Mitä pitäisi ajatella

Ensimmäinen ajatus, oliko miehelle? Naiselle?

Olen miettinyt paljon, miten tähän on tultu. Tunteiden täytyy olla vahvat, pohjautuen mihin? En juuri tunne häntä ja kuitenkin hän tuntuu tutulta. Eikö rakkaus ole toisen syvää tuntemista ja hyväksymistä virheineen päivineen. Tunsin häntä kohtaan monenlaista. Hyväksyisikö tunteet, jotka eivät lähde pois ja hyväksyisikö senkin, ettei tunteista koskaan kasvanut mitään konkreettista. Jäisikö hän kauniiksi muistoksi vai tulisiko hän todeksi ihmiseksi tunnusteltavaksi. Viereen olemaan. Olisiko mahdollista.

Usein ajattelen, miltä tuntuisi kävellä yhdessä. Miltä se tuntuisi, kun tietäisi hänen rakastavan ja saisi itsekin ilmaista vapaasti tunteitaan. Miltä se tuntuisi. Sitä on toisaalta kaukaista kuvitella ja toisaalta se tuntuisi onnellisuudelta.

En ole ollut rakastunut ennen, vaikka tilanteeni onkin, mikä on. Sitä oli vaikea myöntää, etten voi määrätä tunteitani. En sitäkään, etten ole tuntenut koskaan samanlaista vetoa ihmiseen, johon sitä pitäisi tuntea.

Mitä aloittaja itse ajattelee?

Sun persettäs ajattelin.

Ajattelen että täällä palstalla on yhtä kuollutta kuin ristillä, ilman Jeesusta.

Ehkä näitä vitsejä voisi kohdistaa (a) ei keneenkään, (b) sellaisiin jotka ei ehkä ole niin fiksuja.

Kiinnostaa tietää mitä sinä ajattelet.

Haluatko ”jättää tän tähän”

Ajattelen sinua vaikka ei pitäisi. On tehtävä ratkaisuja vaikka väkisin. Tiedostan että hukkaan elämäni. Kaipasin sinua järjettömästi ensin kuusi vuotta. Se oli masentavaa aikaa. Sen jälkeen löysin ihmisen joka ehjensi minua. Kertoi hellyydestä. Mutta hän muuttui. Ei halunnut enää. Ja kaipasin jälleen sinua hetkittäin. Kun näin sinut niin kaipasin. Minä kuvittelen sinut välillä autossa viereeni, silitän penkkiä. Istuit siinä joskus. Minä pelkään. Ennen kaikkea pelkään hyviä tunteita onnea. Rakkaus satuttaa. Et tiedä miten paljon on vaatinut edes hetkittäin luottaa ihmisiin. Että kukaan ei vedä mattoa jalkojen alta. Että rakastettu pitäisi puolia ja olisi luottamuksen arvoinen. Ymmärtäisi. Ei ole kuin yksi elämä. Tämä. Ja meillä jokaisella on oikeus elää se omilla lähtökohdilla. Kosketit minua joskus paljon. En tiedä oletko enää sama ihminen. Ihastuin älyysi, tapaasi tehdä asioista tärkeitä, tapaasi kirjoittaa, sinun hassuihin juttuihin. Luulit minun himoitsevan enempi fyysisiä juttuja. Pelkäsin että lähdet kuitenkin. Huomaisit että olen vain tavallinen ja tyhmä ja pelokas ja yksinäinen ja sinua tarvitseva. Oli aluksi helpotus että lähdit. Mutta kun tajusin että todella lähdit niin jotain hajosi. Enkä minä halunnut että olisit nähnyt minun hajoavan. Ajattelin itseäni. Selvitäkseni. Voidakseni olla kohtaamatta vaikeita tunteita ja niiden yllä leijui häpeä ja pelko. Ja olen äkäpussi ja kaikkea. En edes kauhean kypsä. Epätäydellinen. Kärsimätön. Ajattelen nytkin että hän varmasti sai paremman mutta toinen puoli huutaa yhtä lujaa missä olet, miksi et ole vierelläni..

Sinua tietenkin ja meidän yhteistä tulevaisuutta :) Ja kaikkea maan ja taivaan väliltä :) (jos olisit hän)

siis näiden lukeminen, vaikkakin vain sivusilmällä. :D:D Ja muutenkin ilta venynyt taas liian pitkäksi, joten hyvää yötä täältä. Loppuun vielä, että älkää hyvät ihmiset pilatko elämäänne aineilla, mitä ne sitten onkaan. Elämä on ihan parasta selvinpäin ilman mitään kemikaaleja, eikä tule edes krapulaa. :)

Ihastunut, surullinen ja vihainen. Väsynyt leikkeihin.

