Oliko tämä nyt sitten tässä?
Hannu heihei
vaimitäajattelet
44862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ei mun osalta, mut sun osalta kyllä.. Sinä halusit lopettaa, en minä..
En halunnut lopettaa!
Pysy vaan vaimon vierellä et tarvitse uusia petettäviä jonoksi.
Valehteli eroavansa! Koskaan ei tule sitä tekemään.
Pupu pöksyissä jos joku vaan huolii. ja sen jälkeen tulee seuraava ja taas seuraava. Jokaiselle kertovat samat sadut.
Tulethan sitten elokuussa sinne!
Minne?
Jos olisit hän tietäisit. Tule vaikka kiusallasi niin tiedät, että kaipaan sua yhä enemmän. Haluan silti nähdä!
Kerro vaimolle! Niin saat äijän itselles (toivotaan parasta :D). Ja lopeta tän jauhaminen täällä
Miksi sitten lopetit? En ymmärrä sua..
Enhän lopettanut. Itse lopetit ja kerroit, ettet halua painostusta.
En minä ole lopettanut. Olen tässä odottanut, mitä aiot tehdä. Sitäpaitsi olen vapaa mies. Minua ei mikään sido..
Jos olisit oikea Hannu, niin tietäisit kyllä mitä aijon tehdä ja haluan. Ilmeisesti, et ole.
Koska sitä vapaaksi on päästy?
Vuoden verran olen ollut vapaa mies. Naiskavereita on muutama, mutta en ole sitoutunut kehenkään heistä. Sitä oikeaa odotan saapuvaksi.
Millähän kirjaimella se oikea alkaisi? Onko oikeasi varattu, vai miksi et häntä tavoita?
Hetki sitten tavattiin ja sanoit, että et ole vielä eronnut. Ajatuksena olisi. En usko edes sitä.
Kaikki Hannut ovat pelaajia pahemmasta päästä. Ei kannata luottaa, ei katsoa eikä koskea.
Olen antanut "sen oikean" olla ihan rauhassa. En ole seurannut häntä millään tavoin. En tiedä kaipaako hän vai ei, enkä ala kyselemään. Luottamus on mennyt; vaikea aloittaa uudestaan. Onhan niitä muitakin naisia olemassa..
Miksi luottamus on mennyt?
Minkä takia ihminen nyt menettää luottamuksen toiseen.. Toinen on toiminut salaa sillä tavoin kuin ei kuuluisi. Ihan varmasti sinäkin, "yksisivusta", olet kokenut elämässäsi pettymyksiä, jonka seurauksena olet menettänyt luottamuksen toiseen ihmiseen. En ala sen tarkemmin setvimään tapahtunutta.
Mietin vain, mikä sellainen asia on, ettei voi yrittää luottaa uudelleen toiseen?
Itselläni taitaa sydän särkyä tässä tapauksessa kokonaan. Mitäpä hän minusta, komea mies ja kaikki mahdollisuudet mennä ja tulla. Jää ikuiseksi haaveeksi. Kun vain jaksaisi sen haaveen kanssa elää. Kestänyt jo aivan liian kauan. Näkeminen helpottaisi hetkeksi, mutta sekään ei toteudu. Saan vain tuntea välinpitämättömyyttä, kun koskaan hän ei itse kysy kuulumisia tai muutakaan. Kai olen hänen silmissään vain varapala, jota voi käyttää kun muuta ei ole.
Nyt on sydän tyhjennetty,
lukittu usealla avaimella,
avaimet hukattu.
Ei kipua, kaipuuta,
sydän rauhoittunut,
leposykkeellä mennään!
En koskaan enää,
anna avaimia sydämeen,
kaipaukseen,
ikävään.
Unohdan ja elän,
tyhjällä sydämellä,
palava tunne ihollani,
halauksesta.
Taisi olla..
Todellisuus taitaa olla toista. Uskon, että meidän ajatusmaailmamme ei kohtaa. Molemmat yhtä jääräpäitä, riitaa syntyisi jo pelkästä syömisestä. Aivan ihana mies,
mutta ehkä on parempi pitää näppinsä erossa ja antaa hänen mennä/olla rauhassa. Uskon myös, että hän olisi liian vaativa eikä osaisi ottaa oikeasti naista huomioon mitenkään. Liian kova ajatuksissaan ja periaatteissaan. Tuskin osaisi edes naista vastavuoroisesti hemmotella ja pitää hyvänä, ottaa kainaloon. Hellyys tapahtuisi hänen ehdoillaan ja silloin kun hänelle itselleen sopii.
Karjalaisethan ovat menestyjiä, eivät mitään luusereita.
Luonnetta löytyy. Tätini mies oli karjalainen. Mukava, menestyjä, ei päihteitä, vaikka oli sodassa kuin muutkin.
