Millaista teillä muilla on, pystyttekö ostamaan itsellenne vaatteita ja käymään kampaajalla?
Minä piipitän täällä nyt sitä kun olen kotiäiti ja meillä on periaatteessa kaikki hyvin. Lainaa maksellaan, laskut ja ruokakin juuri ja juuri saadaan. Mutta minulla ei ole koskaan rahaa itselleni. Tekisi mieleni ostaa jotain uutta vaatetta, mutta en pysty koska ei rahat riitä semmoiseen. Kampaajalla käyn ehkä pari kertaa vuodessa, sekin on sellainen järjestely-operaatio että saan rahat kasaan siihen. Harmittaa, varsinkin näin keväisin, kun henkkamaukkakin lähettää ihania kuvastojaan, eikä kuitenkaan uskalla tilata niistä mitään, kun etukäteen jo tietää että ei rahat riitä. Jotenkin aina lapsille vaatteet saadaan ja niissä isovanhemmatkin auttaa.
Ulospäin kaikki varmaan näyttää hyvältä mutta minua jotenkin kaivelee että elämästäni on kadonnut sellainen pieni mukavuus että saisin joskus jotain itselleni. Tottapuhuen uutta pitäisi ostaa alusvaatteista lähtien. Sama tilanne on miehellänikin. Ärsyttää vetää kauhtunutta ja risaa paitaa päälle aamulla. Toivottavasti en kuulosta nyt liian pinnalliselta tässä kirjoituksessa, se ei ole tarkoitukseni.
Mutta miten teillä?
Minä piipitän täällä nyt sitä kun olen kotiäiti ja meillä on periaatteessa kaikki hyvin. Lainaa maksellaan, laskut ja ruokakin juuri ja juuri saadaan. Mutta minulla ei ole koskaan rahaa itselleni. Tekisi mieleni ostaa jotain uutta vaatetta, mutta en pysty koska ei rahat riitä semmoiseen. Kampaajalla käyn ehkä pari kertaa vuodessa, sekin on sellainen järjestely-operaatio että saan rahat kasaan siihen. Harmittaa, varsinkin näin keväisin, kun henkkamaukkakin lähettää ihania kuvastojaan, eikä kuitenkaan uskalla tilata niistä mitään, kun etukäteen jo tietää että ei rahat riitä. Jotenkin aina lapsille vaatteet saadaan ja niissä isovanhemmatkin auttaa.
Ulospäin kaikki varmaan näyttää hyvältä mutta minua jotenkin kaivelee että elämästäni on kadonnut sellainen pieni mukavuus että saisin joskus jotain itselleni. Tottapuhuen uutta pitäisi ostaa alusvaatteista lähtien. Sama tilanne on miehellänikin. Ärsyttää vetää kauhtunutta ja risaa paitaa päälle aamulla. Toivottavasti en kuulosta nyt liian pinnalliselta tässä kirjoituksessa, se ei ole tarkoitukseni.
Mutta miten teillä?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Vähän sama meininki meilläkin,vaatteet ostan lähinnä alennusmyynneistä ja tuo kampaajalla käyminenkin on jäänyt vähiin,en silti mikään "tarhapöllö"ole itse välillä leikkailen pahimmat kakshaaraset ja joskus jopa laitan jonkun kevytsävyn.Nyt onneksi kun synttärit oli sain lahjakortin kampaajalle mieheltäni,oli ilmeisesti kuullut kun kaverilleni sanoin että,olis kiva edes kerran kahdessa vuodessa päästä kampaajalle!Onneksi olen kuitenkin aina pienellä tullut toimeen ja realistisesti ajatteleva,vaikka joskus tuleekin haaveiltua kaikenlaisesta.Kyllä tietty välillä suorastaan masentaa kun ei koskaan saa mitään uutta itselle,toisaalta meillä se voi osaksi johtua siitä että,asetan itse muiden tarpeet omieni edelle..Kyllä tässä kuiteski pärjätty on ja näin jatketaan eteenkinpäin.Mukavaa viikonloppua sulle!
No, heipä. Olen itse pienipalkkainen kahden muksun
(käytännön) yksinhuoltajaäiti. Asumme vuokralla,
saan jonkin verran asumistukea (tosin maksan siitäkin vähästä osan Kelalle takaisin, kun sitä
jonkin sähläyksen takia kerran maksettiin minulle liikaa), eikä minulla siis ole asunto- eikä muutakaan velkaa. Lasten isä maksaa kuukausittain
alimman mahdollisen määrän elatustukea, lapsilisätkin käytän tavalliseen elämiseen. Meillä
on tv ja tietsikka, sanomalehti tulee ja muutama muukin lehti lapsille ja minulle. Lankapuhelin on ja tyttärellä kännykkä ilman saldorajoitusta.
Kyllä meillä rahat riittävät aivan hyvin. Asuminen ja päivittäinen ruoka vievät suurimman
osan, matkakortit tietenkin (ts. vain minun, kun
käyn säännöllisesti työssä). En juurikaan ostele
itselleni uusia vaatteita (en pidä sovittamisesta), mutten kyllä kulje myöskään kauh-
tuneissa saatikka risoissa tamineissa! Rintaliivien tasosta en tingi, mutta muuten löydän
kyllä vaatteita edullisesti kirpputoriltakin.
Sieltä saa aivan hyviä, melkein uusiakin vaatteita
eurolla tai parilla, eivätkä ne ole mitään rumia
retkuja vaan täysin käyttökelpoisia. Myös miesten
vaatteita on tarjolla. Lapsille ostan kerran vuodessa uudet talvikamppeet, haalarit ja takit ja housut, mutta niiden on sitten kestettävä mieluummin puolitoista vuotta käytössä (elleivät jää pieniksi). En oikein ymmärrä millaiset hiukset
muilla naisilla on, kun kampaajallakin pitäisi
käydä monta kertaa vuodessa. Itse käyn leikkauttamassa tukkani pari kertaa vuodessa, kotona laitan kevytsävyä päähän ja olen täysin tyytyväinen. En osaa kaivata mitään perusteellista
hiusremonttia useammin. Leikkaus maksaa vähän yli
20 euroa/kerta, ei mahdottomasti.
