En taaskaan päässyt opiskelemaan

Saanko udella, että mihin hait opiskelemaan? Tiedän hyvin miltä susta tuntuu, itsellä oli täysin sama tilanne. Viime vuonna hain tosissani opiskelemaan, pänttäsin joka päivä useita tunteja töiden ohella ja yritin kaikkeni. Se tunne, kun ei päässytkään opiskelemaan kaikesta kovasta työstä huolimatta, tuntui maailmanlopulta. Jo silloin ajattelin, että en jaksa enää hakea tai kokea sitä pettymystä uudelleen, mutta kun olin päässyt pettymyksestä vähän yli, tulin toisiin ajatuksiin ja päätin vielä yrittää.

Välivuodelle voi keksiä vaikka mitä hyödyllistä ja mielenkiintoista. Suosittelen lämpimästi avoimia opintoja, jos mahdollista, koska niiden kautta pääsee tutustumaan jo alaan ja jos pääsee kouluun, pystyy hyväksilukemaan opintoja ja valmistumaan aiemmin. Itse olin kansanopistossa, mikä oli ihan huippua, ja sen ansiosta pääsin tänä vuonna heittämällä sisään haluamalleni alalle. Nämä vaativat rahaa, mutta ainakin omalla kohdallani panostus kannatti. Kansanopistoa varten saa myös normaalisti opintotuet ja asumislisät, ja asuminen on yleensä halpaa opistolla. Kansanopistossa saa myös suorittaa avointen korkeakoulujen opintoja, ja meillä ne sisältyivät hintaan. Myös ulkomailla opiskelu on hyvä vaihtoehto.

Kannattaa miettiä mikä ala todella kiinnostaa ja mitä haluaisit opiskella, ja panostaa sitten siihen. Jos sulla on selkeä tavoite ja halu päästä tiettyyn kouluun, niin ei kannata luovuttaa, vaikka nyt siltä tuntuisikin. Monilla kestää useampi vuosi, ennen kuin korkeakoulupaikka avautuu, itsekin olen jo 25-vuotias ja aloitan vasta nyt syksyllä yliopiston. Nykyään kouluun pääseminen on oikeasti vaikeampaa, kun tuhannet hakijat kilpailevat samoista paikoista, joten älä kuuntele kavereitasi tai vanhempiasi. Arvosanojesi puolesta sulla on kyllä hyvät mahdollisuudet päästä, varsinkin kun yo-todistuksella alkaa olla suurempi painoarvo sisäänpääsyssä.

Hurjasti tsemppiä sinne! :)

Sama täällä. Ylioppilas vuodelta 2016, rivi CCME ja kolmas välivuosi edessä. Ensimmäinen välivuosi oli suunniteltu, mutta nämä kaksi muuta ei. Viimeksi tänään itkin tätä asiaa. Tuntuu vaan että elämällä ei ole mitään suuntaa kun kaikki kaverit opiskelee muualla ja itse jumitan täällä tuppukylässä. Puolitoista vuotta tein töitä mutta nyt kevään keskityin pänttäämiseen, turhaan. Haluaisin vain opiskelemaan. Kaikki mitä ylempänä kerroit on niin samaistuttavaa..

Voin vakuuttaa, että elämäsi parhaat vuodet ovat vielä edessä päin!

Mutta opiskelupaikan suhteen sinun on madallettava tasoa omia rahkeitasi vastaavaksi. Kolmen epäonnistumisen jälkeen olisi tyhmää jatkaa samalla linjalla. Et ole korkeakouluainesta, usko jo!

Niin. Elämässä onnistuu hienosti jopa ilman muodollisia tutkintoja. Se on todistettu monta kertaa. Sitä tapahtuu koko ajan. Kannattaa muistaa että muodollinen opiskelu vie usein vuosia. Taitoja ja tietoja ja omatoimisuutta voi opetella ilman koulujakin. Etsiä vastauksia itse itsellensä tekemiinsä kysymyksiin. Kokeilla ja testata. Kiitos netin moni asia on helppoa ja baana auki tiedon etsintään. Mitä enemmän kokeilee ja testaa sitä varmemmin löytää omat menestysjuttunsa.

