M S <3
Siitä on nyt päälle kuukausi kun lähdit. Edelleen vellon tässä tuskassa miksi kaikki se hyvä vain kaatui. Sanoit kun viimeksi näimme, että halusit tavata vielä kerran ettei jäisi kysymysmerkkejä. Silti niitä jäi ja paljon.
Töihin sentään olen jo päässyt, vaikka kesälomaa olikin pakko ottaa etuajassa surun takia.
En vaan saa mielestäni sinua ja sinun ainaista hymyäsi ja iloasi. Olet niin pirtsakka ilopilleri. Kun sinua katselin, niin tajusin että vihdoin löysin parinkymmenen vuoden etsimisen jälkeen sen oikean.
Se meidän ensi tapaaminen, kun tulit junalla luokseni pitkien viestien ja puheluiden jälkeen. Kävelit junalta eteeni. Mua jännitti niin paljon ja sinuakin. Mitään sanomatta vaan tartuimme toisiimme ja halattiin pitkään. Tunsin kun olkapäilleni tippui ensitapaamisemme kyyneliä, kun liikutuit. Suutelimme pitkään ja lähdimme luokseni. Siitä alkoi kaikki.
Oltiin vain kainalossa. En saanut sinä yönä nukuttuakaan etkä sinäkään, kun vain katselimme toisiamme päät samalla tyynyllä.
Teimme paljon asioita yhdessä. Vein sinut luontoon paistamaan makkaraa ja keitin sinulle nokipannu kahvit. Se järvi on suomen kirkkaimpia. Ilmankos sukeltajien suosiossa. Syötiin ja nautittiin toisistamme.
Soitit minulle luonasi kitaraa sekä myöhemmin koskettimia. Se sinun oma sävellyksesi on maailman kauneimpia. Ilmankos olet osin ammatiltasi laulaja, koska olet niin käsittämättömän taitava ja musikaalinen. Yritän olla kuuntelematta kappaleitasi ja katsoa sinua yotubessa kun laulat, mutta toisinaan vaan en tiedä miksi rääkkään itseäni niitä kuuntelemalla, koska joka kerta itken samalla.
Käveltiin käsi kädessä kotikaupunkisi puistossa tutustuen puiston eri puulajeihin.
Mökillä nautin katsella sinua, kun innostuit kalastuksesta ja vetelit haukia hyvällä syönnillä uskomattomalla innolla. Halusin vaan katsella sinua ja intoasi ja keskityin ohessa vain siirtämään veneellä paremmille kalamestoille. Ajattelin mielessäni, että tuossa on maailman kaunein nainen joka haluaa kokea luontoa yhdessä. Aitassa oli himan viileä ja miljoona hyttystä, mutta kainalossasi saman peiton alla oli lämmin. Olisin voinut lähes syödä vartalosi. Niin syötävän hyvää se oli.
Yksi ainoa erimielisyys. Ei edes vakava sellainen, joka äityi vain kevyeksi riidaksi ja kaikki kaatui. Kadun sitä kysymystäni ikäni. Se oli vain huonon itsetunnon kysymys ei mikään sinua syyttävä. Yritin sitä perustella, mutta ilosi kasvoiltasi katosi sen jälkeen ja muutuit etäiseksi ja kylmäksi. Tuohon sitten kaatui kaikki se kaunis. Kaikki ne haaveet yhteisestä kodistamme joita jo etsit netistäkin ja laittelit minulle linkkejä.
Piti viettää yhteinen loma ja mennä äitisi luona käymään nyt heinäkuussa. Mutta ei. Taas tässä samassa alkupisteessä.
Kuukauteen sinusta ei ole kuulunut mitään. Toivon niin, että sinulla olisi hyvä olla. Jos edes pieni sähköposti viesti tai jotain. Menetin jotain niin tärkeää ja suurta ja sen toisen puolikkaan sydämestäni veit mukanasi. Sattuu aivan saatanasti, mut kai tää herkkä mieli joskus koettelemuksista sitten kylmenee, jolloin mikään ei tunnu miltään. Toivoisin sitä, koska näillä tunteilla elämäni on liian vaikeaa. Vaikka maksaisin siitä, että muuttuisin kovaksi luonteeksi.
Oli miten oli tulen kaipaamaan sinua jollain tavalla koko loppuelämäni. Musiikkisi takia varmasti kohtaan sinut jossain välineessä väkisinkin, joten helppoa se ei tule olemaan. Takapihallanikin kasvaa sinun kättesi jäljet kuin raastavasti ilkkuen, että olit joskus täällä.
Kaikesta huolimatta toivon vaan vilpittömästi, että olisit onnellinen. Läheisesi saavat nauttia nytkin sinun maailman kauneimmasta hymystäsi ja pirteästä olemuksestasi. Minullekin se suotiin pieneksi hetkeksi ja olen siitä kiitollinen.
Rakkaudella sinua muistaen<3 tiedät kuka, vaikka tätä tuskin koskaan edes luet.