Teillä ilmeisestikin on asuntolaina rasitteenanne, kun kaikki rahat menevät. Mutta
kyllä rahankäyttö on myös omista asenteista kiinni. En toki kehota ketään vasiten köyhäilemään, mutta pienillä teoilla voi saada
niukankin riittämään paremmin. Meillä ainakin ol-
laan aina ehjissä ja puhtaissa vaatteissa,
vaikka ei oltaisikaan niin henkkamaukka-tyylikkäitä. Muuten olen sitä mieltä, että henkkamaukkakin myy aikamoista roskaa, vaatteet eivät kestä kovin montaa käyttö- ja pesu-
kertaa. Ja jos rahaa on vähän, niin miksi ostaisit
postimyynnistä, enemmänhän siitä on kuluja kuin
käteisellä kaupasta hakiessasi.
oliko pakko leuhkia,miten sinä ny pärjäät niin hyvin...!useasti vain on niin että vaikka kuinka nuuasti elelet,ei rahoja saa riittämään.minäkin jätän aina omat menoni pois,koska lapset ovat tarpeineen etusijalla!
Meidän perhe saa ainoastaan kuntalisää ja lapsilisät, yhteensä käteen n. 380 e/kk. Mitään muita tukia emme saa, mieheni palkalla pitää tulla toimeen. Onhan se selvä että jos yhden ihmisen palkasta maksetaan sekä laskut että lainat ja vielä ruokaakin, ei siitä mitään ylimääräistä jää.
Nuo minun lisät nyt ovat pientä, joka kerta kun käy kaupassa, menee vähintään se 20 e, vaikka kuinka ostaa edullisinta, onhan meitä 4 syömässä. Auta armias jos sairastutaan, vaikka lääkäriin pääseekin edullisesti kunnalla, lääkkeiden hinta esimerkiksi on noussut viimevuosina hurjasti.
Mutta hyvä jos sinä tulet yksinhuoltajana noinkin hyvin toimeen, saathan sinä etujakin, juuri yksinhuoltajuuden takia!
Kiva lukea näin positiivista kirjoitusta, kun tahtovat kaikki olla aina jotenkin negatiivisen sävyisiä.
Hyvää jatkoa ja viikonloppua!
Niin eihän ne isot tulot, vaan pienet menot..
Mekin tulemme toimeen mieheni palkalla ja meillä on viisi lasta. Talolaina nielaisee kolmanneksen tuloista, mutta hyvin on pärjätty.
Eipä tuossa minun mielestäni ollut mitään leuhkimista: ihan asiallisesti tuo äiti rahankäytöstään kertoi, ja ihan arkipäivän vaatimatonta tasoa nuo menot mielestäni olivat.
Jos ainoa ylellisyys on rintaliivien laadukkuus ja muutamat lehdet, ei paljoa kehtaisi leuhkimiseksi haukkua. Jo se, että ihmiset käyvät kirpputoreilla, kertoo oikeasta asenteesta arkipäivän menoihin, kierrätys, hyvän tavaran, nimenomaan, on järkevintä mitä voi tehdä ihan kansantaloudellisestikin ajatellen.
No, en tasan tarkkaan kirjoittanut kehuakseni, vaan
siksi, että keskustelun aloittaja kysyi kysymyksen,
ja minä vastasin! Mutta eihän Suomessa saa koskaan,
siis EI KOSKAAN, sanoa, että menee hyvin tai että
pärjää keskimääräistä vähemmälläkin. Sen tunnustaminenhan on mitä suurin virhe ja synti! Mutta jos sinä nyt saat mielesi hyväksi kadehtimalla minun pieniä tulojani ja sitä miten saan ne riittämään, niin ole hyvä vain. Lapset minullakin ovat etusijalla, heidän ei ole tarvinnut mistään jäädä paitsi (siis tarpeellisesta ja kasvun kannalta olennaisesta, ei muotihörhelöistä). En polta tupakkaa, en juo, en
käy ravintoloissa, harrastukseni eivät maksa mi-
tään - rahani riittävät ja olen tyytyväinen.
En ikinä ole lähtenyt siihen valituskuoroon, joka
kitisee esimerkiksi yh-ihmisten surkeata tilaa
ja taloudellista ahdinkoa. Tiedän, että on heitäkin, joilla on oikeasti aihetta valittaa, mutta on myös heitä, jotka vain valittavat, eivätkä tee omille asioilleen mitään, odotetaan vain, että yhteiskunta kyllä auttaa kun tarpeeksi
voivotetaan.
Minulla ei ole syytä valittaa, olen onnellinen
ja tyytyväinen, ja tällä hetkellä oikein hermo lepää, kun muksut ovat isänsä kanssa hiihtolomalla, ja saan keskittyä itseeni. Työkin
tuntuu lomalta, kun ei ole kiire kotiin potunkeittoon. Mutta unohtakaa tämä, tätähän ei saa sanoa Suomessa ääneen!