Elämän reiluus ? Ongelmana ovat oikeastansa omat lukittuneet ja harhaiset kuvitelmat maailman reiluudesta. Sellaisesta ajattelusta kannattaa päästää itsensä irti. Aamulla kun herää, niin sanoo ääneen "Kiitos tästä uudesta upeasta hienosta päivästä jonka elää saan" . Joka päivä on elämän paras päivä. Satoi tais paistoi. Ei se ole minulta pois jos joku toinen menestyy ja pärjää. Omasta elämästänsä kannattaa ottaa täysi vastuu eikä roikkua yhden kuvitellun oljenkorren varassa. Elä omaa elämääsi nyt jo tänään täydellä teholla. Ota siitä kaikki irti niillä välineillä mitä sinulla nyt on.
Tehdä kenties jotain sellaista mitä kukaan muu ei ole tehnyt. Avata se oma latu umpihankeen. Nyhjääminen on oma valinta. Mutta onko siinä oikeasti järkeä?

Ammattikorkeaan täydennyshaku menossa. Tsemppiä.

Voi vittu, on junnuilla hurjat ongelmat.

Älä luovuta. Pohdi vaihtoehtoja. Avoimen väylä, amk täydennyshaku, syksyn yhteishaku, opinnot ulkomailla. Sinun papereilla pääsee esim moniin brittiyliopistoihin, jos unohdat ihan huiput. Niihinkin voi vielä hakea, jos paikkoja on. Skotlannissa ja walesissa opiskelu on sellaista, että paikallisilla ja suomalaisilla tuilla pärjää. Tsemppiä!

Mielestäni pahinta mitä itselleen voi tehdä on ylläpitää asennetta, kuinka elämä on epäreilua, ikään kuin muut pääsisivät jotenkin helpommalla. Ymmärrän, että pettymys on kova. Sitä on lupa harmitella mutta ei jäädä tuleen makaamaan. Olen itse kolmekymppinen ja olen sun ikäsenä samassa tilanteessa. Epäonnistumisia ja pettymyksiä toistensa perään. Toki elämässä tulee muitakin pettymyksiä kuin opintojen osalta mutta kyllä silti sanon, että se voi olla hyväkin asia ettei lukiosta alkaen kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. Itse olen ainakin elämässäni eniten oppinut nimenomaan niistä epäonnistumisista ja pettymyksistä. On joutunut oikeasti analysoimaan itseään, omia kykyjä ja nousemaan sieltä pohjamudista.

Olisi tietysti helpottanut, jos olisit kertonut minne olet hakenut. Itse pääsin silloin aikanaan AMK:n mutta nyt keväällä hain kauppakorkeaan. Viime keväänä kävin jo katsomassa pääsykokeen mutta totesin, että tuskin pystyn niin hyvin valmistautumaan, että kokeessa pärjäisin. Siispä tein päätöksen hakeutua avoimen opintoihin. Viime kuussa tuli tieto, että pääsin avoimen väylän kautta opiskelemaan.

Pointti on siinä ettei ole mitään järkeä vuodesta toiseen hakata päätä seinään. En tiedä oletko analysoinut mikä sulla kokeissa meni pieleen mutta se on aika ensisijaista. Jos luit ja valmistauduit mielestäsi hyvin mutta silti jäit kauas taakse niin sulla voi kenties olla lukutekniikassa jotakin pielessä. Silloin ei kauheasti auta, jos taas samalla tavalla valmistaudut ensi vuodenkin kokeisiin.
Suosittelen kuitenkin avoimen väylää, eikö AMK:llakin nykyään ole jokin avoimen väylä, jonka jälkeen voi hakeutua tutkinto-opiskelijaksi. Ehdottamasti kannattaa tsekata nämä vaihtoehdot. Avoimen väylä on käsittämättömän alikäytetty vaihtoehto. Tutki vaikka tilastoja niin näet, kuinka paljon vähemmän porukkaa avoimen väylällä hakee kuin pääsykokeen kautta. Muutenkin on huomattavasti järkevämpää käyttää vuosi tuleviin opintoihin kuin tankata pelkkään yhteen kokeeseen.
Toiseksi ei kai avoimen opinnot sen kalliimaksi tule kuin valmennuskurssi tai työttömänä oleskelu. Se on kuitenkin investointi tulevaan, ei kulu.

