Mietin eilen ihmisen kasvupolkua kun näin telkkarista julkkiksen paluun lapsuuden maisemiin.
Oletko sinä vieraantunut sun lapsuuden kuvioista, kaikesta siitä mitä sun vanhemmat edusti ja siitä minkä elämän sulle loivat?
Oma lapsuus meni omakotitalossa työläisperheessä. Kummatkin vanhemmat taistelivat tavallansa työläisten oikeuksista. Pitkään kuljin samaa linjaa, mutta nyt olen laiskistunut oikein pahasti. Nautin tavallaan vain heidän työstä sillä saralla.
En oikein koe olevani työläinen enää, vaikka tuskin se työläispenska minusta koskaan lähde.
Fyysisesti valitsin itelleni omakotitalon ihanuudet uudestaan, kai se lapsuus siellä takana vaikuttaa. Ja vaikka olen muuttanut monet kerrat, Kuninkaantien varrella olen asunut suurimman osan elämästäni.
Mistä lähdit, missä olet nyt?
29
447
Vastaukset
- Psykoterapeutitar
Täältä lähdin ja tänne palasin! Olen kotonani vain tässä kaupungissa ja kaupunginosassa. Olen elänyt oman elämäni omilla ehdoillani. Lapsuudesta aikuisuuteen ja luottanut omiin tavoitteisiini ja päämääriini.
- noohjooh
Siinä on tiettyä turvaa kun kaikki on tuttua.
Kun lähdin kotikylältäni 15 vuotiaana, olin sitä mieltä että paikka on ihan paska. Pieni sisäänpäin lämpiävä kaupunki joka vaan kyttäsi muita niin että verhot heilui :) Nykyisin tuntuu että voisihan siellä ehkä joskus asuakin. - Psykoterapeutitar
Helsinki on ainoa paikka, missä Suomessa voi asua ja melkeinpä yksi ainoa kaupunginosakin täällä.
En ymmärrä kysymystä.
Kerran-pari tulee käytyä sukuni haudoilla.
Pakkasilla ei koskaan.
Syntymä-kyläni ei saa koskaan aikaan mitään Deja Vuuta.
Mennyt on mennyttä, eikä tulevaisuutta enää pahemmin ole.
H.- noohjooh
En mä nyt sun kaa jankkaamaankaan ala, jos et ymmärtänyt niin et ymmärtänyt. En hakenut de ja vuuta.
Psykoterapeuttin kommentti kuvasi myös oman elämäni taivalta.
Täällä mökillä elän lapsuuteni maisemissa.
Äidin ja isän sekä sisartusteni siis syntymäkotini yhteisten tavaroiden keskellä. Ylisillä nukun äidin ja isän bonnelpatjoilla joiden päälle olet ostanut uuden tukevan sijauspatjan. Hyvin nukuttaa.
Tällä olen onnellinen.- Psykoterapeutitar
Hauska; äiti, isä ja bonnel😂
- noohjooh
Aikas hienoa, sanoisin. Mulle tarjoutui kerran mahdollisuus ostaa syntymäkotini, mutta valitsin jäädä lasten takia nykyiseen kuntaan. Aika erilaiset heidän elämät olisi, jos olisin lähtenyt. Uskon että valitsin oikein.
Koetko että olet vieraantunut siitä elämäntyylistä mikä oli kuin olit lapsi? Netti ja kaikki... enää ei viljellä itse kun halvemmalla saa kaupasta. Jne. noohjooh kirjoitti:
Aikas hienoa, sanoisin. Mulle tarjoutui kerran mahdollisuus ostaa syntymäkotini, mutta valitsin jäädä lasten takia nykyiseen kuntaan. Aika erilaiset heidän elämät olisi, jos olisin lähtenyt. Uskon että valitsin oikein.
Koetko että olet vieraantunut siitä elämäntyylistä mikä oli kuin olit lapsi? Netti ja kaikki... enää ei viljellä itse kun halvemmalla saa kaupasta. Jne.En ole vieraantunut elämäntyylistä siitä kun olin lapsi. Äitini jalanjälkiä kuljen. P. sanoi eilen katsellessaan kun korjasin vesipumppua, että mökinpito ei onnistuisi jos ei osaisi kunnostaa ja timpuroida.
Esikoiseni sanoo, olen ns. vanhankansan ihminen, teen itse kun taas hän ostaa tekijän.