Päälimmäisenä on tietenkin ikävä.
Jotenkin koen että meidän kuuluisi olla yhdessä hänen kanssa ja on jopa vääryys kun ei olla. Mietin kaikenlaisia asioita , mitä kuuluu rakkauteen ja elämään.
Maailma olisi parempi paikkka kulkea jos hän olisi siinä vierellä.

Ai mitäkö ajattelen. Tähän aikaan mietin päivän ohjelmaa. Ja tietysti häntä jonka takia tänne palstalle eksyin. Ennen areenaa silmäilin täällä illan ja yön otsikot läpi vaikka oletankin että mikään niistä ei koske mua. Ei varsinkaan yömyöhäiset aloitukset tai ne missä ns "tuhmat sanat" näkyy jo otsikossa. Mutta nyt areenaan ja sitten päivän töihin!

Aikaisemmin oli muutama päivä aivan käsittämättömän kamala olo... Onneksi alkaa jo helpottaa. Tänään ajattelin tilata pizzan ja katsoa netflixiä ihan itsekseni.

Jos kiinnostaa tosi paljon toisen ajatukset niin ei kai niitä täältä pidä tulla kyselemään vaan siltä ihmiseltä. Mitä vieraat ihmiset ketjussa antoivat ?

Että kaikki oli kai sitten ei mitään.

Vaikea kysymys, johon en keksi vastausta. Samanlaiset ajatukset kuin nimimerkiillä "Ajatuksiani", vaikka näen häntä edelleen. En kuitenkaan ole pystynyt hänelle tästä puhumaan, kun en tiedä hänen tunteistaan. Tuntuu, kuin eläisi puoliteholla ja entinen elämä on menettänyt merkityksensä. Vaikka ei edes tiedä, mitä se elämä hänen kanssaan olisi. En ymmärrä, miten joku vieras, mutta tutun oloinen, ihminen voi saada tällaista aikaan. Olen odottanut, jos tämä menisi ohi, mutta sitäkään ei ole tapahtunut. Ehkä löysin sielunkumppanin, jota en voi saada.

Näin sinusta unta, olimme töissä. Sanoit huomenta. Oli kaksi een laittoa peräkkäin.
En ajattele muita tai etsi ketään toista.

Kompurointia ollut kans minulla erään Tnaisen kanssa, en voi kuin toistaa sen mitä hänellekin olen viestissä maininnut, että mielessä on. Minun on huono lähestyä tässä tilanteessa, koska tilanne ollut ei toivotunlainen minun kannaltani ja jos nyt vielä häntä lähestyisin, voisi uusi tilanne olla aika kärjistynyt jopa räjähdysherkkä? Ei voi tietää?

Oleellista kuitenkin on, jota aluksi harmittelin mielessäni, että kokeeko minut uhkaksi itselleen? En ole, enkä tule niin käyttäytymään, vaikka tilanne kärjistyisikin vielä nykyisestä, ehkä ottaisin vain etäisyyttä?

https://www.youtube.com/watch?v=OJwGU3frBwg

.

Eilen näin ihan pikaisesti ja taas odottamatta. Halusin pyytää numeroa, mutta ihan suoraan sanoen ei ole oikein varaa tässä kuussa deittailuun jos olisi vaikka suostunut antamaan numeronsa. Olisi kiva tarjota muutakin kuin siideri terassilla tai jäätelö jossain. Kotona sitten tuli taas syyteltyä itseään saamattomaksi luuseriksi, koska ainahan sitä saa jostain lainattua lisää.

Nyt sit sanoisi. Hän kyllä tietää mitä ajattelen.

kuinka kauan ikävä voi kestää n>m?

Eipä niillä minun ajatuksillani ole mitään painoarvoa ole ollut tähänkään asti.

Omaa jaksamistani juuri nyt, eniten.

En ajattele mitään.
Luen kirjoja.
Luen toisten ajatuksia.

Kaikki on ohi, ei ole enää mitään toiveita.

Kysymys on asetettu niin kuin ylen toimittaja: " mitä pitäisi ajatella" ? Venäjälle ym diktatuureissa voidaan kysymykseen sisällyttää "PITÄISI " Mutta vapaassa maailmassa voi itse päättää mitä ajatella.