Mitä tulee kavereiden ja sukulaisten uteluihin niin ehkä olet vanhemmille joitakin suunnitelmia velkaa, jos he osittain rahoittavat elämisesi mutta et kai muille mitään selityksiä ole velkaa. Eiköhän se pitäisi olla kaikille selvää, kuinka hankalaa opiskelemaan on tänä päivänä päästä. Niin ja mieti, kuinka hienoa sitten kun onnistut tavoitteissasi ja pääset näille viisastelijoille kertomaan siitä. Itse ainakin mietin mielessäni näiden epäilijöiden mahdollisia ilmeitä aina raskaina hetkinä ja se toi kummasti lisäboostia opiskeluun. ;)

Ne jotka opiskelemaan pääsevät eivät ole mitään yli-ihmisiä, toki niitäkin mukaan mahtuu. Mutta yhtä hyvin niitä yli-ihmisiä mahtuu rannalle jääneisiin. Avain on suunnitelma, motivaatio ja kova työ. Sillä pääsee pitkälle ja jollei pääse niin vaihda suunnitelma.

"Success is measured by how high you bounce when you hit bottom"

Mikäli haikailee työttömyystukia niin avoimessa opiskelu mahdotonta, tai se pitää tehdä vähissä määrin? Alle 5 op saa suorittaa kuukaudessa ja se tulee olla sivutoimista eikä häiritä työnhakua. Jos jää kiikkiin opiskelusta ja nostaa tukea, ne joutuu palauttaa.

olisit käynyt ammattikoulun esim metalliosaston sinut revittäisiin töihin suomen pyrokratiassa on vaikea opiskella kun joku älytön sääntö estää työnteon

Älä lannistu. Edellä on jo mainittu useita eri vaihtoehtoja ja itse mainitsen vielä muutaman lisää.

1. avoimen yliopiston/ammattikorkean opinnot. Tee vaikka muutama peruskurssi, niin näet mitä koulutuksessa vaaditaan ja minkälaisia vastauksia tentissä haetaan. Korkeakoulujen tehtävien vastaustapa poikkeaa lukion kirjoitustavasta ja siihen moni nuori kaipaa treeniä.
2. työkkärin "työharjoittelu". Rahaa ei tule kuin 9e päivässä, mutta voisit saada paikan siltä alalta jonne haluat opiskelemaan. Esim. luokanopettajaksi haaveilevan kannattaa mennä alakouluun ohjaajaksi. Siitä saa käytännön kokemusta ja mahdollisessa pääsykoehaastattelussa on helpompi vakuuttaa olevansa aidosti kiinnostunut alasta.
3. ammattikoulun perustutkinto. Kestää vain kaksi vuotta ja ei vie ensikertalaisuutta korkeakouluopintoja ajatellen. Jos haluat vaikka hoitoalalle amk, niin lähihoitajan papereista ei ole haittaa. Ei toki hyötyäkään pisteiden muodossa, mutta taas on helpompi valmistautua pääsykokeisiin kun tietää käytännön juttuja. Lisäksi sinulla olisi ammatti.
4. ulkomaille. Esim. Virossa on korkeakouluja, jonne pääsee suht helposti verrattua Suomeen.

Kaiken kaikkiaan katse pois maasta ja maailman syyttely kuriin. Jos mieliala alkaa mennä miinukselle, niin sitten jutteluapua vaikka terveyskeskuksen kautta. Kaikki muut vaihtoehdot ovat parempia kuin makaaminen kotona. Se syö motivaatiota ja eristää muista ihmistä. Tsemppiä!

Tunnen erään sukulaisen, joka sinnikkäästi vuosi vuoden jälkeen yrittää päästä sisään lähärikoulutukseen. Hänellä ei ole mitään matikkapäätä, ollut vain työkkärin harjoitteluissa päiväkodeissa. Eikä suostu tekemään muita töitä. Lähenee 30v. ja monta vuotta työttömänä. Ei kannata antaa koko elämän seisahtaa vain koska yksi ovi sulkeutuu. On olemassa monia muita ovia ja mielekkäitä ammatteja. Mikset mene töihin? Kyllä kaikenlaisesta työstä on hyötyä CV:ssä vaikka ei liitykään tulevaisuuden ammattiisi. Eikä ole olemassa mitään ala-arvoista tai arvostettua työtä, molemmat pelkkää työtä vain.