No, sinä ainakin ymmärsit kirjoitukseni oikein,
kiva! Jäi askarruttamaan, että oletko kotiäitinä
hoitovapaan takia (lapset pieniä) vai oikeinko koko
ajan? Jos olet kokoaikainen kotiäiti (siis et ansio-
työssä), niin muistapa että teet arvokasta hommaa
siitä huolimatta, ettei siitä makseta palkkaa. Joo,
tiedän, ettei tämä usein lausuttu kannustus paljon
lämmitä, jos kukkaronpohja paistaa, mutta sanon sen
silti. Olen itsekin ollut kotona molempien muksujeni
ensimmäiset kolme vuotta, välillä työttömänä ja
välillä taas työssä, joten tiedän mitä kotiäitiys
on. Pikku tarkennuksena mitä tulee noihin yhteis-
kunnan tukiin, niin en ole ryhtynyt yksinhuoltajaksi niiden takia, vaan ilman omaa syytäni - lasteni isä löysi toisen naisen, mutta
se on eri juttu.
Lopeta itsesi sääliminen, olet tehnyt valintasi: perustanut perheen ja ottanut asuntolainaa. Sinkkuelämään ei ole paluuta. Lopeta kuvastojen selailu ja naapurien vaatekaappien kadehtiminen. Eläminen on ihanaa ilman kuluttamistakin, varsinkin pienten lasten kanssa. Itse olen neljän lapsen äiti, juuri palannut työelämään pitkän köyhäilykauden jälkeen. Joskus mieli oli musta kaikesta kadehtimisesta, mutta lapset eivät välittäneet, vaikka tukka roikkui ja vaatteet olivat risat. Ja kun lähtee ulos, huomaa, että kyllä se aurinko paistaa kaikille ihan tasapuolisesti. Itseään voi piristää muutenkin kuin shoppailemalla, ja jos ei ole varaa ostaa koko vaatekertaa osta pelkät pöksyt, sekin piristää.
mitä hirveetä siinä ny on,jos haaveilee esim.kampaajasta tai ihanista vaatteista!miks tuollainen asenne otetaan jos joku kertoo kaipaavansa jotain elämäänsä?on miljoonia ihmisiä,jotka joka päivä ajattelevat samoin.kyllä minäkin olen valintani tehnyt,mutta ei se kiellä sitä että en voisi haaveilla jostain mitä en ole vielä saavuttanut....
(tahallasi) ymmärtänyt kirjoitukseni väärin?
Katsohan nimimerkkiäsi, aika säälittävää...
Vähässissäpä on sinun murheesi, kun ei rahat riitä muotivaatteisiin ja kampaajalla käynteihin. Kun perustaa perheen saa olla 100 %:n varma, että OMIIN menoihin ei rahat riitä (toisin kuin sinkuilla).
Luehan tarkemmin tätä viestiketjua, niin huomaat, että kun ei voi saada kaikkea, voi tyytyä vähän vähempään, eikä elämän laatu siitä vähene. Mieti vähän millainen kuluttaja olet, käy vaikka Marttojen tai Kuluttajaliiton sivustoilla...
ps. toisilla ei rahat riitä edes ruokaan
Ihan oikeesti, nimimerkin tempaisin hatusta, en pyydä sillä mitään sääliä. Hassua että päättelet jotain nimimerkistä? Mutta ehkä et nyt muuta keksinyt.
Okei, ehkäpä vertaan itseäni sellaisiin äiteihin, joilla rahat kaikesta huolimatta riittää kampaajallakäynteihin ja silloin tällöin vaatteiden shoppailuun. Mutta se mitä omalle kohdalleni tarkoitin, että oikeasti tarvitsen kohta uusia vaatteita, ja tukkani on aivan kamalan näköinen. Minusta sinä et nyt tajua mitä tarkoitin alkuperäisellä aiheellani, mutta ei se mitään haittaa.
Ymmärrän kuule kauheen hyvin, että kaikkea ei voi saada, sitäpaitsi minulla on jo paljon elämässä, periaatteessa kaikki on hyvin. Joskus vaan arki mättää ja tuntuu siltä että mikään ei riitä. Eikö sinusta silloin niistä tuntemuksista keskustelua saisi käydä?
älähdit, koska kolahti...
Päätä jo, kumpaa olet: "periaatteessa kaikki hyvin" vai "arki mättää ja tuntuu siltä että mikään ei riitä".
Jos olet ekaa tyyppiä, ymmärrät, että tulee elämänvaiheita, jolloin pitää tinkiä omista menoistaan (sekä rahallisista että muista) ja elää muiden (lasten) ehdoilla. Se ei loppujen lopuksi kestä kauaa ja muutaman vuoden kuluttua voit jo nauraa nykyisille murheillesi kampaajan käsittelyssä uusia vaatteita ylläsi. Piristä itseäasi, kokeile vaikka jotain uutta (esim. käy kirpparilla katsomassa, mitä siellä oikeasti tapahtuu) ja lopeta tänne kirjoittelu.
Jos olet jälkimmäistä tyyppiä, ei voi muuta kuin surkutella. Tunnistan kyllä itsesäälin, onkohan siihen oikeasti aihetta???
Hyvä vain että, otat nokkiisi. Tuleepahan ajatuksillesi jokin uusi suunta.
ps. klassinen terapeuttinen kysymys: "mitä voisit itse tehdä asialle?"
En tiedä miksi vaivaannuin alkuunkaan vastaamaan kirjoitteluusi. Ehkä siksi, että itselläni on vuosien kokemus siitä, että "tarvitsen oikeasti kohta uusia vaatteita ja tukkani on aivan kamalan näköinen". Mieheni näpeissä ei raha pysynyt ja syyksi selvisi pelaaminen. Otin raha-asiat haltuuni ja puolen vuoden ajan pidin kirjanpitoa joka ainoasta kolikosta, joka taloudestamme lähti. Se auttoi selvittämään turhia rahanreikiä ja moni asia muuttui. Rahaa jäi vähitellen käyttöönkin, mutta opin esittämään itselleni kysymyksiä: ostanko heti vai odotanko vielä?, tarvitsenko tätä oikeasti vai pärjäänkö ilman?, mikä on se hyödyke, mistä en suostu luopumaan? Pahimmasta ajasta selvittiin, mutta nuuka taloudenpito jäi. Säästäminen ja kuluttaminen ovat taitolajeja, suosittelen lämpimästi niihin perehtymistä.
