Brittipsykologit haluavat lakkauttaa diagnoosit

Psykiatrian diagnostiset järjestelmät ovat sopimuksenvaraisia, eivätkä
perustu riittävään tutkimustietoon. Aiheesta on hiljattain julkaistu
hyvä kirja suomeksi, James Daviesin "Hajalla- onneton totuus psykiatrian nykytilasta." Löytyy varmaan kirjastosta. Davies keskittyy lääkehoidon kritisointiin ja sitä koskevien tutkimustulosten esittelyyn, mutta myös diagnooseista hänellä on paljon silmiäavaavaa tietoa.

http://www.rosebud.fi/2011/kirja_2010.php?ean=9789522603630

Britanniassa psykologiliitto vaatii diagnosoinnin lopettamista kokonaan. Mielenterveyden ongelmat ovat elämän ongelmia, eivät sairauksia. Jokainen tarvitsee joskus apua, mutta se ei ole merkki siitä että oman itsensä määrittelyn ja hallinnan voi luovuttaa toiselle, paremmin tietävälle "asiantuntijalle".

Diagnosointi leimaa ja eristää vaikeuksia kokeneita ihmisiä sosiaalisesta ympäristöstään. Tämä on tutkittua tietoa.

Diagnoosit voitaisiin brittipsykologien mukaan korvata psykologisella lausunnolla, joka tehdään yhteistyössä asiakkaan kanssa, ja joka muodostaa asiakasta ja hänen elämäänsä kunnioittavan kertomuksen siitä, millaiset vaikeudet ja haasteet ovat johtaneet nykytilanteeseen. Tällainen käytäntö on jo todellisuutta monin paikoin Britanniassa.

Suomessa samantapaista suuntausta on kehitetty ja sovellettu jo pitkään Keroputaan sairaalassa, (nk. avoimen dialogin hoitomalli.)

Tutkimukset osoittavat, että lähes kaikki mielenterveyden ongelmat, vaikeimmatkin kuten esimerkiksi skitsofrenia, ovat pohjimmiltaan seurausta traumoista. Biologia on välittävänä tekijänä kaikessa psyykkisessä, mutta se ei ole mielenterveysongelmien syy.

Tässä pari englanninkielistä artikkelia. Brittipsykologit ovat tosissaan: mielenterveysongelmien näkeminen sairautena pitää lopettaa ja psykiatriset diagnoosit lakkauttaa.

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S169726001400009X

https://www.researchgate.net/publication/318734743_Psychological_Formulation_as_an_Alternative_to_Psychiatric_Diagnosis

Seuraava linkki on tunnetun suomalaisen psykiatrin Gustav Schulmanin suomenkieliseen artikkeliin "Aiheutuvatko psykoosit sittenkin useammin lapsuuden traumoista kuin geeneistä? "

http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/schulman206.htm
Ilmoita

Kiva nähdä, että joku muukin on lueskellut aiheesta. Britanniassa tuntuu, että keskustellaan enemmän vaihtoehtoisista tavoista ymmärtää mielenterveyttä, puhua traumojen merkityksestä ihmisten mielenterveyspulmien taustalla ja muutenkin nykyisen (usein lääke- ja diagnoosikeskeisen) mielenterveyshoidon ongelmista. Sekä ylipäätään siitä, että resurssit mielenterveyshoidossa ovat heikkoja ja myöskin yhteiskunnan ongelmat voivat heijastella ihmisten mielenterveydessä, vaikka psykiatriassa ongelmat löydetään yksilöstä. On turha laittaa mielenterveyshoitoon rahaa lisätysti, jos ihmisten olosuhteita muutoin kurjistetaan ja hankaloitetaan, ja tätä myöten lisätään ihmisten stressiä. Suosittelen myös näitä linkkejä :)

https://www.bps.org.uk/news-and-policy/introducing-power-threat-meaning-framework
https://www.madinamerica.com/2018/03/dr-lucy-johnstone-power-threat-meaning-framework/
https://www.madinamerica.com/2018/01/publication-power-threat-meaning-framework/
https://www1.bps.org.uk/networks-and-communities/member-microsite/division-clinical-psychology/understanding-psychosis-and-schizophrenia