Eiköhän ongelma liity lähinnä siihen, mitä korkeakoulupaikkoja on valmis kelpuuttamaan. Suomessa on vaikka kuinka paljon ammattikorkeakouluja, jotka eivät saa täytetyksi esimerkiksi insinööreille varattuja opiskelupaikkoja. Täydennyshaussa vain opiskelupaikka plakkariin nyt heti, jos asia todella ahdistaa.

Toinen asia on tietysti sitten se, että joka paikassa ei voida kouluttaa kaikkia halukkaita mieluisille aloille. Mutta nuorelle on joka tapauksessa tarjolla hyvät eväät tulevaisuutta varten, kun korkeakoulupaikkoja on maassa riittävästi.

Yliopistoon ja ammattikorkeaan varsinkaan ei ole vaikea päästä, kun asialla ovat oikeat henkilöt. Korkeakoulut eivät vain ole kaikille tarkoitettu. Tosin ammattikorkea muistuttaa lastentarhaa, mutta voi silti olla liian vaativa osalle ihmisistä. Näitä varten on ammattikoulut. Aloittajankin olisi syytä harkita tätä vaihtoehtoa tosissaan, kun kyvyt eivät kerran riitä enempään.

Minusta on kauhean lapsellista ajatella tarvitsevansa päästä yliopistoon voidakseen "viettää mukavaa opiskelijaelämää saman ikäisten parissa" kuten aloittaja sanoo toivovansa. Tällä asenteella ei korkeakouluihin mennä, ellei sitten ole tavallista lahjakkaampi muuten. Aloittaja ei ole. Sitä paitsi yliopistossa on kaiken ikäisiä.

Ammattikoulu on parasta, mitä voi tapahtua niille, jotka eivät korkeakouluihin pääse.

Aloittajalle ja muille pettyneille: älkää luovuttako! Mä oon 25 ja sain viimein tänä keväänä unelmieni opiskelupaikan. Ylioppilaaksi kirjoittamisesta on nyt 6 vuotta ja monen monta kertaa olen pettynyt, kuullut ikäviä kommentteja lähipiiriltä ja hävennyt epäonnistumisiani, mutta tänä vuonna uurastus palkittiin. Eläkkeelle jäädessä kukaan ei muistele olitteko työelämässä 45 vai 40 vuotta. Korkeakouluissa on kaikenikäistä porukkaa ja opiskelijaelämään mukaan pääseminen ja siitä nauttiminen ei ole iästä kiinni. Sen sanon, että älkää ottako vastaan mitään muuta opiskelupaikkaa kuin sen minkä todella haluatte, ettette menetä ensikertalaisuusetua. Uskokaa itseenne ja unelmiinne, vaikka niiden toteutuessa olisitte keskimääräistä vanhempia. Te pystytte siihen! :)

Hei!
Onko opiskelupaikka vielä haussa?
Haluaisin kertoa yhdestä mahdollisuudesta etenkin jos kansainvälinen liiketoiminta, Aasia ja Australia kiinnostaa. Työskentelen business-koulussa Singaporessa, jonne kaivataan eurooppalaisia opiskelijoita kansainvälistämään opiskelijapopulaatiota, joten esimerkiksi suomalaisille voidaan myöntää jopa 100% stipendi kandin tutkinnon lukuvuosimaksuihin, jolloin maksettavaksi jää muihin maksuihin 4500 USD asuminen vuodessa. Katso https://www.instagram.com/carinas_spjain/ ja laita minulle viestiä niin kerron hakuprosessista. Hakemuksia otetaan vielä vastaan syksyn 2018 ja kevään 2019 kandin ohjelmiin!

Itse olin työelämässä lukion ja armeijan jälkeen 8 vuotta hakien 4 kertaa erilaisiin yliopistokoulutuksiin, jotka tuntuivat ainakin osittain mielenkiintoisilta ja myötäsivät lukiossa painottamiani aineita. Koulun ovet kävivät kahtena kertana todella lähellä (1. varasija ja 2. varasija) mutta paikkaa ei tullut. Fiilikset oli aika maassa kun oli valmennuskurssia käyty ja töistäkin otettu osittain vapaata, jotta olisi aikaa lukea.