Sinulla on mahtava ego, täytyy sanoa! Haluat niin kovasti neuvoa minua. Kerro nyt vielä mikä alkuperäisessä kirjoituksessani niin kovasti sinua ärsyttää?
Kuvitteletko tosissasi että minä en koskaan ole seissyt kaupassa haluten jotain vaatetta tai tavaraa, mutta silti harkinnut tarkkaan onko minulla tähän varaa, tarvitsenko minä tätä oikeasti? Luuletko tosissasi, että minulle olisi uusi asia tämä nuku yksi yö ja mieti uudestaan vielä-asia? Tottakai tämä on tällainen vaihe, nyt kun olen kotiäiti ja lapset ovat pieniä, tajuan sen paremmin kuin hyvin. Vaihe kestää kyllä, kun on asuntolainaa ja töihin mennessä palaan matalapalkka-alalle. Lasten kasvaessa menot lisääntyy, vai mitä?
Ajatuksilleni on tullut nyt sellainen suunta kaikkenlaista se maa päällään kantaa...
"Säästäminen ja kuluttaminen ovat taitolajeja" -kiitti vinkistä, olemmehan säästäneet pääaomaa lainan saamista varten, emmeköhän tiedä mitä se on. Ja mitä tulee kuluttamiseen, kun on pienet tulot, se on ihan sama miten tiukalle vetää, miten tarkkaan harkitsee, se raha loppuu aina kesken, koska sitä alun perinkin on liian vähän.
Alunperin minua kiinosti miten muilla riittää rahat, onko samoin tuntevia ja millaista se on heille. Olen toki saanut ilmaisia vinkkejä ja ihmiset ovat jakaneet kokemuksiaan, mutta sinun tuntuu olevan vaikeaa pitää yllä tällaista keskustelua. Haluat kovasti tuoda esiin omaa suhtautumistasi ja väheksyä muiden. Olisikohan sinulla nyt pikku vinkkien saannin paikka... ?
Rakas lapsi, minähän en ole muuta tehnyt kuin antanut kaipaamaasi vertaistukea ja ilmaisia neuvoja. Saat ihan vapaasti ylenkatsoa niitä, omaa elämääsi se ei helpota yhtään.
Moinen herkkähipiäisyys kaipaa terapeutin apua.
Olen viisaampi ja lopetan tähän. Hauskaa loppuelämää!
Kerhotäti avaa nyt puuterirasian ja katsoo peiliin...
Yhtään hyvää neuvoa tai "vertaistukea" sinulta en ole saanut. Ihmeellistä asioiden vääristelyä vain. Sinun egosi latistaa todellisen minäsi, kaipaat pikaisesti psykoterapiaa. Ota yhteyttä alueesi mielenterveystoimistoon.
.. emmenkä ole oikeutettuja mihinkään "ylimääräiseen", saamme siis lapsilisän lisäksi kodinh.tuen, kuntalisän ja hieman tulosidonnaista hoitolisää, ja näistähän menee vero, joten käteen jää n. 400 e/kk.
Koska kaikki perustuu bruttotuloihin, emme saisi as.tukea, mutta asumme omassa, maksamme siis asumiskulujen lisäksi asuntolainaa.
Minun palkkani riittää just ja just ruokaan, on tätä porukkaa syömässä nimittäin enemmänkin.
Miehen tulot on kohtuulliset.
Olen jonkin verran saanut itselleni osteltua vaatteita yms. tarvikkeita. Jotakin on kuitenkin pitänyt jättää ja karsia pois. Kampaamossa käyn minäkin pari kertaa vuodessa ja just nyt näytän aikamoiselta hampuusilta, hiukset on huonossa kunnossa ja kasvaneet liian pitkiksi.
Peruseläminen on siis kohtuullisen niukkaa, ruoka peruskotiruokaa, ei mitään erikoisuuksia.
Jos minulla on tarve tai "haluan" jotakin hurjasti, eikä omat rahat riitä, mies avittaa. Hän on iloinen siitä, että olen kotona lapsen kanssa, hän arvostaa sitä. Hän myös on iloinen jos minä olen onnellinen jostain ihan pienestä ja haluaa sillä tavalla ilahduttaa minua että auttaa taloudellisesti.
Puolisothan ovat keskenään elatusvelvollisia.
Muistan kun kaveri aikoinaan itki äitiyspv-rahan pienuutta, kun se ei riittänyt mihinkään. Mies kävi töissä ja tienasi hyvin, hautoi rahansa pankkitilille eikä naisella riittänyt raha kunnolla edes ruokaan... hän kävi sossussa, siellä kerrottiin että mies on elatusvelvollinen vaimoonsa nähden eivätkä he voi auttaa vaikka naisella itsellään ei raha mihinkään riittänytkään.
toivottavasti se äijä lensi ulos ku leppäkeihäs??!!
Juu, tuo mainittu pariskunta erosi. Eihän tommonen suhde toimi !!!
Isä ottaa kyllä lapsen luokseen tapaamiselle, mutta pihtaa ruuassa.
Ja mies on edelleen hyväpalkkaisessa duunissa, on ravintolapäällikkö ja kokki myös ammatiltaan... että silleesti.
Meillä mies on töissä,minä kotona seuraavat 3vuotta.
Lainaa jäljellä vielä.
Ihan tavallisia duunareita molemmat.
Ei meillä hirveen tiukkaa ole,ja säästöönkin jää.
Tässä olis muutama vinkki.