Lehtijuttuja joissa kyseenalaistetaan nykydiagnoosimallia ja puhutaan jopa sen ja sen aiheuttamien leimojen mahdollisesti traumatisoivastakin luonteesta, kirjoittajana myös brittipsykologi:
https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/apr/24/mental-health-labels-diagnosis-study-psychiatrists (diagnoosien ongelmista)
https://www.independent.co.uk/voices/mental-health-act-detention-review-psychiatric-hospital-abuse-trauma-a8332301.html (traumat sairaalahoidosta)
https://www.independent.co.uk/voices/child-abuse-nhs-counselling-psychotherapy-trauma-informed-care-let-down-a7987951.html (hyväksikäytettyjen ja väkivaltaa kokeneiden uudelleentraumatisoituminen hoidossa)
https://www.independent.co.uk/Voices/personality-disorder-mental-health-girl-interrupted-fatal-attraction-misdiagnosis-a7825066.html ( kritiikkiä persoonallisuushäiriödiagnooseista)

Lisäksi Twitterissä näkee paljon, mitä aiheen tiimoilta keskustellaan kun seurailee näitä kriittisiä brittipsykologeja. Suomessa ei paljon tällaista kritiikkiä kirjoitellakaan.

Toki joku varmaan voisi kritisoida näitä, että nämä ovat toinen ääripää mielenterveysongelmien ymmärtämisessä (kun lääkekeskeinen biologia-orientoitunut psykiatria on se toinen) Toisaalta mielestäni jos tällaista kritiikkiä heitetään, pitäisi kyllä kritisoida yhtälailla biologisen psykiatrian näkökulmaa, jossa ollaan keskitytty aivan pakkomielteisesti aivojen biologiaan ihmisten kärsimyksen selittämisessä ja jossa diagnosointi tuntuu olevan itseisarvo. Jotkut sanovat, että asiat pitäisi nähdä enemmän niin, että poimittaisiin yhdessä näitä kaikkia malleja "Biopsychosocial model", mutta toisaalta jos psykiatria on vallalla, usein ollaan korostuneesti keskitytty biologiseen puoleen. Psykiatria ja psykologia ovat monesti olleet vähän "tukkanuottasilla" erilaisten näkökulmiensa takia mt-ongelmien selittämiseen.

Yksi syy, miksi nykyinen diagnoosimalli on vallalla, on syy, että vakuutusyhtiöt ja Kela ym. haluavat tiedon ihmisen diagnoosista maksaakseen vaikkapa etuuksia. Tällainen järjestelmä ylläpitää tarvetta diagnoosimallille ja näkee ratkaisuksi psykiatrian tavat selittää mt-ongelmat. Lisäksi diagnoosimallia voitaisiin selittää vaikkapa siitä näkökulmasta, että voidaan tavallaan antaa ihmisille "oikeaa", oikeantyylistä hoitoa, kun tehdään oikea diagnoosi. Mitä itse olen hoidossa, minulle on todettu että "tämä diagnosointivaihe nyt on vähän tämmöinen ikävä, että etsitään vikaa ja näin ja tämä pitää olla että saa esim. terapian, mutta sitten myöhemmässä vaiheessa hoitoa diagnoosilla ei ole niin suurta painoarvoa".
6 VASTAUSTA:
Haluaisin vielä lisätä nämä linkit (heh, paljon mielenkiintoisia linkkejä):

Näissä linkeissä puhutaan siitä, että YK:n erikoisraportissa, minkä on kirjoittanut psykiatri Dainius Puras, halutaan uudistaa mielenterveyshoitoa nykyisestä biologiaan vahvasti keskittyneestä paradigmasta, mihin on liittynyt paljon ongelmia ja ihmisten kaltoinkohtelua. Siinä halutaan painottaa sitä myös, että mielenterveys on vahvasti kytköksissä ihmisten elämänolosuhteisiin, niillä on konteksti ja mielenterveysongelmien alkulähde ovat juuri haitalliset elämänolosuhteet ja yhteiskunnan ongelmat. Liian vahvasti mielenterveyshoidossa keskitytään lääkityksiin ja sairaaloiden rakentamiseen, eikä nähdä näitä ongelmia.

