Ihminen ei ole oma itensä silloin kun on kovan stressin alla.
Kai ymmärrätte tämän
Ystävällisesti
18454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minkähänlainen mä oikeesti sitten oonkaan. Ei oo koskaan sit pystynyt pohtimaan.
Onhan sulla aikaa.
Et sä sitä voi tietää. Et tiedä ikääni, lisäksi voin kuolla kupsahtaa vaikka huomenna. Mutta ajattele, jos mä oon koko ikäni syystä tai toisesta stressaantunut ja kuolen toivomani äkkikuoleman niin mä en koskaan tiedä mikä mä oon.
Sama
Juuri näin. Ihastuminen ja rakastuminen ovat suuria stressitiloja ja silloin ei todellakaan kenenkään pitäisi tehdä mitään isoja elämäänsä vaikuttavia ratkaisuja.
Näin on, masentuneena ja ilottomana näkee selkeämmin. Toisaalta nekin on tunnetiloja, joten esim.lääkittynä ja tunteettomana tekee varmaan selkeimmät ratkaisut.
Toki toki. Sikspä vaativat päätökset tehdään toisenlaisessa mielentilassa.
Huhhuh. Jo on jutut teillä :D
Mä voin ainakin myöntää että musta saattaa tulla todella rasittava kun olen stressaantunut. Jotain mitä pitää työstää, tai tehdä muutoksia elämään niin ettei stressi pääsisi niin kovaksi.
Syntilistaani kuuluu silloin mm kaikkitietävyys ja yksityiskohtiin tarttuminen (ei saa jättää leivänmuruja, asiat pitää tehdä tietynlaisesti). Itse osaan ottaa tän huumorilla mutta tietysti pitäisi hallita tätä taipumusta toisten ihmisten tähden.
Tämäkin tosin vain silloin kun stressi on päässyt tosi korkeaksi. Yleensä koen kyllä olevani aika sovinnainen ihminen 🤔
Koko ajan tressissä.
Stressiä aina
Pahassa tilanteessa paljastuu mun mielestä iso osa ihmisen luonnetta ja taipumuksia. Kyllä jokainen jaksaa olla se parempi itsensä, kun hyvin menee. Silloin kun menee huonosti, niin jotkut löytää kaikkeen syyn muista ja jotkut itsestään ja ratkeavat ja luovuttavat, Jotkut syyttää karmaa ja jotkut ei syytä ketään, eikä mitään ja pohtivat ratkaisuja ja toimivat edelleen eteenpäin.
Elikä mun mielestä omana itsenään olemiseen kuuluu myös stressin alla ne itsessä tapahtuvat asiat.
Kyllä se on juuri näin.
Stressi on hoidettavissa ja tunteiden hallinta on hoidettavissa. Stressaantunut ihminen saa aikaan stressiä myös ympäristölleen ja paineet kasvaa. Tämä kaikki on kuitenkin inhimillistä ja sitä yhtä syyllistä ei ole olemassakaan.
Puhuminen asioista auttaa, mutta se ei kaikkien kohdalla ole mahdollista, koska he eivät näe itseään. Toisten virheet on helppo huomata, mutta mitenkä omien laita.
Kuinka moni haluaa sanoa, että toimit huonosti, mutta niin toimin itsekin. Ei varmaan monikaan.
Tässä elämässä ei ole voittajia eikä häviäjiä.
Stressin aikana voi nähdä ihmisen todellisen olemuksen, varjopuolet joskus jopa pimeimmillään, silloin ei teeskennellä ja mielenterveysongelmat tulee läpi.
Miten suhtautuu toisiin, läheisiin ja onko mitään muuta katsantokantaa kuin syytellä aina toisia. Oman heikkouden näkeminen katoaa. Menköön stressin uuvuttamat huutamaan metsään, se jättää syviäkin haavoja läheisille. Joskus niistä ei ole enää paluuta ja kovasti stressaaja joutuu siitä itse myöhemminkin kärsimään kun läheiset ei enää jaksa huutamista. Ihminen muistaa vääryydet kauan ja väärin kohdeltu muistaa vielä kauemmin.
En puhuisi mielenterveysongelmasta, koska mielisairaudet ovat aivan eri juttu. Vain narsistiset ihmiset leimaavat toisen mielisairaaksi. Puhuisin mieluummin elämänhallinnan ongelmista ja niihin saa kyllä keskusteluapua. Jotkut leimaavat ihmisen turhan helposti, kun kokevat itsensä uhatuksi. He tavallaan ulkoistavat oman ongelmansa leimaamalla toisen mielisairaaksi.
Mielisairaaksi leimaavat ovat erittäin vahingollisia ihmisiä läheisille. Tälläiset ihmiset romuttavat toisen elämän diagnosoimalla ja leimaamalla.