-kannattaa koluta kirppiksiä,kierrätyskeskuksia mahdollisuuksien mukaan
Kirppiksiltäkin saattaa löytää ihan uuden veroisia vaatteita,kenkiä ym
-itsekkin kierrättää,älä heitä pois jos voit käyttää vielä johonkin muuhun
-samppoo,hammastahna,pesuaine pullot voi vielä halkaista tai huuhtoa,siitä riittä kertaan tai kahteen
-tee itse ruuat,pienet lahjat ym,älä osta valmista
-kukkienkin siemeniä tai pistokkaita voi pyytää naapurilta/ystäviltä,ei tarvitse ostaa kaupasta ym,ym,ym
Mieti itse mistä teidä perheessä voisi säästää.
Ehkä sitä rahaa jää silloin itsellekkin joskus.
Toivottavasti tästä oli jotain apua.
Sinulla ei ole rahaa. Ei ole minullakaan, mutta sinulla on sentään aikaa olla alstesi kanssa. Minulla, kolmen lapsen opiskelijaäidilla ei ole edes sitä aikaa. Miehelläni on hiukan keskivertoa pienemmät tulot ja minulla jää opintotuesta vähän yli 200 euroa kuussa käteen (Kunhan ensin tulisi se päätös). Lasten hoitomaksuihin menee reilu 100 euroa kuussa ja autokin pitää olla miehen työn takia, ja lainarahallahan se on tietenkin ostettu.
Pitäisi ostaa uusi hattu ja takki, sekä käydä kampaajalla sekä itse että perhe. Anna mulle pari tuntia aikaa, niin hoidan nämä hommat pois päiväjärjestyksestä.
ja välillä vielä huonommin! Ruokaan sentään on vielä aina riittänyt, jos näyttää rahat hupenevan, niin ei kun perunamuusia ja murusoosia tai pastaa ja sitä samaa murusoosia. Viime talvena ostin alennusmyynnistä talvikengät, takki on ainakin 3 talvea vanha. Syksyllä oltiin Tampereella ostoksilla (se oli meidän "lomamatka"), haaviin tarttui 1 alusvaatekerta ja paita, lapselle housut ja tilpehööriä (hiusjuttuja, h&m hajuvettä, sukkia, pyjama). Paras juttu matkalla oli se, että hukattiin auto, ja lapset (lapsen kaveri oli mukana) murehti mitä jos saadaan sakko. Ei saatu. Pahin juttu oli, että puolessavälissä lapset torkkui takapenkillä ja meinattiin ajaa kolari (joku uuvelo tuli vasemmalta kolmion takaa suoraan päätielle). Olishan se kivaa mennä kampaajallekin, onneksi on puoli metriä hiuksia, että kerta vuodessa riittää, muuten leikkailen itse. Luonaa kun ei ole kampaajan jäljiltäkään tällainen luonnonkihara koskaan suora!
Me kierrellään melkein joka kuukausi kirppiksiä, viimeksi tyttö löysi sieltä hinkumansa skeittikengät vitosella (kaupassa vastaavat 60 euroo).
Vaikka kumpikin on aiemmin käyttänyt, tupakkaa vähemmän, nyt ei mene kumpaakaan lainkaan. Kummasti on riittänytrahaa siihen muuhunkin, vaikka ei meidän perheen tulotaso mikään ertyisen korkea ole. Seuratkaa kulujanne, paljonko menee ruokaan, liikennekuluihin, vuokraan/vastikkeeseen/lainaan jne. Jos ette ole seuranneet, niin takuulla löytyy säästettävää. Meillä ehkä suurin säästö edelleenkin on tullut tupakoinnin lopettamisesta, kohdallani n. 3000€/v, tosin lopetin jo yli 10v sitten.
Näinhän se on, ettei rahat meinaa koskaan riittää.
Ja varsinkin jos on valinnutmatalapalkka-alan, jossa vastuuta kyllä riittää muttei se koskaan näy palkkanauhassa.
Että kai saisin saman verran käteen, olin sitten kotona tai töissä, kun hoitomaksut on niin kalliita.
Hoh hoh, onneksi ruokaan on hynät riittäneet.
Raha on niin vanha keksinyö, että sitä pitäisi olla kaikilla. Ja onhan sitä toisilla vain enemmän kuin toisilla. Paljon kotoa tulee rahan käytön perustat, jos on kotona saanut aina helposti kaiken niin ei ole mikään ihme, että karu todellisuus lyö päin naamaa. Itse olen nuoruudessani jo oppinut, että raha ei kasva puussa ja, että tekemällä sitä voi ansaita. Silloin kun ei ole koskaan ollut paljon niin osaa vähääkin arvostaa. Yleensä ne joilla on asiat hyvin valittavat kurjuuttaan, kampaaja? Mikä se on? Voisin kysyä, sillä en ole varmaan 15vuoteen käynyt. Mutta hiukseni on aina upeat ja sen saa pienellä rahalla,aina löytyy joku joka osaa laittaa toisten hiuksia. ( Jollei ole liian hieno sellaiseen) Esim. meidän 5 henkinen perhe leikkauttaa hiukseet 35€ kaikki uhteensä ja parturi ( myös ammatiltaan ) tulee KOTIIN vielä leikkaamaan. Lapsille vaatteet ostetaan vuoroin, se saa ekaksi kenellä on suurin tarve ja kirppputoreilta tekee ihan uskomattomia löytöjä välillä ja siihen muutamat uudet vaatteet ni on ihan ok vaatetus. Vanhoista kauppakuiteista voi katsoa mitä on tullut osteettua ja "karsia" siinä pois ns. turhia juttuja. ( esim. patukat, jäätelöt tms. )
Minäa mieheni otimme asuntolainaa n.kuukausi sitten,vaikka miehelläni ei ollut vielä silloin vakituista työpaikkaa(yllättäen sai toisesta paikasta pian lainanoton jälkeen),ja minun ollessani h-vapaalla.
