Tiedän meidän ajautuvan päivästä toiseen kauemmaksi toisistamme, tiedän päivän tulevan kun hän ilmoittaa haluavansa eron!
Mutta en jaksa välittää, koska olen niin väsynyt ja uupunut. Tiedän olevani vain sijainen, kunnes parempaa tulee vastaan.
En vain jaksa taistella enää!
Mies tulee eromaan
Taistelutohi
33
939
Vastaukset
- xxxxx1
Kunnon sotamies tietää milloin antautua. Myös ihmisen on hyvä luovuttaa jossain vaiheessa, jos kaikki menee kurjemmaksi. Muista kuitenkin, että olet oman elämäsi sankari, toimija. Älä passiivisena odottele miehen ilmoitusta erosta.
- välirauhaa
Jos olet vaimoni, joka tulkitsee taas asioita oman synkeän mielensä mukaan, niin ehdottaisin että otat järjen käteen ja katsoisit ihan silmät auki miten olet miestäsi kohdellut. Komento ja kontrolli on ollut kova, etkä ole muistanut minua arjessa huomata muuten kuin huomauttaen tekemättömien tehtävien osalta. Muistathan, että hunajalla on helpompi houkutella kuin etikalla.
Ei se rakkaus kestä, jos sitä koko ajan tylyti kolhitaan. Valinta on ollut kokonaan sinun. Sinä olet halunnut etäisyyttä pitää ja selittää sitä milloin milläkin muista riippuvalla syyllä. Koskaan ei vikaa sinussa ilmeisesti ole ollut??? Totuus vain on ettet ilmeisesti tasavertaiseen suhteeseen pysty, eikä itsetuntosi riitä läheisyyden ylläpitämiseen, saati sitten oikeasti suhteen hoitamiseen. Et voi koskaa kelvata toiselle, jos et kelpaa ensin itsellesi - kun et osaa itseäsi hyväksyä, niin luulet ettei toisetkaan siihen pysty. Näin logiikkasi toimii. Ja tämä on vain sinun oman pääsi tuotoksia. Kun olet monet kerrat minua tuominnut kertoen mitä oikeataan naisesta haluan, olen joka kerta ollut rehellisen järkyttynyt siitä mielen maisemasta mitä kuvittelet minun edustavan ja siitä katkeruudesta mitä kannat turhaan ja syyttä sisälläsi. Päätät sujuvasti puolestani mitä mieltä olen ja sitten kerrot miten väärässä olen. Selvästi vielä uskotkin noihin kummallisiin sepustuksiisi. On kun yrittäisi rikkonaista levyä soittaa. Aina jäädään tankkaamaan samaan uraan, joista et osaa taikka halua päästä ulos. Ikään kuin pelko olisi ainut polttoaine joka pitää sinut käynnissä. Jokainen piru / varjo on aina maalattava seinälle ettei se "sinun TOTUUS" vaan pääse unohtumaan.
Aina vaadit minulta toimia luottamuksesi palauttamiseksi, Vastuu on siis sälytetty minulle ja vain yksin minulle, mutta et itse pysty / halua kantaa osaasi suhteen rakentamisesta. Tuntuu kuin sinun olisi helpompi vetäytyä ja olla allapäin yksinäinen, kuin oikeasti tehdä jotain rakentavaa. Yksin en pysty ylläpitämään sellaista, mihin tarvitaan meidän molempien täysimääräinen panos.
En todellakaan ole etsimässä jotain parempaa, niin kuin esitit. Olen ollut suhteeseen sitoutunut, enkä harha askelia ole ottanut, vaikka toisin väitätkin. Olet tätä synkkää syytöstä esittänyt jo pitkäään ja kuitenkin olen vielä yhä tässä ja vielä sinua varten ja sinun tähden. Jos olisin oikeasti halunnut sen paremman tai kauniimman, niin luuletko etten olisi näinnä vuosina sellaista löytänyt?
Kun sinulla on ollut vaikeaa, olen ollut tukenasi, ainakin aidost yrittänyt olla, mutta samaa en voi sanoa sinusta. Viimeiset vuodet olen tuntenut olevani hylätty ja kuitenkin olen jaksanut osaltani yrittää, toisin kuin sinä.
Jos riittävän pitkää pidät etäiyyttä uskoen suhteemme tuhoon, niin tuhoutuuhan se vääjäämättä, ei minun takia vaan sinun tekojesi takia. Kannattaisikohan ottaa pikaisesti uusi kanta ja tehdä töitä tämän suhteen eteen ennen kuin on myöhäistä?