Osa vuosista vierähtikin sitten vain töissä ja reissatessa maailmalla. Vuodet toi paljon erilaisia kokemuksia ja lopulta alkoi selkeytymään jopa ala johon oikeasti haluaisi, vaikka kokemusta ei kyseiseltä alalta ollutkaan kertynyt yhtään eikä lukiossa painotetut aineetkaan liittyneet alaan. Kyseiselle alalle ei syksyllä ollut hakua, joten päädyin vain käymään hieman vastaavanlaisen tutkinnon kokeessa AMK, katsomassa millainen pääsykoe ja ryhmähaastattelu olisi. Koin tästä olevan hyötyä keväällä kun hain siihen tutkintoon, mihin varsinaisesti halusin. Pääsin kouluun.

Ikäasia vaivasi hieman varsinkin päivätoteukseen mentäessä, sillä olin 27v aloittaessani opinnot. Iästä ollut huoli osottautui kuitenkin aivan turhaksi. Ryhmässä aloitti noin 25 opiskelijaa, joista 8 oli samaa tai lähellä olevaa ikäluokkaa ja vanhin opiskelija oli 40v. Mitä opiskelijaelämän viettämiseen on koulun aikana tullut niin sanoisin, että siihen vaikuttaa merkittävästi enemmän oma elämäntilanne kuin ikä. Ryhmämme "opiskelijaelämää" aktiivisesti viettävä osa on ehkä n. neljännes luokasta ja olen itse mukana suhteellisen usein juhlissa. Porukka on kaikenkaikkiaan tosi tiivis ja vaikka ikäeron välillä huomaa porukan aivan nuorimpien kohdalle niin ei se ole näkynyt mitenkään negatiivisesti.

Ei kannata murehtia vanhempien luomista paineista koulupaikan suhteen liikaa. Mielummin haet töitä ja mietit samalla mikä ala oikeasti voisi kiinnostaa. On paljon parempi vaihtoehto työskennellä vaikka vuosi myyjänä, kuin lähteä suorittamaan tutkintoa vain sen vuoksi että pitää olla tutkinto.

Ja niinkuin jo aikaisemmissa vastauksissa on tullut ilmi, niin avoimen kautta voi opiskella kursseja tai päästä jopa opiskelemaan. Meillä aloitti kaksi avoimen opiskelijaa samaan aikaan ja lukuvuoden jälkeen molemmat jatkoivat haastattelun jälkeen tutkinto-opiskelijoina. Jokatapauksessa työtä pitäisi löytyä jos vaan hommat kelpaavat ja töissä pystyy suorittamaan hyvin vaikka motivaatio työtehtävää kohtaan olisi huono.

Lopuksi voi myös miettiä miten asioihin suhtautuu. Omalla kohdallani yliopistoon hakeminen lukulomineen, valmennuskurssien ja materiaalin kanssa tuli suhteellisen kalliiksi, mutta en koe että rahat olisivat menneet hukkaan vaikka opiskelupaikkaa ei tullut. Hakeminen selvensi minulle sitä etten oikeasti edes halunnut kyseisille aloille ja jälkeenpäin olen ollut erittäin huojentunut siitä etten kyseisiin kouluihin päässyt sillä nyt olen alalla jolla olen viihtynyt joka päivänä. Samalla hakuvuosista ja valmennuskurssista jäi käteen hyvä luku ja vastaustekniikka. Tsemppiä jatkoon ja toivottavasti tästä oli jotain apua sinulle.

Ihan kuin itsestään olisin lukenut, valmistuin myös 2016, ei oo vieläkään opiskelupaikkaa. Älä menetä toivoas, ei koskaa tiiä miten voi käydä. Äläkä ala syyttämään itseäsi turhaan kuten jotkut tekee

Tiedän miltä susta tuntuu. Kirjoitin yhden L ja neljä E. En silti päässyt lääkikseen. Olen jumissa alalla jolla ei ole töitä ja opintotukikuukausia on käytetty monta vuotta kun joka vuosi valmistaudun lääkiksen pääsykokeeseen. En onnistu kirjoittamaan puhdasta L riviä ja nykyinen kemian ala ei työllistä. Ulkomailla ei köyhänä ole varaa opiskella. Kilpailu on todellakin kovaa. Tämä ei ole vitsi eikä enää edes naurata. Olen päättänyt nyt hakea johonkin ihan muualle.