Siihenhän parisuhde just perustuukin: toisen huomioonottamiseen. Nimenomaan tykkäisin hemmotella mielitiettyäni enkä mitenkään vastavuoroisesti. Olet nyt pahasti väärässä Hannun suhteen.
En usko, että tältä mieheltä löytyy taitoa tuohon. Onkohan koskaan osannut puhua edes nätisti/rakastavasti kenellekkään? Uskon, ettei kovinkaan hempeä ole. Hellyys on kaukana, kun pitää esittää niin kovaa miestä. Toivottavasti löytää naisen, joka herättää sen uinuvan karhuherran sieltä jostakin.
Nätisti puhuminen voi joillakin miehillä olla ihan feikkiä. Ite en rakenna ennakkoluuloja jostakin ihmisestä tuntematta häntä paremmin. Monesti tietyllä tapaa karski ihminen osaa yllättää huolenpidolla, hempeydellä ja aitoudella.
Ite karvastan feikkiejä ihmisiä ja tunnistan heidät osin, tottakai heidän kanssaan juttuun on tietyissä paikoissa tultava, mutta vapaa-ajalla välttämättä ei viitti.
Onpa ikäviä luuloja/ kokemuksia Hannusta. Onneksi löytyy muitakin... Ja periaatteiden mies hänkin, mutta sopivan roisilla huumorilla höystettynä. Karun komea,
vaatimaton, itseironinen. Ei kumarra kuvia. Sanavalmis, mutta samalla hellyttävän ujo. Elämässä koeteltu, mikä vaan lisää viehätysvoimaansa. Suoriutuja, mutta tarpeeksi hedonisti osatakseen myös nauttia elämästä. Voi kun pystyisi monistamaan meidän muidenkin tarpeisiin 😘
Onpas tässä niin niskalenkkianalyysia taas.
Tutulta kuulostaa...
So.. niin mikähän sen niskalenkin tekee?
Saat Hannu viimeisen viestin lähipäivinä oikeassa elämässä, ehkä jo tänään. Olen tullut toisiin ajatuksiin. En ole mikään käskytettävä. Tapaamispyynnöt pitäisi toimia myös minulta sinulle, eikä vain silloin kun sinua huvittaa tavata tai sinä pyydät!
Olen kauan kieltäytynyt yhden miehen treffeistä juuri Hannun takia. En ole halunnut muita. Nyt ajattelin suostua ja ajattelen, että tämä oli tässä.
Kerro sitten miten sujui. Jään kaipaamaan sinua armahin.. Ottaisiko joku muu nainen minut hoteisiinsa?
Hyvin se meni, hauskaakin tavallaan. En vain pysty siihen, kun sydämessä asuu joku muu. Useamman vuoden ollut. Sinä se et ole, koska hän pystyisi tunteensa kertomaan. Ainakin uskon niin. Kukapa niin komea rumaa naista vierelleen ottaisi.
Taitaa olla useampi Hannua kaipaava liikkeellä. Itse en koskaan häntä tule unohtamaan, mutta vain hänellä on avaimet, jos jotain haluaa. Tieto siitä, että tunteita on - olisi enemmän kuin tervetullutta!
Mikään este ei ole liian suuri. Aina on mahdollisuus, jos molemmat haluaa.
Molempien halusta ja toiveista sehän lähtee. Mutta jos toinen on viennyt "avaimet", niin siitä on paha lähteä yrittämään. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Tietysti, jos toinen on kieltäytynyt ja kertonut, ettei tunne samoin, niin silloin on syytä jättää rauhaan. Varsinkin, jos on pyytänyr vielä jättämään rauhaan. Ongelmallisinta on, jos antaa ymmärtää käytöksellään toista ja suostuu siihen, että yhteyttä pidetään. Vaikka ei itse tuntisi samoin. Ystävyyskään ei usein ole mahdollista, jos toinen pitää ja toinen ei. Rakastunut hajoittaa vain itsensä, koska ei voi olla tuntematta tai ajattelematta vain ystävyyttä jos tunteita on. Tällöin pitäisi sen, joka ei tunne mitään kertoa, että viestit ja yhteydenpito ei onnistu, eikä sitä saa tapahtua. Näin rakastunut pääsee paremmin tunteistaan tai ainakin ne voivat laantua. Roikuttamaan ei saisi alkaa.
Kirjoitit viisaasti. Kannattaa tehdä selväksi, ettei tunne toista kohtaan mitään, vaikkakin se satuttaakin. Tästä vasta voi alkaa tunteiden kuolletus siltä ihastuneelta osapuolelta.
Lisäksi pitää kieltää kaikki yhteydenpito!
Tämä on tässä ja tuo on tuossa ja se on siellä.
Muita paikannustarpeita?
Ei tarvita paikannusta, jos ei ole kiinnostusta.