Paradigmaa toivotaan muutettavan niin, että tarjottaisiin enemmän psykososiaalista tukea ensimmäisenä vaihtoehtona ja hoidossa työskenneltäisiin yhteistyössä palvelun käyttäjien ja hoitajien välillä, kunnioittaen monimuotoisuutta ja otettaisiin askelia lopettaakseen pakottavuuteen ja pakkoon keskittyneet hoitomallit.

Siinä kirjoitettiin myös, että kemiallisten epätasapainojen sisään, mielenterveyshoidossa pitäisi nähtävä asiat hieman laajemmin ja tiedostaa erilaiset valtaepäsuhdat ja korostaa oikeuksia. Sekä nähdä mielenterveys myös niin että sillä on sosiaalinen ulottuvuus. Joku voi suomentaa paremmin : )

https://thepsychologist.bps.org.uk/volume-30/september-2017/un-report-points-power-imbalances
https://www.ohchr.org/EN/NewsEvents/Pages/DisplayNews.aspx?NewsID=21689
Kiitos hyvistä linkeistä!

Kelan ym. etuuksien myöntämisessä pitäisi riittää työ- tai toimintakyvyn heikkenemisen aste. Diagnooseja ei varsinaisesti edes tarvita ainakaan nykymuodossaan. Britanniassa ehdotetaan kuvailevaa psykologista lausuntoa johon kuuluu selkokielinen yhteenveto. Tämä siis laaditaan yhteistyössä ja aidossa vuoropuhelussa asiakkaan kanssa.
" Lisäksi diagnoosimallia voitaisiin selittää vaikkapa siitä näkökulmasta, että voidaan tavallaan antaa ihmisille "oikeaa", oikeantyylistä hoitoa, kun tehdään oikea diagnoosi."

Niin. Sehän on se vallallaoleva selitys. Mutta tosiasia kuitenkin on, että monet psyyken hoidossa käytetyt keinot, sekä lääkehoidot että terapia, ovat loppujen lopuksi aika epäspesifejä. Samoja psyykenlääkkeitä käytetään monenlaisiin mielentiloihin, usein kokeillen peräkkäin aika lailla summamutikassa. (Seuraukset ovat mitä ovat...) Terapioista taas on moneen kertaan saatu isoissa, luotettavissa pitkittäistutkimuksissa se tulos, että terapian vaikuttavin tekijä on terapiasuhteen laatu, ei terapiasuuntaus.

Aina välillä tietysti joku lääkäri tai jopa terapeuttikin vannoo oman lääkkeensä tai menetelmänsä paremmuuden nimiin, mutta tutkimuskatsaukset, joissa tehdään laaja meta-analyysi suuresta joukosta tutkimuksia ja vedetään niiden tulokset yhteen, osoittavat aika suurta epäspesifisyyttä niin lääkehoidossa kuin terapioissakin.

Esimerkiksi minulle, joka käyn terapiassa ahdistuneisuuden vuoksi, on tarjottu sekä ahdistuneisuuteen että depression tarkoitettuja lääkkeitä. (En ole ottanut kuin muutamaa ahdistuslääkettä ja niitäkin satunnaisesti, sivuvaikutukset ylittävät hyödyn hyvin nopeasti. )