Pankissa tehtiin tarkka tulo-ja menoarvio,jonka mukaan tuloistamme jäisi käteen n.300 euroa.Mieheni tulot kuitenkin nousivat aika paljon,joten käytettävissämme on sitten hiukan enemmän.
Tuo 300 on "ylimääräistä" eli mielestämme hyvin.Lain lyhennyksiin ja vastikkeeseen menne nyt saman verran rahaa,kuin olisimme maksaneet vuokraa.
Syömme kotiruokaa,vaatteet pojalle saadaan käytettyinä ta i sitten ostamme uusia,omat vaatteet ostetaan kaupasta tai kirpparilta.Omia vanhoja kamppeita ja vaatteita kannattaa myydä itse kirpparilla,niistä saa yllättävän hyvin rahaa.
Nyt kun olen h-vapaalla,käyn parina viikonloppuna töissä.
Ei kannata ajautua "itsesääliin" ja kulkea "risaisissa vaatteissa".Voi säästää,myydä omia vanhoja kirppiksellä,tsekata alennusmyynnit,lisäksi henkalla ja maukalla hintataso on aika alhainen,joten sieltä löytyy ihan pikkurahallakin kivoja vaatteita.
Muutamia vinkkejä : Osta kerran kuussa pakastin täyteen,juustoa,lihaa,leipää,ym.
Tee kerralla isompi satsi ruokaa(säästyy sähköä,jää aikaa muuhunkin,voi pakastaa)
Kulje lyhyet matkat kävellen tai pyörällä
Käy kirppareilla
Satsaa uusissa vaatteissa laatuun(kestävät kauemmin,niistä voi jopa saada jotain kun myy itse kirpparilla)
Käytä yö-sähköä(pyykit,tiskikone)halvempaa
Kun on "ylimääräistä",hamstraa kaappiin pesuaineita,shampoota,säilykkeitä,leivonta-aineksia,ym.taloustavaraa
Lainaa aikakauslehdet kirjastosta
kampaajalla käynti kolmen kuukauden välein tulee halvemmaksi, ja kannattavammaksi kuin kaksi kertaa vuodessa(jos esim.leikkaus ja väri)
Joinakin kuukausina voi olla tiukempaa,mutta meillä merkataan seinäkalenteriin milloin tulee sähkölasku,laajakaistan maksu,tv-lupa,autovakuutus.On helpompaa varautua ja suunnitella sen mukaan asioita ja menoja.
Vaikka onkin kotiäiti,ei tarvii kaikesta luopua ja kyllä äidinkin tarvii saada joskus itelleen jotain,niin on kivempi mielikin itsellä.
Kiitos kaikille vinkkien antajille; useita vinkkejä on käytetty jo entuudestaan, esim yösähkö, lehdet kirjastossa, kotiruoka, emme tupakoi, juopottele ym. Mutta yksi asia joka on minulle vaikeaa, on kirpputorilla käyminen. En koskaan ole kiinostunut ostamaan toisten käytettyjä vaatteita. Tajuan kyllä että kaikkia siellä myytäviä vaatteita ei edes ole käytetty koskaan, mutta silti en vain halua mennä sinne.
Mielestäni on niin että jos sulla on vähän rahaa käytettävissä, se on ihan sama, mihin hyödyllisiin asioihin ja tarkasti sen käyttää, se loppuu kuitenkin kesken. Vähän on vähän ja hinnat ovat esim euron myötä nousseet. Elämä on kallista, näin se vaan on. Se vaan on kestettävä.
Tietysti sitä voi syyttää myös itseään, miksi ei aikanaan tullut kunnolla kouluja käytyä, että nyt saisi hyvää palkkaa, hyvät edut. Keskituloinenhan suomessa maksaa kaiken ja saa kaikista vähiten mitään etuja itse. Mutta eduista ei nyt ollut kysymys.
Ehkä se tästä taas lähtee kulkemaan, onhan meillä kuitenkin kaikki asiat hyvin suurimmaksi osaksi. Hyvää kevättä kaikille!
Monessa kirjoituksessa viitataan risoihin vaattei-
siin. Minua ihmetyttää! Eivätkö ihmiset enää osaa
tai viitsi korjata vaatteitaan, jos ne hajoavat?
En tietenkään tarkoita loppuun käytettyjä riepuja,
jotka hajoavat jo pelkästä katseesta, mutta pito-
kelpoisia, pienellä remontilla taas käytettäviksi
saatavia vaatteita. Eikö neula ja lanka pysy kädessä?
Ja sitten tuo sinun asenteesi kirppiksiä kohtaan.
Aika jännää, en tunne ketään toista, joka ei haluaisi käydä kirppiksillä tai ostaa sieltä vaat-
teita. Itse olen parantumaton kirppis-friikki,
käyn siellä ihan vain huviksenikin, ellei ole
mitään ostettavaa mielessä, katselen ja kiertelen.
Kenkiä ja alusvaatteita minäkään en tosin sieltä
osta, kenkiä en sen takia, että toisten jalat ovat
erilaiset kuin omani, ja alusvaatteita ostan mie-
luummin uutena (olen rintava ja rintaliiveille
on pakko asettaa tietyt vaatimukset, mitkään ritsat eivät käy).
Mutta. Olet nyt saanut toivomaasi palautetta.
Uskon, että pärjäilet perheinesi. Oletko huomannut, että ulkona on valoisaa jo ennen kahdeksaa aamulla!
verran, että olen ihmetellyt aivan samaa.
Siskoni on onneksi ompelija ja suostuu kohtuukorvausta vastaan paikkaamaan esim. talvihaalareiden polvet (ja jopa vaihtamaan vetoketjut!). Sukkien parsiminenkin on mennyt pois muodista, mutta omiani olen parikin kertaa parsinut, vaikka rahaa onkin.