Minä hain ammattikouluun aikoinaan,pääsin mutta olin alaikäinen.Siis lukioon.

Sitten opiskelin "ammatin" jota opiskelin eteenpäin.

Ammattikoulu antoi tiedot työntekoon,työllä rahoitin jatko-opinnot.

90-luvun laman aikaan opiskelin työttömyys rahalla talouden. Niiden opintojen jälkeen töitä ja uusien alojen opiskelua yksityisesti.

Olen nk.ikuinen opiskelija, opiskelijalla on opiskelijan budjetti.

Uusien asioiden oppiminen on todella antoisaa.

Normi elämä ei tuntunut kiinnostavalta.

Talous kannattaa opiskella,ei sitä eilen ole keksitty.

Yksityisopiskelu on vapaata ja saa itse rauhassa valita aiheensa.

Mulla oli vähän samanlainen ongelma, paitsi sun Yo-keskiarvo on M, mulla B. M:n keskiarvo ei ole ihan hyvä, se on hyvä. Empatisoin tilannettasi, mutta haet selkeästi liian vaativiin koulutuksiin. Ota vaikka vanhan lukiosi opinto-ohjaajaan yhteyttä. Teet jotain väärin ja sun tarvii selvittää, että miten pääset kouluun ensi hauissa.

Äläkä kuuntele muiden vittuilua. Oot käytännössä vielä lapsi joka ei tiedä maailmasta mitään. 10 vuoden päästä oot (vielä nuori ja) tyytyväinen, että sulle ei tarjottu opintopaikkaa hopeatarjottimella, vaan jouduit ylittämään haasteita, ja sen vuoksi kasvoit ihmisenä.

Onkohan aloittaja päässyt jo opiskelemaan? Tämähän on vuodelta 2018. Toivottavasti on onni potkaissut!

P.S. Nuori oot joka tapauksessa; itse oon 40 , ja taas mennään näillä näkymin opin tielle. :)

Menettääkö ensikertalaisuuden jos aloittaa opinnot avoimessa yliopistossa?

Ei todellakaan. Eikä avoimessa amk:ssakaan menetä. Sitten vasta jos ottaa vastaan korkeakoulupaikan joka johtaa tutkintoon. Tosin erillishausta en tiedä, jos menee avoimen väylän kautta kouluun, että vaikuttaako se miten.

Minä olen nk. Simppeli mies.

Olisin halunnut opiskella minun ammattini, merimieheksi.

Tavata kivan tytön ja elättää perhe.

Tottakai vanhempani halusivat että käyn lukion ja opiskelen sitten yliopistossa.He ovat eläneet kovan elämän, niin kovan että sitä ei pysty ymmärtämään.

Minun papereilla ei yliopistoon pääse. Merimieskouluun yläasteen jälkeen pääsin.

Mutta sitten lukioon. Koulumenestys oli minun mukainen, heikko. Ei motivaatiota, murrosikä, nuoruus.

Sitten opiskelin ammatin, pääsin jopa opistoon. Eli Amk:n nykyään.

Ala jonka opiskelin on nk. suhdanneherkkä, Valmistuin 1990-luvun lamaan, joka oli todella kauhea. Onneksi en velkaantunut liikaa opiskelu aikana. Velat kuin sain maksettua niin helpotti.

Koko maa oli laman kourissa, näissä olosuhteissa opiskelin talouden perusteet.

Kun lama vihdoin hellitti löytyi tekemistä kausiluonteisesti.

Yrittäjäksi ei kannata ruveta, näin yrittäjät kertovat. Pientä "yrittämistä" on ollut. Vallitseva ympäristö muuttui 1990-luvulla niin voimakkasti että muuta vaihtoehtoa ei jäänyt.

Yritittäjäksi minusta ei ole. Olisin vain halunnut opiskella ammatin ja ylläpitää ammattitaitoa koko ajan.

Liikaa stressiä suhdanteiden takia, kova verotus. Pieni sieluisuus, vanhat rakenteet ja jne.

Jatkuva epävarmuus sitten on johtanut stressi sairauksiin.