Terapiassa on todettu siis vaikuttavan ennen kaikkea terapiasuhteen eli IHMISSUHTEEN (tarkoitan alleviivata, en huutaa, valittavana valitettavasti vain isot kirjaimet) laatu. Toisaalta menetelmällä - esim. kognitiivinen vs. psykodynaaminen voi olla siinä mielessä merkitystä, miten ne vastaavat henkilöiden ajattelutapoja ja elämänkatsomuksia. Tällä ei sinänsä ole mitään tekemistä diagnoosin tai ongelman luonteen kanssa. Eli esimerkiksi ahdistunut tai masentunut henkilö voi olla sellainen tyyppi joka pitää enemmän vapaasta pohdinnasta (psykodynaaminen) kuin järkeilystä ja ajattelutapojen muutamiseen tähtäävistä viikottaisista harjoituksista (kognitiivinen. Ei kiitos minulle ainakaan!: ) Terapeutti taas valitsee koulutussuuntauksensa usein juuri samoin perustein. Eli miten hän hahmottaa maailmaa ja sen ongelmien ratkaisemista. Mikä sopii kullekin. Vähän niin kuin makuasia.

Jos terapiassa joko mentelmä tai henkilökemiat ova "vastakarvaan", ei siitä tule mitään. - Ja tätähän ei tavoiteta diagnoosilla.

Sitävastoin voisi kuvitella, että sellainen psykologinen formulointi tai lausunto jota Johnstone ja muut asiaa kehitelleet brittipsykologit opettavat, voisi olla keino tuoda esiin paitsi potilaan ongelmatilanteen eri puolet myös heidän tarvitsemansa hoidon laatu. Eli lausunnossa voisi hyvinkin kuvata sanallisesti potilaan hoitotarpeita, ja minkätyyppistä terapia hän toivoisi ja uskoisi olevan hänelle hyödyksi. - Diagnoosista ei voi tällaisia päätelmiä johtaa.
Vielä yksi lisäys: psykoterapiat ovat epäspesifisiä hoitoja senkin vuoksi, että käytännössä terapiasuuntaus ei ohjaa terapeutin toimintaa niin paljon kuin luullaan. Tästä on tutkimustuloksia (en jaksa nyt kaivaa linkkejä). Terapeutit tuntevat yleensä jonkin verran muitakin menetelmiä kuin omansa ja yhdistelevät niitä työssään luovasti, enemmän tai vähemmän . Ja tuovat tietysti mukaan muutakin, sellaista mikä kuuluu muuhun kuin siihen mikä tulee koulutuksesta, eli elämänkokemustaan, persoonaansa, vuorovaikutustyyliään ym. Samaa ainesta, mitä potilaskin monimutkaisena inhimillisenä olentona tuo kaikkeen muiden kanssa käymäänsä vuorovaikutukseen.

Tästäkin syystä on väärin olettaa (kuten psykiatriassa ilmeisesti aika usein) että diagnoosi olisi aina "avain" oikean hoidon määräämiseen. Ei ole.
ekstraaja kirjoitti:
Vielä yksi lisäys: psykoterapiat ovat epäspesifisiä hoitoja senkin vuoksi, että käytännössä terapiasuuntaus ei ohjaa terapeutin toimintaa niin paljon kuin luullaan. Tästä on tutkimustuloksia (en jaksa nyt kaivaa linkkejä). Terapeutit tuntevat yleensä jonkin verran muitakin menetelmiä kuin omansa ja yhdistelevät niitä työssään luovasti, enemmän tai vähemmän . Ja tuovat tietysti mukaan muutakin, sellaista mikä kuuluu muuhun kuin siihen mikä tulee koulutuksesta, eli elämänkokemustaan, persoonaansa, vuorovaikutustyyliään ym. Samaa ainesta, mitä potilaskin monimutkaisena inhimillisenä olentona tuo kaikkeen muiden kanssa käymäänsä vuorovaikutukseen.