Murrosikäisellemme olemme ostaneet haluamiaan vaatteita ja niin teemme vastakin.
Rahat on tähän asti riittänyt hyvin. Kampaajalla käyn, vaatteita ja muutakin ostelen, niin lapsille, miehelle kuin itsellenikin. Kohtuudella kaikkea.
Ei me kovin varakkaita olla, mutta vielä vähän aikaa sitten opiskelija-tuloilla toimeen tulevana meillä on tällä hetkellä hyvin rikas olo. =)
Omistusasunnossa asutaan, mutta vain rikkailla on varaa asua vuokralla.
Kuinka niin vain rikkailla on varaa asua vuokralla?
Mihin tämä tieto perustuu? Minä en ole rikas, mutta
asun kuin asunkin vuokralla, omasta asunnosta en
edes tosissani haaveile, koska niille haaveille ei
ole mitään pohjaa. Lottovoittoon en usko, enkä edes
saa suurta perintöä, sillä vanhempani ovat myös
vähemmän rikkaita. Minusta rikkaita ja rohkeita
ovat ne, jotka uskaltavat ottaa lainaa asunnon os-
toon. Mutta te kai sitten olette oman luukkunne
perineet, vai miten?
Niinhän se on että vuokraa maksaessa rahat menevät eikä niitä enää sen jälkeen näy... Kun maksaa asuntolainaa se on aina kotiinpäin... Siinä tavallaan säästää rahaa itselleen samalla. Joku kaunis päivä talo on maksettu ja se on kokonaan meidän :)! Entäs sinä, joka asut vuokralla...? Loppuuko vuokranmaksusi joskus, ei.
Muuten, olen myös kahden lapsen kotiäiti ja rahat riittävät kyllä. Asuntolainasta huolimata. Ja mieheni on matalapalkkaisessa työssä. Kirpparilla käydään silloin tällöin, mutta nyt sekin on jäänyt... Meillä syödään herkkujakin (karkkia, sipsiä, ym)ainakin kerran viikossa, eikä muistakaan mukavuuksista ole tarvinnut luopua... Mieheni äiti tosin leikkaa hiukset, enkä väriä ole laittanut yli kahteen vuoteen (raskaus-imetys-raskaus-imetys-putken takia...)! Ja baareihin /tupakkaan ei meilläkään mene rahaa (tai, mies käy n.kerran 2-3kk baarissa.). Niin ja meidän kunnassa ei saa edes kuntalisää...!
Toivon todella, ettei minun vuokranmaksuni lopu,
sillä silloin loppuu myös asuminen, menee katto minun ja muksujen pään päältä! Eikä se teidänkään
talo, vaikka oma onkin sitten kun laina on maksettu,
lakkaa teiltä rahaa nyhtämästä. Täytyyhän teidän
maksaa lämmityskin, vesimaksut, jätemaksut, remonttimaksut (ellette aikoneet antaa kiinteistön
rapistua). Oma talo on elämänaikainen riippakivi,
ja lopuksi siitä sitten tappelevat perilliset tai
panevat sen myyntiin, kun isäntäväestä aika jättää.
Mutta nauttikaa nyt lainanmaksusta, kun vielä luu-
lette sen olevan kotiinpäin. Ei käy kateeksi.
Ymmärrän että sinua v****aa, kun ei ole varaa omistusasuntoon. Ethän sinä lainaa saa pankista, ellei sinulla ole pääomaa ennestään tai vauraita takaajia. On totta että oma talo ja tontti vaativat jatkuvaa hoitoa. Mutta ei se nyt niin kalliiksi tule, kuin vuokran maksaminen. Et kai luule että vuokranantaja tappiokseen pitää asuntoaan vuokralla, kunnallinenkaan.
Vuokralla asuessasi maksat toisen taskuun, mitään ei jää käteen. Omaa maksaessasi sinulle jää lopulta asunto, ei siitä tarvitse mitenkään riidellä. Perimisessä noudatetaan sitä määrääviä lakeja. Et kai jätä asuntoa ostamatta sen takia, että kukaan ei sitten vain riitelisi siitä joskus? Kyllä minä nautin lainanmaksusta, kun tiedän että se kartuttaa omaisuuttani. Sinua se taitaa vain harmittaa, juuri se.
Missäpäin teillä on sellainen kämppä josta ei tartte maksaa lämmitystä, vettä, jätemaksuja ym??? Kysyn vaan? Ja jos jälkeläiset näin pienestä asiasta riitelevät niin oiskohan kasvatuksessa osasyy?
Miten paljon kuvittelet niiden maksavan, osakeasunnossa nämä kustannetaan vastikkeessa, päälle tulee lainanlyhennys. Jos on omakotitalo, siinä ne maksut tulevat myös ja saattavat olla suhteessa suuremmat, mutta ei ne kuule tapa. Jos on varaa ostaa omakotitalo, on yleensä varaa maksaa sen käytöstäkin.
Tota riitelyjuttua mä en tajua. Miksi niistä pitäis riidellä, siis niistä kiinteistä kuluista vai? Vai peritystä omaisuudesta? Kasvatus?
Huomenta vaan sullekin, riistäjä. Kuule, ei yhtään
harmita, etten voi ostaa omaa asuntoa - tai kenties jonakin päivänä voinkin, mutta omaa taloa ja tonttia en halaja, no way. Ja kummasti mulla jää rahaa vielä omaankin käteen, vaikka vuokran maksankin säännöllisesti. Eipä tietenkään kukaan vuokranantaja tappiota halua kerätä, mutta ajattelen asian siten, että ostan häneltä palvelun, jonka nimi on asuminen. Eihän tässä maassa mitään saa ilmaiseksi, vai kuinka? Tästä päästäänkin tämän kirjoitusketjun alkutaipaleelle eli siihen, että eräät ihmiset tulevat vähemmälläkin mammonalla toimeen ja ovat siitä jopa tyytyväisiä. Omistavalla luokalla on aina omistavan luokan murheet, joita ei käy kateeksi. Entä luuletkos tosiaan, että kun lakikirjassa määrätään perintökaaresta ja muusta sellaisesta, että se estää jälkeläisiä riitelemästä perinnöstään?
