Onko muilla ollut tällaisia selkäoireita?

Jatkoa:
Jouduin käyttämään tavallista enemän voimaa lautojen yhteen hakkaamisessa. Olin lukenut asennusohjeeen laskiessani liimamenekkiä, minkä vuoksi käytin aiempaa huomattavasti enemmän liimaa. Liian liiman aiheuttama vastus moninkertaisti yhteenliittämiseen tarvittavan voiman. Selkäsärkyni heikensi niin paljon ajattelukykyäni, että oivalsin asennusohjeen virheellisyyden vasta työn loppuvaiheessa. :(

Työ oli tuskaisaa ja pystyin tekemään sitä vain vähän kerrallaan. Lohduttauduin sillä, että lääkärit olivat vakuutelleet, ettei selän rasittaminen työnteolla voi kuulema pahentaa selän kuntoa. Tämä väite, jota näköjään edelleen viljellään, taisi olla täyttä puppua minun kohdallani, koska minulla sattuu olemaan perinnöllisiä EDS-ominaisuuksia, kuten sidekudoksen tavallista hauraampi rakenne.

Kun sain parketin lopulta valmiiksi, odotin että selkäni paranisi kuten ennenkin. Tällä kertaa selkäsärky ei lakannutkaan huolimatta hoitoyrityksistä, vaan päinvastoin paheni. Lopulta sitä särki jopa öisin. Lääkäri määräsi minulle bentsodiatsepiinia sekä trisyklistä masennuslääkettä sisältävää lääkettä, joka paitsi puudutti selkäni sai minut myös nukahtamaan nopeammin kuin koskaan aiemin elämässäni. Päivisin selkää särki yhä jatkuvasti.

Kolmen kuukauden kuluttua särky muuttui toisenlaiseksi. Liikkuminen ei enää koskenut nikamiin, eivätkä ne olleet enää kosketusarkoja. Etukumaria työskentelyasentoja en kuitenkaan kestänyt edelleenkään ja seisominen kipeytti selkäni lähes välittömästi. En kyennyt myöskään enää istumaan tuoleissa, joissa ei ollut tukevaa, viistoa ja korkeaa selkänojaa.

Myös kivun luonne muuttui hyvn erilaiseksi. Siitä tuli toispuoleista, se oli aina samassa paikassa ja se muistutti erehdyttävästi hammassärkyä ollen äärimmäisen häiritsevää. Lääkäreiden mukaan selässäni ei ollut kuitenkaan mitään vikaa! Osa oli sitä mieltä, että hermoni särkevät vain omia aikojaan, koska kipu oli kuulema "jäänyt päälle". Minusta se oli epäuskottavaa, koska kipu lakkasi heti levossa sekä myös helteellä ja saunassa.

Terveyskeskuslääkäri lähetti minut röntgenkuvaan, joka kuulema todisti, ettei selkäni ollut yliliikkuva. Minusta kyseinen tutkimus ei mitenkään voinut todistaa asiaa, koska seisoin kuvauksen aikana lähes pystyasennossa. Eihän nikama ehtisi liukumaan virheasentoon vain muutamassa sekunnissa seistessäni vain aavistuksen verran etukumarassa! Eikä kyseinen asento imitoinut millään tavalla fyysisessä työssä vaadittuja tuntikausia kestäviä epäergonomisia työasentoja! Mutta röntgenhoitaja sanoi, että kaikki kuvattavat laitetaan ammatista riippumatta samaan asentoon.

Kävin kerran kiropraktikolla, jolla oli "kahtia sahattu" hoitopöytä, jonka osat liukuivat toisistaan erilleen. Hän mittasi pöydän avulla toiseksi alimman nikamavälini liikkuvuuden, joka oli kuulema aivan ennenäkemättömän suuri.

Selkäni oli tasaisen asento- ja työrajoitteinen seuraavat kymmenen vuotta huolimatta moninaisista lääkekokeiluista, kiropraktisista hoidoista, akupunktiosta, sairasvomistelusta ja liikunnallisesta sekä muutenkin terveellisestä elämäntavastani. Ja sitten eräänä päivänä jätin 10 vuotta nauttimani lääkkeen puolivahingossa pois sillä seurauksella, että selkäni parani välittömästi täysin oireettomaksi, mitä kesti kymmenisen vuotta.