Tästäkin syystä on väärin olettaa (kuten psykiatriassa ilmeisesti aika usein) että diagnoosi olisi aina "avain" oikean hoidon määräämiseen. Ei ole.
Psykiatrian tieteellisyydestä ja diagnoosikriteereistä:
https://www.madinamerica.com/2018/01/the-scientism-of-psychiatry/
Lyhyesti sanottuna psykiatrialla ei ole validiteettiä eikä reliabiliteettiä kuten vertailukohteena olleella endokrinologialla (diabetes).
ekstraaja kirjoitti:
Vielä yksi lisäys: psykoterapiat ovat epäspesifisiä hoitoja senkin vuoksi, että käytännössä terapiasuuntaus ei ohjaa terapeutin toimintaa niin paljon kuin luullaan. Tästä on tutkimustuloksia (en jaksa nyt kaivaa linkkejä). Terapeutit tuntevat yleensä jonkin verran muitakin menetelmiä kuin omansa ja yhdistelevät niitä työssään luovasti, enemmän tai vähemmän . Ja tuovat tietysti mukaan muutakin, sellaista mikä kuuluu muuhun kuin siihen mikä tulee koulutuksesta, eli elämänkokemustaan, persoonaansa, vuorovaikutustyyliään ym. Samaa ainesta, mitä potilaskin monimutkaisena inhimillisenä olentona tuo kaikkeen muiden kanssa käymäänsä vuorovaikutukseen.

Tästäkin syystä on väärin olettaa (kuten psykiatriassa ilmeisesti aika usein) että diagnoosi olisi aina "avain" oikean hoidon määräämiseen. Ei ole.
Yksi epätieteellisesti laadituista diagnooseista on lasten ja murrosikäisten masennus, ainoana tarkoituksena lääketehtaiden suosiminen, ei auttaminen (terapia tms.)
https://www.madinamerica.com/2018/08/the-scientism-of-childhood-and-adolescent-depression/
+Lisää kommentti
Kannatetaan
Ilmoita
suomessa skitsofreenikot tekevät omia lapsia, kukaan ei estä
mutta voivat saatanat tulla vittuilemaan kyllä, myös lapsille
Ilmoita
Seuraava linkki on tunnetun suomalaisen psykiatrin Gustav Schulmanin suomenkieliseen artikkeliin "Aiheutuvatko psykoosit sittenkin useammin lapsuuden traumoista kuin geeneistä? "