Aika naiivia ajattelua.
Minä puolestani nautin suuresti aikoinani, kun
pienistä rahoistani kävin maksamassa käteisellä pois opintolainani viimeiset lyhennykset. Sen jälkeen en ole pankkikonttorissa käynyt hattu
kourassa anelemassa.
Minun omaisuuteni saattaa olla muille näkymätöntä, mutta ainakin se on OMAA ihan alusta
asti!
"Miksi pitäisi riidellä" sinä kysyt. No, ei tietenkään pitäisi, mutta etkö ole koskaan kuullut
tapauksista, joissa perikunta riitelee perinnöstä,
esimerkiksi juuri omakotitalosta ja sen omistuksesta
tai siitä kenet maksetaan ekaksi ulos kuvioista?
Etkö todellakaan tiedä tapahtuvan?!
Minullahan noita murheita ei onneksi ole.
Maksan tietenkin lämmön, veden yms. vuokrassani,
tollo.
Ei nykyään enää lainaa kerjätä. Katotaan tulot ja menot, jos jää tarpeeksi löysää niin lainan saa. Jos sitä pelkäät, että siellä vielä naaman perusteella lainaa annetaan, niin olet väärässä.
T: Talovelalliset, onnelliset sellaiset
pointtini oli just toi et ihan sama asuuko vuokralla vai omakotitalossa, niin molemmissa on kyseiset kustannukset!!! Sen takia toinen ei voi olla toista huonompi. Ja ne kustannukset on tietty usein siksi korkeemmat kun omakotitaloissa on on enemmän tota pinta-alaa..
Eikö sitä asiaa voisi "sopia" esim. jo silloin kun vielä ollaan elossa? Voishan sen talon vaikka myydä jollekin perilliselle ja sopia et itse saa jäädä vielä asumaan.. Tai sittenhän on niitä kun myy koko talon ulkopuoliselle ja rahathan on sitten helppo jakaa.. Tietysti on vaan mun mielipide mutta jos pienestä pitäen opetetaan että riitelystä on vain haittaa niin kuuluisi sitten aikuisena osata tollasista perintöasioistaki asiallisesti keskustella.. Mun sekä äiti että isä omistavat talon (eronneet) ja en usko että saisin siskojeni(2) tai veljieni(2) kanssa siitä mitään hirmuista sotaa pystyyn.
"Hattu kourassa" on vanha sanonta, joka kyllä pohjautuu varmasti ihan todelliseen käytäntöön tai jos ei siihen, niin ainakin hyviin tapoihin. Vai
istuitteko te(kin) hattu korvilla sillä aikaa, kun
pankintädit/sedät tsekkasivat tulojanne...
Ei ollut hattuja edes mukana..
Pitäisiköhän teidän mennä pankinjohtajan puheille ja vähentää lainan takaisinmaksuerää vaikkapa 100 eurolla kuussa, jäisi sitten rouvalle rahaa käydä shoppailemassa ja kampaajalla.
On se kumma, kun ihmiset eivät osaa sopeuttaa talouttaan, hoitovapaa tulee harvoin täytenä yllätyksenä.
Kuules kaisu, tuollainen rat kaisu tulee vaan kalliimaksi. Eikä tämä uutta minulle ole, tämä kotiäitiys, mutta JOSKUS VAAN TUNTUU ETTÄ AINA TÄTÄ SAMAA PENNINVENYTYSTÄ! Ei vi..tu, antaa olla tämähän on hauskaa, joo olinpas vaan niin perkeleen pinnallinen tossa alkuperäisessä. Arvasin tän kun tänne junttien linjalle tulee mitä saa, tommonen kaisu-ekonomikin rupee neuvomaan ja todella viisaita neuvoikin - harkitse ihmeessä neuvonantajan paikkaa G7-maiden huippukokoukseen tms.
minulle ja 5kk vanhalle pojalleni jää elämiseen noin 550e kuukaudessa.ja ihan kohtuullisen hyvin riittää.laskut saan maksettua,pojalla on aina ruokaa ja vaippoja,lääkkeet ja oma ruokani.silti jää ylimääräistä aina ja voin ostaa kirpputorilta (välillä jopa kaupasta) vaatteita ja käydä vaikka siellä kampaajalla.kirppikseltä löytää nykyisin ihan hyvännäköisiä kuteita ja löysin hienon,tyylikkään pitkän takinkin sieltä 6 eurolla!ja lastenvaatteita siellä on hirveästi ja suurin osa kuin uusia.että kyllä vähälläkin pärjää ihan loistavasti.saanen kysyä,että paljonko teille jää sitten yhteensä rahaa kuukaudessa elämiseen ja montako teitä on?
ainahan kelalta ja sossustakin voi apua saada jos on tiukkaa.heidän laskelmiensa mukaan teidän pitäisi pärjätä n.300e/aikuinen ja 200e/lapsi(vaihtelee montako on...).haeppa rohkeasti apua jos noin tiukkaa on.ja monet luulevat ettei saa apua sossusta jos oma asunto;kyllä kaverini ainakin saa...vinkki tohon kampaaja juttuun;värjää hiuksesi kotona jajos lähelläsi on ammattikoulu jossa ihmisia opiskelee kampaajaksi,niin sieltähän aina saa oppilastöitä jotka tietenkin ovat halvempia.ja yleensä opettaja katsomassa vieressä ettei mikään mene pieleen...