En viljele, lapsena vanhempani viljelivät. Mitä sitä tyhjää, keittiön rappusilla on iso salaattikulho, josta haen salaatinlehtiä tarpeellisen määrän aamiaisleivälle. Tilliä penkissä. Kuivaan talveksi. Marjapensaita kotiviinitarpeiksi 😊
Paluu juurille ei enää kiehdo ajatuksena, vaikka meillä on edelleen lapsuudenkoti muistoineen jäljellä ja siellä kokoonnutaan vähintäin kerran vuodessa.
Kun oma perhe jälkeläisineen on täällä se sitoo enemmän kuin tutut paikat ja ne suvun rippeet, jotka vielä ovat elossa. Lapsuudenystävistä vain yksi on jäänyt synnyinsijoilleen.
Uskon, että vanhempieni arvomaailma on minussa tallella. Ihmisen ja elämän kunnioitus olivat kai siinä vahvimmin läsnä.
Asumisen puitteet ovat minulla samat kuin lapsena: nyt jo "vanha" omakotitalo, piha luonnontilassa, metsä lähellä.
Niin, että kovin pitkälle en ole päässyt elämänpolullani, samassa ympyrässä kuljetaan, samoilla eväillä mennään. Jos kasvua on ollut, se on tapahtunut sisällä päin, syvyyssuunnassa, sivutuotteena.- noohjooh
Noin se minullakin on mennyt, kun lapsia on, heitä on otettava huomioon eri tavalla. Ei pysty määräämään sekä tahtia että suuntaa ihan omin luvin :)
Ihmiset muuttavat niin paljon, joskus sanottiin että se vaikuttaa perusteellisesti ihmisen olemukseen se juurettomuus. En tiedä onko enää totta, kun maailma on kutistunut. Jos ennen muutti paikkakuntaa ja oli rankkaa, nyt se on verrattavissa muuttoon toiseen maahan.
Maailma on muutenkin muuttunut, joskus kaipaan sitä että palaa samoihin työ-arvoihin kuin ennen, että ei työ tekemällä lopu. Kun nykyisin ostetaan palvelut jos ei ehdi. Kaikki on samantien valmista. noohjooh kirjoitti:
Noin se minullakin on mennyt, kun lapsia on, heitä on otettava huomioon eri tavalla. Ei pysty määräämään sekä tahtia että suuntaa ihan omin luvin :)
Ihmiset muuttavat niin paljon, joskus sanottiin että se vaikuttaa perusteellisesti ihmisen olemukseen se juurettomuus. En tiedä onko enää totta, kun maailma on kutistunut. Jos ennen muutti paikkakuntaa ja oli rankkaa, nyt se on verrattavissa muuttoon toiseen maahan.
Maailma on muutenkin muuttunut, joskus kaipaan sitä että palaa samoihin työ-arvoihin kuin ennen, että ei työ tekemällä lopu. Kun nykyisin ostetaan palvelut jos ei ehdi. Kaikki on samantien valmista.Muistan jonkun sosiologin sanoneen, että ihmiseltä vie 15 vuotta asettua uuteen paikkaan, uuteen kuvioon ja aina sekään ei riitä.
Itse olen asunut tällä samalla paikkakunnalla, samassa talossa, isomman osan elämästäni, mutta en koe olevani juurillani. Eikä se tarkoita viihtymättömyyttä - ehkä vain puuttuu kokemus siitä, että elää jonkinlaisella jatkumolla...
- RealistiN
Olen palannut keski-ikäienä takaisin isovanhempieni juurille. Työtilat kaupungissa kävivät aikanaan ahtaiksi ja siellä laajentaminen olisi vaatinut turhan suurta sijoitusta ja velkavankeutta. Ehkä sitten joskus eläkepäivillä palaan sinne, tai ainakin muutan takaisin lähemmäksi sisaruksiani ja jälkikasvuani.
- Bengalitikku
Muutaman muuton jälkeen, koen etten ole mistään kotoisin. Kun muualla asuminen on kestänyt kauemmin kuin lapsuus- ja nuoruusvuodet, niin ei kotiseutua ole. Nykyisessä kylässä olen asunut pitkään ts. tottunut elämään, mutta en koe tätä kotiseudukseni.
En pidä itseäni kovin kateellisena, mutta olen kyllä kade niille, joilla on jokin yhteinen kotitalo tai jonkun sisaruksen hallussa sukupolvien jälkeenkin. Tiedän, ettei se varsin auvoista aina ole, mutta silloin on aidosti juuret jossain.
Minun juureni ovat pätkinä siellä ja täällä. Elämän vaiheet vieneet ilman mitään katkeruuden poikastakaan.
Tiedostan, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulun ja haluankin kuulua,
vaikk'en sementtisäkkejä esim. raksalla ole eläissäni kantanut = metafora. Joku joskus on yrittänyt kohottaa, mutten hyväksy. Haluan tässä määritellä itse itseni.