Toimialaa mikä olisi taannut varma työtä ja toimeentuloa minun kohdalle ei sattunut.

Merenkulussa työtä ei enää ole, samoin ala jonka opiskelin ei nk. suorittavaa työtä ole myöskään

Vallitseva ympäristö on mikä on. Ankara verotus ja työn sosiaalikustannukset ehkäisee kaiken tekemisen.

Onneksi nuoret haluavat opiskella. Jos ei pääse sinne minne haluaa, sinne ei vaan pääse.

Vaatimukset korkeimmille aloille ovat kovat, Jos rima ei ylity niin se ei ylity.Turha sitä on murehtia.

Pitää laskea rimaa että ylittyy, siinä se.

Turhinta tietysti on että jää ilman opiskelupaikkaa. Sitten myyt ja teet esim. Mäccärillä hampurilaisia tai olet työttömänä.

Siinä ote elämään karkaa.

Yksi tapa opiskella on yksityisesti. Talouden pystyy opiskelaan niin.

Työ sitten ammattikoulussa. Minkä alan valitsee jossa töitä olisi onkin jo vaikea löytää.

Kaikille opiskelupaikkaa hakeville lukuhaluja ja kaikkea hyvää!

Vuoden 2016 ylioppilas myös täällä! Oma yo-rivini: EMMCCB. Äärimmäisen fiksuna henkilönä en kuitenkaan ole valinnut aineitani siten, että voisin edes toivoa itseäni todistusvalintoihin tavoittelemilleni aloille.

Tilanteeni kuitenkin eriää melko paljon siun tilanteesta. Luin ylioppilastutkinnon lähihoitajakoulutuksen ohessa kaksoistutkintona eli töitä kyllä on riittänyt (ja riittäisi varmasti lisääkin, jos haluaisin jatkaa). Tein kuitenkin tyhmästi ja hain 2017 lukemaan sairaanhoitajaksi. Mikä meni persiilleen? Sain paikan, otin sen vastaan, tajusin että mitä ihmettä mie oon tekemässä, keskeytin opinnot ensimmäisen vuoden jälkeen. Eli hei hei ensikertalaisuus, menetin sen tyhmästi.

Viime vuonna rohkaistuin hakemaan lääkikseen mentaliteetilla "katon minkälainen koe". Fiasko, sain sanoa tälle koulupaikalle hyvästit jo kokeen aikana. Nyt jälkikäteen ajatellen se oli varmaan hyvä juttu, en ole varma olisiko miusta lääkäriksi.

Joten tänä vuonna opiskelin nyt sitten tosissani biotieteiden ja farmasian kokeeseen. Vielä ei ole tuloksia tullut mihinkään (revin hiukset päästäni tällä menolla, kun kaikkialla tulee vastaan että muualla jo tiedetään).

Miulla on kuitenkin varasuunnitelma hakeutua ammattikouluun opiskelemaan oppisopimuksella jälleen yhtä itseäni kiinnostavaa alaa. Jos tämäkään ei tärppää, niin tuleva lukuvuosi menee töissä ja lukion penkkiä lämmitellessä.

Siulle suosittelen omien mielenkiinnon kohteiden tarkastelemista. Onko hakemasi ala varmasti se, mitä haluat? Jos on, niin älä luovuta. Miten olisi aikuislukio ja yritys korottaa omia yo-arvosanoja, ja siten helpottaa todistusvalinnalla sisäänpääsyä. Ootko kirjoittanut oikeat aineet, kannattaisiko kirjoittaa jokin lisää? Pääsykokeisiin opiskelua olet kuitenkin tehnyt, joten niihin opiskeleminen myös on jo helpompaa. Ongelmahan on aina muiden hakijoiden taso, kokeen käsittelemät kysymykset ja nyt koronan aiheuttamien tyttömyyden ja lomautuksien takia ihmisten halu uudelleenkouluttautua.

Entä miltä kuulostaisi jokin välietappi? Lue ammattikoulusta joku ammatti (1,5-2 vuotta), tämäkin saattaa nostaa itsetuntoa, kun saa suoritetuksi ammatillista osaamista tukevan tutkinnon. Kohonnut itsetunto auttaa kuitenkin matalaa paremmin kokeissa ja niihin valmistautumisessa. Lisäksi ohessa voi hakea uudelleen korkeakouluun. Bonuksena tietysti mahdollisesti helpompi työllistyminen, joka nyt tietenkään ei siltikään ole itsestään selvyys.