http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/schulman206.htm

Itse olen pitänyt aina todella kummallisena, että ihmiset eivät ymmärrä monien psykoosien liittyvän vahvasti traumoihin ja vastoinkäymisiin. Nehän vielä usein käsittelevät suoraan tai epäsuoraan ihmisen vaikeuksia, joita ihminen on kokenut elämässään. Ei kukaan ole empatialtaan ja tunneälyltään niin kehittymätön (paitsi ilmeisesti valtavirtaa edustavat psykiatrit), ettei tällaista tajuaisi ihan maalaisjärjellä. Jos joku kertoo sinulle, että häntä haukutaan aamusta iltaan hänen päässään ja käsketään tekemään itsemurha, niin en ensimmäisenä ehdottaisi syyksi mitään geneettistä aivosairautta vaan sitä, että häntä on nöyryytetty ja kaltoinkohdeltu ja hän kokee menettäneensä arvonsa ihmisenä. Jos joku tuntee, että hänen kehoaan ohjaillaan tekemään asioita, jotka ovat hänelle vastemielisiä, minulle tulee heti mieleeni, että tämä on se aito kokemus, josta hän kärsii. Esimerkiksi lapsuuden aikainen seksuaalinen hyväksikäyttö moninkertaistaa riskin sairastua skitsofreniaan, mutta silti kaikissa tiedelehdissä ja valtamediassa julkaistaan sensaatiouutisia lähinnä siitä, kun löydetään 0,1 % geneettisiä riskejä skitsofreniaan (tai muihin psykiatrisiin häiriöihin). Kamalinta tällaisessa ihmiskuvassa on se, että se legitimoi ihmisten traumojen uusintamisen hoidollisena interventiona. Ihmistä kohdellaan, kuin hänen kärsimyksensä ei olisi oikeutettua eikä edes todellista. Skitsofrenian kehitti 1900-luvun alussa aikaansa seuraava fanaattinen eugenisti, joka suositteli "massaeutanasiaa" aikuisille ja lapsille, joita hän ei pitänyt elinkelpoisina. Yksi natsi-Saksan onnistuneimmista massamurhista kohdistuikin juuri skitsofreenikkoihin, jotka onnistuttiin eliminoimaan lähes täysin 1900-luvun holokaustissa. Psykiatriassa kunnioitetaan suuresti edelleen tätä eugeniikan pitkää ja ilmeisen ansiokasta perintöä osin varmasti siitä syystä, että se tuottaa paremmin rahaa ja statusta, kuin ihmisten kohtaaminen ja auttaminen. Minä en pidä tämän diagnoosin historiasta enkä siitä, millaiselle ihmiskuvalle se pohjautuu. Pelkästään siksi se pitäisi poistaa tautiluettelosta ja se olisi ihan mahdollista, jos skitsofreenikot järjestäytyisivät kuin seksuaalivähemmistöt omien oikeuksiensa puolesta ja alkaisivat marssia ylpeinä siitä, että isä raiskasi lastenhuoneessa joka ilta äidin mentyä nukkumaan ja koulukaverit kiusasivat niin, ettei niiden äänistä päässyt aikuisenakaan eroon. Tällaiset "geenisairaudet" eivät kuitenkaan sentään johda siihen, että genitaalit pitää vaihtaa pitkissä komplikaatioriskejä omaavissa leikkauksissa ja hormonihoitoja pitää saada vuosikausia, jotta mieli ja keho olisivat vihdoin sopusoinnussa. Niiden hoitaminen yleensä paranee sillä, että ihmistä kuunnellaan ja hänen kokemustensa otetaan todesta. Silti nykyään koulukiusaajien äänten kuuleminen päässä on sairaus ja transsukupuolisuus on vain pikku erilaisuutta (sinänsä minulla ei ole mitään transsukupuolisuutta vastaan, se vaan aiheuttaa mielestäni enemmän sopeutumisvaikeuksia tähän kahden sukupuolen järjestelmään kuin monet skitsofreeniset, usein kuitenkin ohimenevät harhat ja deluusiot). Psykiatrinen diagnoosijärjestelmä on muutenkin täysin epäonnistunut ja on epäoikeudenmukaista, että niitä käytetään kuin lääketieteellisiä diagnooseja. Olisi varmaan terveistä ihmisistä mukava tulla kohdelluksi vaikka aivosairaana tai syöpäpotilaana, ja hoidot ja arviot sitten tehtäisiin sen mukaan koko loppu elämän ajan.
3 VASTAUSTA:
Hyvin sanoit. :)

Alla linkkejä Britannian psykologiliiton julkaisuihin psykooseista, skitsofreniasta ja bipolaarisuudesta. Julkaisut ovat kannanottoja, jotka on tarkoitettu oppaiksi ko. ongelmista kärsiville, heidän läheisilleen ja työntekijöille. Niihin on tiivistetty viimeisin tutkimustieto.

Julkaisut ovat englanniksi ja niissä on alussa selkeä yhteenveto. Ne ovat siis Britannian psykologiliiton virallisia kannanottoja, ja sellaisina aika vallankumouksellisia siihen nähden miten näistä mielen ongelmista psykiatrian ja jossain määrin psykologiankin piirissä yleisesti ajatellaan.

