enää muuttuu! Koko elämä on ollut käytännössä vastoinkäymisiä ja taistelua niistä selviämiseksi. Uskomatonta epäonnea on mahtanut kyllä matkalle, ja sitten kun on päässyt askeleen eteenpäin, niin on tullutkin kaksi taaksepäin.
En tiedä mikä tarkoitus sillä on edes ollut, että olen kohdannut matkallani ihmisiä, joiden seurassa en kelpaisi todellisuudessa edes viettämään aikaa, puhumattakaan muusta.
En tiedä mikä tarkoitus sillä on edes ollut, että olen kohdannut matkallani ihmisiä, joiden seurassa en kelpaisi todellisuudessa edes viettämään aikaa, puhumattakaan muusta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aivan. Ymmärrän. Mä olin jo hirttoköysi kaulalla äsken, mutta sitten mietin lapsiani. Hekin kyllä pärjäisivät ilman minua, mutta itsekkäänä ajatus, etten tapaisi heitä enää koskaan, pidättelee minua. Miten lapsettomien kohdalla - nostan hattua, että jaksavat. Lapset mulla ainoa syy..
lapsiasi, etkä mennyt tekemään itsellesi mitään pahaa!
Sama juttu vaikka toisaalta voiko sellaista kutsua vastoinkäymiseksi jos pilkataan ja pilkataan tulevaisudessakin enemmänkin suoraa hyökkäystä. Onko sellaisella elämällä edes mitään virkaa jos ei muuta tehdä kuin kytätään ja analysoidaan joka tekoa. Menet 100 km päähän kotipaikastasi niin siellä on sama kusipää joka ollut armeijan kantahenkilökuntana kyttäämässä mitä teet. Helvettiäkö sellaisella elämällä tekee jossei saa rauhassa elää.
Elämä potkii jokaista päähän enemmän tai vähemmän, ennemmin tai myöhemmin. Pahinta on, että harva pystyy oikeasti elämään omaa eläänsä, vertailemme itseämme ja tekemisiämme jatkuvasti muihin. Pieniä tekoja, tavoitteita, haaveita ja asioita, jotka ovat juuri sulle tärkeitä ei muille. Elämä on loppujen lopuksi niin lyhyt ”kakku”, että kyllä siitä selviää.
Pilkka henkilöltä/monikko jota pidät 0:na, en ehkä laskisi sitä. Kaikkia kannataa pitää 0:na kunnes toisin todistetaan. Imo.
Se menee usein kolmekymppisenä noin, sitten nelikymppisenä hymähtelet koko jutulle.
Ei se kuule sen helpompaa ole nelikymppisenäkään. Hyvä, jos sulla kuitenkin on mennyt elämä putkeen.