Joka tapauksessa tsemppiä, jaksamista ja toivoa jatkojen suhteen.

Itse menossa "vasta" nyt 26-vuotiaana ensi kertaa yliopistoon. En mä ainakaan koe että tää väliaika olisi mennyt hukkaan :) Olen tehnyt töitä, reissannut pitkähköjäkin aikoja, pienimuotoista muuta opiskelua kursseja yms. ja viettänyt muuten hyvää elämää. Kaverini aloitti yliopistossa viime syksynä ja siellä useampia 30 tyyppejäkin. Ei elämän tarvitse aina mennä tietyn kaavan mukaan

heh hee,, suomi kouluttaa ilmaiseksi paljon ulkomaalaisiakin!! saavat opintotuet ja edut, vaikka ei ole ne suvut ja ulkomaat veroja suomeen maksaneet!!

Suomalaisilla onkin heikompaa päästä kouluihin, vain ruotsinkielisillä on kiintiöt, pääsevät siis erittäin helposti koulutuksiin.. Ja hyväpalkkaisille aloille ( kiintiöiden idea se.. jonon ohi pääsee..).

Kilpailluille aloille on on vaikea päästä. Joten hae jollekin huuhaa koulutus alalle, sinne pääsee helpommin. koska koulutus ei johda hyviin palkka-töihin.
Itse suoritin maisteri tason huuhaa koulutuksen ja myähemmin viel amk huuhaa etä koulutuksen. Ja Kukaan ei ole koskaan todistuksia kysynyt!! töitä ei ole ollu.
Niin olen tehny silloin tällöin pätkiä ja ollu työttömänä. Ura se on tämäkin.
Koulutusta ja työttömyyttä.

Saanko kysyä, miksi tekniikan alat ei kiinnosta? Olet ilmeisesti nainen? Osaatko kuvailla, millaisia ammatteja ja työtehtäviä tekniikan alalta löytyy? Pystytkö sanomaan, että "ei kiinnosta" sillä perusteella, että sinulla on jotakin kokemusta/tietoa alasta vai oletatko vain?

Itse tajusin tuominneeni tekniikan alat "ei kiinnosta" -lokeroon vaikka minulla ei ollut alan opinnoista tai eri työmahdollisuuksista hajuakaan! Vähän sama kuin sanoisi jostakin ruoasta "en tykkää" maistamatta sitä ollenkaan. Haaveilin nuorempana kaikille tutuista ammateista, joiden sisällöstä on jonkinnäköinen mielikuva, vaikka sitten televisio-ohjelmien kautta.

Olisiko tästä kirjasta apua?
https://mesenaatti.me/en/3341/akateeminen-kultivaatio-kirjan-joukkorahoitus/

Itse pääsin ylioppilaaksi syksyllä 2019. Kirjoitin EMCCA paperit, eli todistusvalinnalla ei ollut toivoa päästä moneenkaan paikkaan. Mielessä oli lukion jälkeen vain yksi yliopistoala, muita en miettinyt.

Pidin yhden välivuoden, jolloin en hakenut mihinkään kouluun. Seuraavana kolmena vuonna hain sitten tuolle tietylle alalle yliopistoon, mutta en päässyt. Aloin väsymään jatkuvaan haku-urakkaan ja välivuosiin. Alkoi tulemaan epätoivoinen olo, kun muut etenee elämässä ja itse pyörin samassa pisteessä vuodesta toiseen.

Tänä vuonna hain kokeilun vuoksi valintakokeella ammattikorkeakouluun. Yllätyksekseni sieltä tuli paikka. Päätin ottaa paikan vastaan ja aloitan nyt ensi keväällä opinnot. Ala on kiinnostava, työllisyys hyvä ja palkka kohtuullinen. Ajattelin käydä nyt tämän koulun ja jos yliopisto vielä myöhemmin kiinnostaa, haen sitten sinne. Saanpahan ammatin ja pääsen elämässä eteenpäin. Ehkä elämä tästä alkaa järjestymään :)