Kuka hän on?

Lopussa sanottiin,että hän on Hanna Vesala toimittaja. Vähän asian vierestä koko esitys. Vesala porukan paras.
Tässä katselin SKYP:n historiaa. Tuolloin 12 loikkaajaa v. 1972. Syynä Vennamon diktatoriset otteet. Seuraavissa vaaleissa 1 edustaja, joka loikkasi Keskustaan. SMP oli aina Vennamon puolue.
Soini ei koe sinisiä omakseen, vaikka siniset on hänen luomus. Soini on pääjehu,jonka tarpeista tämä puolue on perustettu. Se tarve,hillotolppa on ollut ulkoministerin pesti. Soini on tyytymätön kasvatettaviin. Terhosta ei ole johtajaksi, eikä niistä muista. Tämän Soini kokee vaikeaksi,mutta ymmärrettävästi ei voi puhua asiasta. Veikkaisin,että Soini ei ala eduskuntavaaliehdokkaaksi. Puhti on poissa. Soini ymmärtää,että siniset on kepun ja kokoomuksen apupuolue nyt. Vaalien jälkeen sinisiä ei tarvita. Vaaliliittoihin pääsy on vaikeaa. Sanoisin,että kannatus on 1-2% äänestäjistä,jos sitäkään. Kansanedustajia max 1-2. Paljon riippuu ehdokkaista erityisesti Soinin ehdokkuus on tärkeä sinisille

Ståhle kirjoitti hyvin puoluesihteereistä ja Satakunnan vaalipiirin eduskuntapuolueista (SK 23.7.2018)
Metrilakutapahtuma Suomi-Areena keräsi myös tällä kerralla politiikan kerman Milttonin minglaukseen, kaupungin vastaanotolle ja lukemattomille muille kokkareille ja lounaille. Stadin lobbarit jaksoivat yhä kiitellä landea paikkana, jossa lounastapaamisen järjestäminen päättäjien kanssa on helppoa kuin heinänteko. Yhtälö menee suurin piirtein näin: Jos Helsingissä lähetät kutsun elokuussa, se voi järjestyä helmikuuksi. Tapaamisen sopiminen Suomi-Areenan viikolle on helppo nakki.

Areena näyttää vakiinnuttaneen paikkansa eliitin kokoontumisajoina, joiden kaikenkarvaisiin kihauksiin on pakko päästä. Areenalla on kahdet eri kasvot. Rahvaalle on tarjolla limittäin, lomittain ja päällekkäin hajuttomia ja turhan usein mauttomia teflonkeskusteluja, joissa on hyvin särmää, säröä ja rosoa. Kukaan ei haasta ketään.

Onneksi sentään eliitti pääsee nauttimaan toistensa unohtumattomasta seurasta suurelle yleisölle suljetulla foorumilla, jossa voi tulla aamun tunteina pientä sanomistakin.

Puoluesihteeerit narisivat Helsingin Sanomissa (20.7.), että heissä kytee tyytymättömyys Suomi-Areenaa kohtaan. Medianäkyvyys on kuulemma pienehkö panostuksiin nähden. Se on jo liian paksua. Mistähän se mahtaa johtua? Ettei vaan puolueista itsestään? Pitäisikö siis katsoa peiliin? Vastauksia on vain yksi: pitää. Esimerkiksi puolueiden puoluepäivät olivat valtaosin kuin sisäsiittoisista tupailloista, joissa puoluesihteeri tai joku muu puoluepamppu haastatteli omiaan jotka puhuivat omiaan. Senkö pitäisi kuulijoita kiinnostaa?
Latteampia politiikan tapahtumia ei olisi ollut, ellei Satakunnan kansanedustajia olisi taas päästetty lauteille.

Heille ei ollut ainoa syy siihen, miksi esimerkiksi kristillisdemokraattien tilaisuus ei täyttänyt Raatihuoneenpuistoa ääriään myöten. Aivan toisenlaista politiikan mediahulinaa olisi nähty, jos Satakunnan perussuomalaiset ja koodeet olisivat julistaneet solmineensa vaaliliiton, jonka kärkiehdokkaat ovat Kuukkarin suorasuu Laura Huhtasaari ja valtakunnan julkkis Aki Ruotsala. Kaksikko saattaisi siirtää vuoria jähmeässä Satakunnan vaalipiirissä siihen malliin, että keskustan taataosaston pitäisi alkaa katsoa Arkadianmäen suojatyöpaikan tilalle sopivaa palvelutaloa, kokoomuksen suoristaa rivinsä ja sinisten löytää itsensä. Loukkaantumisherkän Krista Kiurun (sd.) puntti alkaisi tutista. Nakkilan Pavarotille Jari Myllykoskelle (Vas.) jäisi aikaa perehtyä Satakunnan maakuntalauluun, jossa on enemmän sanoja kuin hän tiesikään.


Satakunnan Sinisten pitäisi siis löytää itsensä!

Toimittaja Hanna Vesala on rupsahtanut ja ylipainoinen toimittaja, joka on kateellinen viehättäville ja hyvin koulututeille PS:n naisministereille ja kansanedustajille.
Hän muistaa joka MTV:n pöllöraadissa mainita Jussi Halla-ahon. Tietysti "hyvässä" yhteydessä!?

Hanna Vesala on fiksu toimittaja ja upea nainen.