Muut puolestaan saavat kuulua, mihin kuuluvat. Jokaisella on perusteensa. - En-syö-juuria
Bengalitikku kirjoitti:
Muutaman muuton jälkeen, koen etten ole mistään kotoisin. Kun muualla asuminen on kestänyt kauemmin kuin lapsuus- ja nuoruusvuodet, niin ei kotiseutua ole. Nykyisessä kylässä olen asunut pitkään ts. tottunut elämään, mutta en koe tätä kotiseudukseni.
En pidä itseäni kovin kateellisena, mutta olen kyllä kade niille, joilla on jokin yhteinen kotitalo tai jonkun sisaruksen hallussa sukupolvien jälkeenkin. Tiedän, ettei se varsin auvoista aina ole, mutta silloin on aidosti juuret jossain.
Minun juureni ovat pätkinä siellä ja täällä. Elämän vaiheet vieneet ilman mitään katkeruuden poikastakaan.
Tiedostan, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulun ja haluankin kuulua,
vaikk'en sementtisäkkejä esim. raksalla ole eläissäni kantanut = metafora. Joku joskus on yrittänyt kohottaa, mutten hyväksy. Haluan tässä määritellä itse itseni.
Muut puolestaan saavat kuulua, mihin kuuluvat. Jokaisella on perusteensa.Kuin omastani, runsaasta elämänkokemus varastostani.
Edes Pöheikkölä josta olen irronnut maailmalle, tuntuu vieraalta, ei kodinomaiselta. Ei, vaikka siellä on mööpeliä ja tavaraa 50 - 60 vuoden takaa.
Mutta silti siellä tulee käytyä edelleen, vierailevana tähtenä.
Hetki sitten kävin parvekkeella. Kylläpä se olisi tuntunut kodilta tupakan verran, mutta piru vie aurinko pilasi nautintoni ja oli tultava viileyteen.
- Mikä_milloinkin
Puulla on juuret. Ihmisellä ei välttämättä niitä ole, ei edes tietoa vanhemmista ja suvusta.
Mitä olet nyt ja mitä aiot tehdä loppuelämälläsi, on mielestäni tärkeämpää. Ettei ajelehdi. Tahtoo jotain. Valitettavasti kaikelle ei voi tehdä enää mitään. Esimerkiksi eläke on mitä on ja se rajoittaa tätä hetkeä ja tulevaa.- En-syö-juuria
Minä olen tykännyt ajelehtia, aina ja ikuisesti. Silti olen pärjännyt hyvin. Kiintyä yhteen paikkaan saattaa olla alku mielenterveys ongelmille. Ainakin vitutus on tuhatkertainen, se harmaa arki.
Se onkin joku hölmö sanonta; juuret jossain. Vain niillä jotka ovat paikallaan elämänsä, on juuret siinä, juurtuneet sijoilleen. Sanonta siis. Muuttaneilla, usein muuttavilla ei ole juuria. On vain ex asuinpaikkoja. - Mikä_milloinkin
Ajelehtimisen vain valitettavasti löytää omasta eläkepussistaan eli mitään ei ole jäänyt käteen.
Henkistä pääomaa ei tosin ole siinä mukana. Ei sitä, että on asunut erilaisilla paikkakunnilla ja toiminut eri aloilla ja ammateissa, kohdannut erilaisia ihmisiä. Joustavuutta löytyy, mukautuvuutta mutta nykyisin myös omaa selkärankaa.
Tuo, että ihmisellä muka on pakko olla juuret jossakin, on minunkin mielestäni kyseenalaista. Säälitellään meitä, jotka olemme muka juurettomia ja kodittomia. Itse koen, että olen sinut itseni kanssa, itsetuntoni on kohtalainen ja viihdyn hyvin itsekseni mutta myös toisten kanssa valikoidusti. Pidän arvokkaampana sitä, että tulen kutakuinkin hyvin toimeen itseni kanssa kuin että olisin takertunut johonkin paikkaan tai joihinkin ihmisiin. Mutta kukin tavallaan.
Nykyisin nuoria onneksi ohjataan. Jos ei ole vanhempia tai vanhemmat ovat pepusta, niin löytyy monenmoista ammattiauttajaa. Tämä saattaa ehkäistä vuosikymmenten ajelehtimisen, siis sellaisen, josta ihminen itse kärsii eniten. Tietoinen muuttaminen työn tai muiden asioiden perässä paikasta toiseen ja maasta toiseen ei ole ajelehtimista. - Aleksimiina
Paikallaan pysyminen voi olla rahallisesti kannattavaa, mutta se voi johtaa rajoittuneeseen elämään. Mitähän ihmiset minusta ajattelevat on elämän keskeisin periaate.
Etelä-Pohjanmaan synnyinkoti on vieraiden hallussa. Olen käynyt siellä joka kesä, tämä kesä on poikkeus. Sukulaisten mökillä olen saanut käydessäni asustella.
Muistan kun samassa pohjalaistalossa asui isän kaksi vanhapiika sisarta, vanhapoika veli sekä isän äiti. Me asuimme talon toisessa päässä.
Siellä oli tapana että vanhin poika jatkaa talon pitoa, talo jäi tälle vanhallepojalle.
Isä lähti ensin työn perässä Itä-Suomeen, perhe muutti perässä.
Oli melkoista sopeutumista, kaikki oli outoa, murre ja ihmiset. Pohjanmaalla oli paljon sukua ja ihmisiä pitämässä huolta.
Minusta sanovat pohjanmaalla että olen savolainen, Pohj.karjalassa taas pidetään pohjalaisena joka on vähän erilainen.
Täällä itärajalla on koti nyt, en muuta mihinkään, vanhempieni, mieheni ja poikamme ja hauta on täällä. En ole kovin juurtunut tänne, juuria ei taida olla missään.- näitä-mietin
aloituksen kysymykseen;
"Minusta sanovat pohjanmaalla että olen savolainen, Pohj.karjalassa taas pidetään pohjalaisena joka on vähän erilainen."
Minä olen syntynyt Pohj.Karjalasta, samoin kuin mieheni ja vieläpä samasta kylästä! Molempien lapsuuskoti on edelleen asuttu ja suvun hallinnassa.
Olen usein miettinyt, kuinka olisi itselleni käynyt, jos olisinkin rakastunut johonkin toiseen, joka olisi myös rakastunut minuun ja vaatinut muuttoa johonkin minulle tuntemattomaan maakuntaan, sillä mitäpä minä olisin tiennyt 20-v?
No, erohan siitä olisi tullut alle 3:sa vuodessa. Aina ja kaikki lomat oli itsestään selvyys mieheni kanssa, että "kotiin" mennään ja usein se oli minun lapsuus koti, josta on lapsillanikin hyviä muistoja, sillä joka kesä he olivat mummin ja papa "riesoina" onkireissuilla ja lehmän lypsyssä.
Anoppini tosin heti ilmoitti, että hän ei ota yhtään kakaraa luokseen ja olikin oikein, sillä hänellä oli 9-lasta ja jos kaikki lapsenlapset olisi tulleet sinne, niin olisihan se ollut katastrofi hänen hoidettavaksi. - Bengalitikku
Asuin vajaa neljä vuotta Jyväskylässä.
Lämmöllä muista tuota aikaa.
Oli oikein terveellistä olla poissa pääkaupunki seudulta ja nähdä, että hyvää elämää muuallakin.
Kiva, vireä kaupunki.
- isäni.pitkät.pellot
E-Pohjanmaalta minäkin. Kyllä juuret on ja pysyy. Sain hyvän lapsuuden, rakkautta, hyväksyntää, kannustusta ja paljon molempien vanhempien vahvuudesta. Joka kesä saan kaipuun synnyinseudulle, poraan hetkenaikaa, suunnittelen käymistä, mutta jätän sikseen. Ei vain sitten tule lähdetyksi kun on nykyisessä kotipaikassa niin paljon kaikenlaista puuhaa. Vanhemmista on jäljellä hauta ja sisarten kanssa riittää puhelin, mitä sitä vanhoja naamoja tuuijottamaan. Luultavasti täst edespäin käynnit ovat vain hautajaisia.
En ole ihan tyypillinen pohjalainen. Ihan perusero on se, että annan mieluummin periksi kun alan vängätä oikeassa olemisestani. Kuitenkin luovun periaatteistani harvoin, silloin kun pohdinnan jälkeen tajuan todella olleeni väärässä. Annan vain ihmisten olla eri mieltä.
Katsoin yhtenä iltana uusintana tulleen Härmä-elokuvan. Tunsin pääroolin (Leppilampi) mukaisen nuorukaisen aikanaan. Ei nyt ihmisiä mennen tullen tappanut, mutta muuten samanlainen. Tunki itsensä väkisin jonkin talon ikkunasta sisään ja isäntä ampui. Lopusta en tiedä. Pääsin seruaamaan hänen elämäänsä kun seurusteli läheiseni kanssa. Sitä luonteenpiirrettä en pohjalaisissa arvosta, se on tyhmyyttä.