Siitä on nyt päälle kuukausi kun lähdit. Edelleen vellon tässä tuskassa miksi kaikki se hyvä vain kaatui. Sanoit kun viimeksi näimme, että halusit tavata vielä kerran ettei jäisi kysymysmerkkejä. Silti niitä jäi ja paljon.
Töihin sentään olen jo päässyt, vaikka kesälomaa olikin pakko ottaa etuajassa surun takia.
En vaan saa mielestäni sinua ja sinun ainaista hymyäsi ja iloasi. Olet niin pirtsakka ilopilleri. Kun sinua katselin, niin tajusin että vihdoin löysin parinkymmenen vuoden etsimisen jälkeen sen oikean.
Se meidän ensi tapaaminen, kun tulit junalla luokseni pitkien viestien ja puheluiden jälkeen. Kävelit junalta eteeni. Mua jännitti niin paljon ja sinuakin. Mitään sanomatta vaan tartuimme toisiimme ja halattiin pitkään. Tunsin kun olkapäilleni tippui ensitapaamisemme kyyneliä, kun liikutuit. Suutelimme pitkään ja lähdimme luokseni. Siitä alkoi kaikki.
Oltiin vain kainalossa. En saanut sinä yönä nukuttuakaan etkä sinäkään, kun vain katselimme toisiamme päät samalla tyynyllä.
Teimme paljon asioita yhdessä. Vein sinut luontoon paistamaan makkaraa ja keitin sinulle nokipannu kahvit. Se järvi on suomen kirkkaimpia. Ilmankos sukeltajien suosiossa. Syötiin ja nautittiin toisistamme.
Soitit minulle luonasi kitaraa sekä myöhemmin koskettimia. Se sinun oma sävellyksesi on maailman kauneimpia. Ilmankos olet osin ammatiltasi laulaja, koska olet niin käsittämättömän taitava ja musikaalinen. Yritän olla kuuntelematta kappaleitasi ja katsoa sinua yotubessa kun laulat, mutta toisinaan vaan en tiedä miksi rääkkään itseäni niitä kuuntelemalla, koska joka kerta itken samalla.
Käveltiin käsi kädessä kotikaupunkisi puistossa tutustuen puiston eri puulajeihin.
Mökillä nautin katsella sinua, kun innostuit kalastuksesta ja vetelit haukia hyvällä syönnillä uskomattomalla innolla. Halusin vaan katsella sinua ja intoasi ja keskityin ohessa vain siirtämään veneellä paremmille kalamestoille. Ajattelin mielessäni, että tuossa on maailman kaunein nainen joka haluaa kokea luontoa yhdessä. Aitassa oli himan viileä ja miljoona hyttystä, mutta kainalossasi saman peiton alla oli lämmin. Olisin voinut lähes syödä vartalosi. Niin syötävän hyvää se oli.
Yksi ainoa erimielisyys. Ei edes vakava sellainen, joka äityi vain kevyeksi riidaksi ja kaikki kaatui. Kadun sitä kysymystäni ikäni. Se oli vain huonon itsetunnon kysymys ei mikään sinua syyttävä. Yritin sitä perustella, mutta ilosi kasvoiltasi katosi sen jälkeen ja muutuit etäiseksi ja kylmäksi. Tuohon sitten kaatui kaikki se kaunis. Kaikki ne haaveet yhteisestä kodistamme joita jo etsit netistäkin ja laittelit minulle linkkejä.
Piti viettää yhteinen loma ja mennä äitisi luona käymään nyt heinäkuussa. Mutta ei. Taas tässä samassa alkupisteessä.
Kuukauteen sinusta ei ole kuulunut mitään. Toivon niin, että sinulla olisi hyvä olla. Jos edes pieni sähköposti viesti tai jotain. Menetin jotain niin tärkeää ja suurta ja sen toisen puolikkaan sydämestäni veit mukanasi. Sattuu aivan saatanasti, mut kai tää herkkä mieli joskus koettelemuksista sitten kylmenee, jolloin mikään ei tunnu miltään. Toivoisin sitä, koska näillä tunteilla elämäni on liian vaikeaa. Vaikka maksaisin siitä, että muuttuisin kovaksi luonteeksi.
Oli miten oli tulen kaipaamaan sinua jollain tavalla koko loppuelämäni. Musiikkisi takia varmasti kohtaan sinut jossain välineessä väkisinkin, joten helppoa se ei tule olemaan. Takapihallanikin kasvaa sinun kättesi jäljet kuin raastavasti ilkkuen, että olit joskus täällä.
Kaikesta huolimatta toivon vaan vilpittömästi, että olisit onnellinen. Läheisesi saavat nauttia nytkin sinun maailman kauneimmasta hymystäsi ja pirteästä olemuksestasi. Minullekin se suotiin pieneksi hetkeksi ja olen siitä kiitollinen.
Rakkaudella sinua muistaen<3 tiedät kuka, vaikka tätä tuskin koskaan edes luet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.