Britannian psykologien vaatimus on siis että diagnoosinimikkeistä ja sairausajattelusta pitäisi kokonaan luopua. Se tarkoittaa, että yhdenkään ihmisen papereihin ei tulisi enää minkäänlaista diagnoosinumeroa eikä "leimaa". He eivät siis vaadi vain sitä, että diagnoosin lisäksi kirjoitettaisiin psykiatrin tai psykologin lausunto, jossa on diagnoosileimaa pehmentäviä ja lieventäviä kuvauksia stressistä, joka "laukaisi" psyykkisen "sairauden" tai vaikeista kasvuoloista, jotka jotenkin ovat osasyinä "sairauteen". Psykologinen formulaatio, jota he ehdottavat on kokonaan toisentyyppinen ja diagnoosi korvataan siinä sanallisella yhteenvedolla potilaan tilanteesta, siihen johtaneista ympäristövaikutuksista ja hoidontarpeesta.

Psykologit ovat huolissaan, että heidän ehdottamaansa mallia tullaan ottamaan käyttöön väärinymmärrettynä ja vesitettynä. Sen todellinen luonne on hyvin radikaali, sanoo Lucy Johnstone, joka on ollut mallia keskeisesti kehittämässä ja kouluttaa työntekijöitä sen käyttöön. Tässä vielä uudelleen se linkki, jonka laiton jo tämän keskusteluketjun alkuun ja jossa asia tulee parhaiten esille:

http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/0022167817722230

Ihmisten ongelmat ovat elämän ongelmia, ja ongelmia on kaikilla, eniten niillä jotka ovat joutuneet kokemaan traumoja. Jos britannialaisten psykologien näkemystä ja toimintaohjeita noudatettaisiin olisi koko mielenterveyshoito toisenlaista. - Keroputaalla ilmeisesti ollaan aika pitkällä tässä. Käytännön soveltaminen on siis mahdollista ja suhteellisen helppoakin, kun asiat vaan sisäistetään työntekijöiden keskuudessa. Siinä auttaa, kun pyritään vilpittömästi ajattelemaan asiakkaan parasta ja ollaan valmiita siirtymään pois totutuista ajattelumalleista ja mukavuusalueelta. Se on vaikeaa etenkin lääkäreille.

Meille asiakkaille (huom. en sano "potilaille") tästä kaikesta tulee roima annos ihmisarvoa lisää.

Tässä siis ne Britannian psykologiliiton artikkelit, joissa kerrotaan liiton kanta eräisiin vakaviin mielenterveyden ongelmiin. Jos ne lukee tarkkaan, huomaa kuinka erilainen suhtautumistapa niissä on kuin se jota nykyinen mt-hoitojärjestelmä käyttää.

Psykooseista ja skitsofreniasta:
https://www1.bps.org.uk/system/files/Public files/rep03_understanding_psychosis.pdf

Bipolaarisuudesta:
https://www1.bps.org.uk/system/files/Public files/cat-653.pdf
PS. Noiden linkkien kopiointi ei onnistunut kunnolla, loppuosa ei toimi. Saat ne toimimaan kopioimalla koko rivin ja liimaamalla sen otsikkokenttään.
Kaiken lisäksi nuo geenivirheet väitetään ilman geenitutkimusta, siis subjektiivisesti, jolloin ne eivät täytä tieteen vaatimuksia. Tiede perustuu aina objektiivisesti tutkittuun faktaan ja sillä on aina validiteetti ja reliabiliteetti toisin kuin psykiatrialla.
+Lisää kommentti
Vihdoinkin:)
Ilmoita
Kuulostaa järkeenkäyvältä.
Ilmoita
Minusta tuntuu, että siellä lääkärit tekevät omissa kammioissaan suurelta osin tälläisiä miten sinun pitäisi olla ja elää - diagnoosejaan ja sitten hyppyyttävät kaikkia parkoja, jotka näitten kaikkitietävien vaikutusvaltaan joutuu. Se että puhuttaisiin yhdessä ongelmistaja että ovatko nämä ongelmia, kuulostaisi huomattavasti paremmalta.
Ilmoita
Brittipsykologit haluavat lakkauttaa diagnoosit.