Mutta jotakin suoraselkäisyyttä, tavoitteellisuutta ja liiallistakin vastuuntuntoa olen sieltä perinut. Lähes kaiken olen saanut mitä olen tahtonut, jotain järjettömän kovalla puurtamisella. Toiset käyttävät aivoistaan jonkun prosentin, minulla on ollut kaikki käytössä (tiedä sitten onko älyä vähän vai enemmän) ja fyysiset voimat sen lisäksi.
Takaisin sinne en enää haluaisi pysyvästi muuttaa, liian hiljaista ja verkkaista.Viimeinen osa viestistäsi sopii myös minuun. Vastuuntuntoa on ollut jopa oman terveyden kustannuksella.
Olen myös joutunut ponnistelemaan keskimääräistä enemmän mikäli meinasin saavuttaa jotain. Olen saavuttanut vähäiset tavoitteeni sitkeydellä ja pitkän ajan kanssa.
Äiti antpi minulle sellaisen arvomaailman mallin että sitä olen sisälläni kantanut. Samoin isänpuolen isovanhemmat. Isä nyrjähti polulta sen verran että ehkä malliksi elämään hänestä ei ollut. Jotain evästä elämästä ymmärtämiseen ehkä kuitenkin hänenkin elämänsä antoi.
Olen asunut niin vuokralla kuin omistusasunnoissa, kerrostalossa, rivitalossa ja ok-talossa. Tärkeintä kuotenkin on tyytyväisyys elämään ja sitä välttämättä maallinen mammona ei tuo.- flegmaatti
Syntymäpaikkani, Malkin talon kammari, sijaitsee tästä nykyisestä kilkuttelupaikastani noin 5km:n päässä.
Väliin on mahtunut niin monta osoitteen muutosta, että jos ryhtyisin laskemaan niin joku saattaisi jäädä pois. Valtakunnan vaihdot kyllä muistan. 6kpl pysyvämmän luontoista, tarkoittaen postiosoitetteita. Pari tilapäistä ilman osoitteen muutosta.
Poikamiesaika oli levottominta mutta muutimme myös perheenä useita kertoja. Lyhyin oloaika oli 7kk. Arvostan vaimoni joustavuutta koska vasta muutaman muuton kuurin jälkeen hän ilmaisi halunsa olla samassa paikassa hieman pitempään. Niin olimmekin. Pari vuotta.
Mielenilmaisun aikaan esikoisemme oli "vaunuiässä" ja seuraava tulossa.
Muutoissa en teitenkään laske mukaan määräaikaisia postin kääntämisiä Espanjaan.
Nyt olemme luumuilleet tässä nykyisessä jo yli 14 vuotta. Kalkkiksia! - OmassaKotona
Sieltä minne minä synnyin sinne jäin, kotipesään.
- Kotona-ja-kylillä
Juurruit kuin porkkana penkkiinsä.
Tärkeintähän on olla siinä, missä on hyvä olla. - retiisi_
Tietoinen ja paras tekemäni valinta elämässäni, olla siellä ja nähdä kaikki ne kasvit ja puut, joita rakastaa päivien alusta päivien loppuun. Olla kuin luonnon villieläin omassa ympäristössään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?
Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin27810429IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!
"IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its3327352Verinen koira
Mikä juttu on tämä Karhumäellä pyörinyt verinen koira? Oliko hyökännyt jonkun kimppuun?861977Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa
Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.1231731Mira Luoti koki seksivvaltaa sarjan kuvauksissa. Otti hyssyttelyrahat mutta nyt julkistaa asian?
Kun hyvin tietää että helppo päätellä mikä ohjelma kyseessä. Ja jos koki oikein "väkivaltaa" eli raisk, niin edesvastuut771586Mira Luoti, Vain Elämää
kausi 8. mukana aluksi mm. Terhi Kokkonen ja Mira Luoti. taustalla myös Danny ja Kashmir. paljonko 1+1 olikaan?61531- 1091191
Mopokeulija
Poliisit saisivat käydä noukkimassa sinipuseroisen keulijan tuota pikaa. Koulureppu selässä yhdellä pyörälla S-Marketin48979Sonnisen turha valitus selvästä asiasta !
Nyt tuli sellainen valitus jossa ei järjen häivää, Sonninen ja koko hallinto munaa itsensä. Hänestä on tulossa pilkunnus26838MUISTATTEKO SEN?
Karhean tummansövyisen raastavsn huudon : RYKIKÄÄ! NIITÄ RAATOJA@ RÄKIKÄÄ NIITÄ EAATOJA!btämän paeoni aina toivotti rakk312762