Myöhemmin sain muita työkyvyttömyyttä aiheuttavia terveysongelmia, mutta minulle ei myönnetty puoliakaan lakisääteisestä sosiaaliturvastani. Rahani eivät riittäneet enää kunnolliseen ravintoon! Päätin perustaa kasvimaan ja kylvää vihreitä papuja monipuolistaakseni ruokavaliotani. Olin niin sairas, etten kyennyt kannattelemaan lapiota kääntääkseni kasvimaata. Sen vuoksi oli pakko turvautua kapeaan voikukkarautaan. Olin etukumarassa kyykkyasennossa tai kontallaan ja lohkaisin voikukkaraudalla multapalan kerrallaan ylös, minkä jälkeen hakkasin raudalla multapalaa eri kohdista, kunnes se oli hajonnut muruiksi. Työ sujui hitaasti ja minun piti käyttää paljon voimaa, koska maa oli hyvin kovaa. Minun oli lisäksi sijoitettava multapala kauas vartalostani, jottei siitä irtoillut multa lentänyt silmilleni ja sieraimiini työskentelyn aikana. Oli siis kurkottauduttava kauas etuoikealle, joten selkääni tuli epäergomisen vino työskentelyasento. Se alkoi pian puutua, ja työ tuntua ikävältä, mutta varsinaista kipua en aistinut. Pidin paljon taukoja ja jouduin jaksottamaan työskentelyn yli viikon ajalle. Lopulta selkä kipeytyi, ja minun oli haudattava koko viljelyprojekti. :(

Siitä on kulunut nyt lähes kuukausi. Selkääni on sen jälkeen särkenyt aina muutama päivä kerrallaan. Kun särky on lakannut, olen koettanut tehdä yhä kiireellisemmiksi käyneitä pihatöitä, joihin on liittynyt kumartelua. Selkäni on kipeytynyt näistä töistä, jolloin olen joutunut keskeyttämään ne odottaakseni, että kipu lievenee niin paljon, että voin taas jatkaa. (Lääkärithän ovat edelleen sitä mieltä, että potilas voi alkaa elämään täysin normaalisti heti, kun normaalielämän toiminnot eivät pahenna kipuja sietämättömäksi.)

(jatkuu alla)

tarina/kysymys jatkuu:

Viikko sitten olin univelkainen, ja arvostelukykyni petti niin pahasti, että nostin hetkellisesti erästä hyvin painavaa huonekalua. Sen jälkeen selkäni on alkanut käyttäytyä kuten kolmikymppisenä eli hammassärkyå muistuttava toispuoleinen erittäin häiritsevä särky palaa heti, jos seison, kumarrun tai työskentelen etukumarassa asennossa. (Tätä ennen olen nostanut kyseistä huonekalua ilman, että siitä olisi aiheutunut selkäoireita.)

Summa summarum: selkäsärkyni on alkanut aina poikkeuksellisen epäergonomisten työasentojen tai liikkeiden jälkeen. Välilevyn repeämisen jälkeen selkäsärkyni on kroonistunut yhden kerran muuttuen luonteeltaan hammassärkyä muistuttavaksi. Pitääkö minun varautua nyt siihen että selkääni särkee taas vuosia? Vai onko säryn luonteen muuttuminen vain selkävamman väliaikainen jälkitila, ehkä selän yliliikkuvuuden pahenemiseen liittyvä sellainen, joka korjautuu itsestään ehkä jo parissa kuukaudessa?

Onko yleistä, että selän kiputila kestää joka kerta pidempään? Entä onko muilla kokemuksia taudinkulusta, jossa symmetrinen ja sijainniltaan hieman monimuotoinen selkärangan särky muuttuu hammassärkyä muistuttavaksi pistemäiseksi, toispuoleiseksi vyötärösäryksi? Kuinka nopeasti parannuitte vai parannuitteko ollenkaan?

Se justiinsa on niin merkillistä, kun jalassa ei ole tuntunut koskaan kipua, toinen reisi korkeintaan oli joskus vähän puuduksissa. Eli minulla ei kuulema ollut iskasta eli hermoni ei voi olla puristuksissa, vaikka kipuni tuntui ja tuntuu taasen juuri sellaiselta, kun joku voima tarraisi suoraan hermoon kiinni.

Magneettikuvassa kävin silloin kun kipu kroonistui ekan kerran. Selästä ei löytynyt kuulema mitään dramaattista, toiseksi alin nikamaväli vain oli hieman madaltunut. Minulle sanottiin, ettei se voinut selittää kipujani. Piti sitten kouluttautua uudestaan kokonaan toiseen ammattiin ihan omilla tai oikeastaan sukulaisteni rahoilla, kun en saanut minkäänlaista kuntoutusrahaa eläkkeestä nyt puhumattakaan.

Unohdin muuten kertoa, että tärkein hoitokeinoni oli seisomisen ja ilman selkänojaan nojaamisen antamaa tukea istumisen välttämisen lisäksi paikallisverenkiertoa parantava pippuri- eli kapsaisiinivoide. Sitä sai ainakin tuolloin vain lääkelaitoksen erikoisluvalla, mutta lupa myönnettiin myös terveyskeskuslääkärille. Tai se verenkierto parani oikeastaan vain voiteen ja kävelyn tai pyöräilyn yhdistelmällä. Nyt olen kuitenkin niin sairas (muista syistä) etten kykene enää tekemään kävely- tai pyöräretkiä. :(

Yksi lääkäri sanoi, että minulla on "koktailkutsuselkä", mutta google ei tunne sellaista diagnoosia. Eikä ongelmani rajoitu pelkästään siihen, etten voi seistä, vaan olen aika pahasti asentorajoitteinen.

ootko treenannut syviä vatsalihaksia?

Rtg-kuvaus selvittää helposti onko tukirangassa nikamamuutoksia. Oikeasti selkärankaa tukevat kudokset pitävät selkärankaa kuosissa.
Itselläni on sekä lanne-että rintarangan skolioosit. Ilman itsekuntoutusta en pian pystyisi nousemaan petistä.
En pystyisi enää jatkuvaan ruumiilliseen työhön, mutta pienestä puuhastelusta ja liikunnasta selkä vaikuttaa pitävän.
Tiedetään ettäpitkillä henkilöillä selkäkipu-oireilut ovat lyhytkasvuisia yleisempiä.

et sitten ol elämäsi vaiheissaoppinut vielä varomaan selkääsi ja käyttäään kavereita apuna esim parketin asennuksessa

Mulla on skolioosi ja sitä hoidettaessa halvaannuin ja siitä lähtien on ollut jos mitä vaivaa ympäri kehoa. Onneksi vuoden päästä pystyin kuitenkin kävelemään enemmän tai vähemmän horjuen. Nyt kokeilin energia hoitoa ja olen kuin uus ihminen. En täysin parantunut mutta pystyn vähän hölkkään, hyppiin trampossa, kosketuskipu on vähentynyt, pystyn seisoin silmät kiinni kaatumatta mikä ei ennen tullut kuuloonkaan. Kyljellään maatessa lonkkaa ja olkapäätä särki ja kivut hävisi kokonaan. Kasvojen ja koko kropan lihakset rentoutui. Kävelykin on nyt lähes normaalia. Joten suosittelen kyllä kaikille energiahoitoja varsinkin jos tuntuu siltä että kaikki muu on jo kokeiltu. Ehkä kaikki ei parane mutta onpa tullut ainakin kokeiltua. Itse "kävin" Peter Hintonin "vastaanotolla" joten voin suositella vain häntä muita kun en tunne. Puhelimen välityksellä hoiti enkä vieläkään oikein ymmärrä miten se onnistuin kun minä olin kotosuomessa ja se Australiassa, mutta niin se vain hoiti.