Homoseksuaalisuus ei ole Britanniassa mielen sairaus vaan perinnöllinen ja luonnollinen ja siten arvostettava ominaisuus.
Ilmoita
wow uskomattoman edistyksellisiä muutoksia. maailma on kummallisessa muutosessa . melkein kaikki mitä olen tänään lukenut en ole ennen kuullut...
1 VASTAUS:
Wow...kuten olen koko ajan sanonut vika ei ole kaikki ihmisessä itsessään se on väärä oppi kuten olen täällä kovasti väittänyt, vaan juurikin myös ympäristövaikutukset vaikuttaa. En ole ollut aivan väärillä jäljillä laisinkaan...
+Lisää kommentti
no mutta eihän skitsofrenia ole luokiteltava sairaus ... se on terveen mielen viimeinen defenssi ... siinä missä psykopaattinen mieli päätyy itsemurhaan, terve mieli vaipuu transsiin, jossa kieltää todellisuuden ... jos joku onneton psykiatri väkisin tuo tuon todellisuuden takaisin, siis rikkoo terveen reaktion vaikkapa sähköshokkeja käyttämällä tai eristyksen kautta murtaa defenssin, mieli usein päätyy itsemurhaan... jokainen alan perehtynyt tietää sen ... nuorilla psykiatreilla on aika paljon verta käsissään
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Brittipsykologit haluavat lakkauttaa diagnoosit

Psykiatrian diagnostiset järjestelmät ovat sopimuksenvaraisia, eivätkä
perustu riittävään tutkimustietoon. Aiheesta on hiljattain julkaistu
hyvä kirja suomeksi, James Daviesin "Hajalla- onneton totuus psykiatrian nykytilasta." Löytyy varmaan kirjastosta. Davies keskittyy lääkehoidon kritisointiin ja sitä koskevien tutkimustulosten esittelyyn, mutta myös diagnooseista hänellä on paljon silmiäavaavaa tietoa.

http://www.rosebud.fi/2011/kirja_2010.php?ean=9789522603630

Britanniassa psykologiliitto vaatii diagnosoinnin lopettamista kokonaan. Mielenterveyden ongelmat ovat elämän ongelmia, eivät sairauksia. Jokainen tarvitsee joskus apua, mutta se ei ole merkki siitä että oman itsensä määrittelyn ja hallinnan voi luovuttaa toiselle, paremmin tietävälle "asiantuntijalle".

Diagnosointi leimaa ja eristää vaikeuksia kokeneita ihmisiä sosiaalisesta ympäristöstään. Tämä on tutkittua tietoa.

Diagnoosit voitaisiin brittipsykologien mukaan korvata psykologisella lausunnolla, joka tehdään yhteistyössä asiakkaan kanssa, ja joka muodostaa asiakasta ja hänen elämäänsä kunnioittavan kertomuksen siitä, millaiset vaikeudet ja haasteet ovat johtaneet nykytilanteeseen. Tällainen käytäntö on jo todellisuutta monin paikoin Britanniassa.

Suomessa samantapaista suuntausta on kehitetty ja sovellettu jo pitkään Keroputaan sairaalassa, (nk. avoimen dialogin hoitomalli.)

Tutkimukset osoittavat, että lähes kaikki mielenterveyden ongelmat, vaikeimmatkin kuten esimerkiksi skitsofrenia, ovat pohjimmiltaan seurausta traumoista. Biologia on välittävänä tekijänä kaikessa psyykkisessä, mutta se ei ole mielenterveysongelmien syy.

Tässä pari englanninkielistä artikkelia. Brittipsykologit ovat tosissaan: mielenterveysongelmien näkeminen sairautena pitää lopettaa ja psykiatriset diagnoosit lakkauttaa.

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S169726001400009X

https://www.researchgate.net/publication/318734743_Psychological_Formulation_as_an_Alternative_to_Psychiatric_Diagnosis

Seuraava linkki on tunnetun suomalaisen psykiatrin Gustav Schulmanin suomenkieliseen artikkeliin "Aiheutuvatko psykoosit sittenkin useammin lapsuuden traumoista kuin geeneistä? "

http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/schulman206.htm

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta