysymyksissä, joista netissä keskustellaan, ei ole muuttunut.
Etelä- ja Pohjois-Suomessa uskotaan ja opetetaan samalla tavalla.
Uudenlainen ehkäisymyönteisyys, vähäinen alkoholinkäyttö, myönteisempi suhtautuminen avioeroon ja "laajempi" ymmärrys sopivan musiikin suhteen merkitsevät synnin luvallisuutta.
Pohjalla voi olla halu tulla uudenlaisella uskolla paremmin hyväksytyksi ihmisten keskuudessa.

Netissä on joillakin suuri houkutus modernisoida uskoamme, kertoa nimettömänä omia uskonkäsityksiään, jotka eivät ole Raamatun opetuksen ja uskomme mukaisia.
Opetus seuroissamme ei kuitenkaan ole muuttunut. Jos joku ei halua uskoa, kuten opetamme, se ei tarkoita, että koko kristillisyytemme opetus olisi "nykyaikaisempaa" kuin ennen.

Aika muuttuu ja tuo monenlaisia uusia asioita eteemme. Mieltä polttavista asioista on tarpeen keskustella sekä kahden kesken että yhdessä paikallissiioneissa.
Jumala antaa valtakunnastaan oikeat neuvot tunnon taakkojen alla kulkeville. Armo opettaa hylkäämään synnin ja vaeltamaan tunnon valkeudessa Jumalan ja ihmisten edessä.

Jouni Lesonen