Nyt voin ilokseni kertoa, että selkäni on käytännöllisesti katsoen parantunut! : D Taudin kulku oli tällä kertaa seuraava:
1. Selkää äärimmäisen paljon kuormittava pitkäkestoinen staattinen työskentely, johon liittyi voimakasta toispuoleista voimankäyttöä oikealla kädellä.
2. Alaselän kipu, joka ei ollut täysin pistemäistä, vaan kipua tuntui ehkä 20 sentin alueella.
3. Painavan esineen hetkellinen nostaminen ilmaan parin viikon kuluttua selän kipeytymisestä.
4. Kivun muuttuminen toispuoleiseksi ja pistemäiseksi. Lääkitsin kipua tulehduskipulääkkeillä ja selkää kylmentävillä ja lämmittävillä voiteilla.
5. Kipu katosi muutamassa päivässä, jos arkeni oli tavanomaista jälkiteollisen yhteiskunnan jäsenen arkea, mutta palasi erittäin invalidisoivaksi heti kun yritin tehdä ruumiillista työtä.
6. Viikkokausia kestänyt tiedonhakutyöni tuotti lopulta seuraavan tuloksen: lihaskalvojen venytyshoitoon perustuva kalevalainen jäsenkorjaus on tutkimusten mukaan tehokkainta tällä hetkellä tiedossa olevaa hoitoa selkäsärkyyn.
7. Tätä hoitoa ei ollut saatavissa julkisesta terveydenhuollosta, mutta sain ajan yksityiselle jäsenkorjaajalle noin kuukauden päähän.
8. Terveydentilani pysyi täysin samanlaisena 1,5 kuukautta eli huonekalun nostamisen ja jäsenkorjaajan antaman hoidon välisenä aikana.
9. Jäsenkorjaaja venytti lihaskalvojani raajojen, selkärangan, pakaran, niskan, kaulan ja pään alueella 1,5 tunnin ajan. Hoidon tavoitteena oli käsittääkseni palauttaa luuston eli tukirankani asento suoraksi ja symmetriseksi, joka vissiin puolestaan takaisi verenkierron ja lymfanestekierron häiriöttömän toiminnan. Tunsin itseni hoidon jälkeen selvästi vinoksi, mikä lienee merkki siitä, että hoito oli suoristanut ryhtiäni. (Vinoon asentoon tottuneet aivoni vain luulivat, että rankani oli vinoutunut hoidon aikana. Peilissä ei näkynyt myöskään mitään vinouksia.)
10. Tartuin välittömästi hoidon jälkeen mukana olevaan ostoskärryyni ja aloin kulkea vetäen kärryä perässäni. Tästä aiheutui tuskallinen kipukohtaus.
11. Palasin jäsenkorjaajan luo, joka ohjeisti, että minun pitäisi yrittää välttää loppuilta kaikkia toispuoleisia, kierteisiä ja vinoja asentoja ja keskittyä selkärangan suorassa pitämiseen. Hälytin mieheni paikalle vetämään kärryä ja kävelin vaikeuksitta selkä suorassa apteekkiin ostamaan lisää selkävoidetta, särkylääkettä ja lämpötyynyn. Voiteet ja tyyny sijaitsivat alahyllyllä, joten jouduin kykkimään pitkään lukemassa tuoteselosteita ja vertailemassa hintoja. Sain siinä yhteydessä elämäni pahimman selkäsärkykohtauksen, joka kesti monta tuntia!
12. Seuraavana päivänä selkäni oli jo erittäin selvästi parempi kuin se oli ollut ennen käsittelyä. Selkä oli tämän jälkeen joka päivä hieman paremmassa kunnossa kuin se oli ollut edellisenä päivänä ja kesti joka kerta paremmin fyysistä rasitusta. (Olin toki suht. maltillinen ruumiillisten töiden kanssa - taikka niin maltillinen kun nyt maltoin olla...)
13. Menin 3 viikon kuluttua uusintakäsittelyyn, koska toivoin, että se muuttaisi selkäni täysin työkykyiseksi. Uusintakäsittely oli suorastaan nautinnollinen verrattuna ensimmäiseen hoitokertaan, ja se oli kuulema ihan tyypillinen kehityskulku.
14. Uusintakäsittelyn päätteeksi hoitaja kehotti minua pitämään selkäni mahdollisimman suorassa seuraavat kaksi vuorokautta ja välttämään myös lievästi etukumaraa asentoa. Olin juuri saanut talkooapua, ja tuntui hullulta antaa talkoolaisen rehkiä yksin ulkona. Niinpä rupesin leikkaamaan toisen talkoopäivän iltana puiden oksia rinnankorkeudelta siten, että selkäni pysyi suorana. Tuloksena oli 10 päivää jatkunut rintarangan kiputila, jossa rintarankaa särki tieyissä asennoissa noin 20 sentin alueelta.
15. Alaselkäni oli jälleen päivä päivältä parempi. Toisesta hoitokerrasta on nyt 5 viikkoa ja selkäni kestää jo lähes kaikkea ruumiillista työtä, jota pystyn tekemään perussairaudestani johtuen korkeintaan pari tuntia kerrallaan. Jäsenkorjaajan puheista sain sen vaikutelman, että hoidon tulos on sitä parempi, mitä vähemmän selkää rasitetaan hoidon jälkeisinä päivinä. Kaksi hoitokertaa olisi todennäköisesti riittänyt minulle, jos olisin voinut olla rasittamatta selkääni. Suunnittelen käyväni jäsenkorjauksessa vielä yhden kerran loppusyksyllä, jolloin ei ole enää pihatöitä eikä vielä lumitöitä.
16. Onneksi meillä on nykyisin netti käytettävissämme, ettei tarvitse enää kitua vuosikymmeniä mokoman selkäkivun vuoksi! :D :D

Tästä vinkkejä selkäkivusta kärsijöille..
https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/561302