Niin ja jos et olekaan se etäisyyttä ylläpitävä vaimoni, niin olen todella pahoillani puolestasi. Tiedän sen ahdistuksen ja murheen määrän ja miltä tuntuu olla toiselle kuin ilmaa jonka tunteista ei tarvitse välittää ja jonka päälle voi kaataa kaikki syytökset sekä oman pahan olonsa. Silti toivoisin että pystyisit vielä jaksamaan suhteesi pelastamiseksi. Yrittäisit kerrankin edes, voisit jopa positiivisesti yllättyä.- jaa-a
Omituinen, sairas tulkinta. Uupunutta ei kannata alkaa solvata ja syyttää kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.
- Sittenkinhyvin
Juu en ole vaimosi- onneksi!
Me olemme mieheni kanssa luultavasti vain kasvettu eri suuntiin. Niin voi käydä kun nuoresta aletaan olla yhdessä, ihmiset muuttuvat vuosien varrella!
En ole koskaan halveksinut tai aliarvioinut miestäni, mielipide erot ovat normaaleja elämässä.
En myöskään koe olevani mitenkään masentunut, tietysti harmittaa jos tämä oli tässä. Mutta jos niin käy, suren oman aikani - niin kauan kuin tarvetta on- ja jatkan yksin elämääni!
Mutta sinun kannattaisi tosiaankin puhua nuo asiat vaimollesi suoraan, alat olla aika katkeran tuntuinen kaikelle!
Hyvää jatkoa sinulle, älä anna katkeruuden syödä sisintäsi!👍 - välirauhaa
Sittenkinhyvin kirjoitti:
Juu en ole vaimosi- onneksi!
Me olemme mieheni kanssa luultavasti vain kasvettu eri suuntiin. Niin voi käydä kun nuoresta aletaan olla yhdessä, ihmiset muuttuvat vuosien varrella!
En ole koskaan halveksinut tai aliarvioinut miestäni, mielipide erot ovat normaaleja elämässä.
En myöskään koe olevani mitenkään masentunut, tietysti harmittaa jos tämä oli tässä. Mutta jos niin käy, suren oman aikani - niin kauan kuin tarvetta on- ja jatkan yksin elämääni!
Mutta sinun kannattaisi tosiaankin puhua nuo asiat vaimollesi suoraan, alat olla aika katkeran tuntuinen kaikelle!
Hyvää jatkoa sinulle, älä anna katkeruuden syödä sisintäsi!👍Anteeksi vuodatukseni. Olen yrittänyt herättää vaimoani kaikin mahdollisin keinoin siinä kuitenkaan onnistumatta. Koska hänellä on hieman historiaa tänne kirjoittelusta niin päätin koittaa kepillä jäätä, jos vaikka olisit ollut hän.
Joo mielipide-erot ovat kyllä normaaleja, mutta jos aina toisen mielipiteet ovat normaalimpiä tulee pitkässä juoksussa tilanteesta raskas, varsinkin kun toinen jaksaa asiasta muistuttaa taikka sopivan tylysti viitata. Nykyään meillä ollaan yhtämieltä vain siitä, että ollaan erimieltä.
En koita väittää etteikö valitsemani tie oloisi ollut raskas. Se vaan on vaikeaa lähteä suhteesta, johon on ollut sitoutunut ja johon on sijoittanut niin paljon tunnetta. Lisänä tilanteessa ovat olleet lapset, joita en ole suostunut jättämään yksin hänelle "murjottavaksi". Onneksi he ovat jo aika isoja ja ajattelevat omilla aivoillaan.
Olen asioista yrittänyt keskustella, mutta tulokset ovat toistaiseksi huonot, joko en saa sanoa asiaani loppuun, kun minut jo keskeytetään, taikka minua ei lainkaan kuunnella. Usein onkin minulle todettu, että: "Näin myöhään väsyneenä enää jaksa keskustella palataan myöhemmin asiaan." Sitä asiaan palaamista odottelen vieläkin. Kuten totesin, niin kaikki vastuu suhteesta on minulla, joten hänen ei siis tarvitse asiasta välittää. Sitten harvoin, kun vihdoin hän ei pääse enää keskustelutilanetta karkuun muistaa hän kaiken aivan eritavoin kuin minä ja tulkitsee kaiken aina häntä vastaa esitettynä moitteena. Tämän takia ryhdyin viestittämään hänelle kirjallisena, jolloin voin palata ja osoittaa viestini jälkeen päin.
Perusluonteeni on positiivinen iloinen, kiltti, yhteisöllisyyttä rakentava ja yhteen suhteeseen sitoutunut. Hänelle tämä ei ilmeisesti riitä, kun hän kokee itse niin voimakasta arvottomuutta ja siksi kokee ettei esittämäni se ole mahdollista.
En ole katkera, olen pettynyt (häneen ja itseeni), ettei mikään ole toiminut, vaikka kuinka yrittää. Vielä en ole lähtökuoppia kaivanut, mutta olen tietoiseti ryhtynyt katsomaan lapioita...
Toivon oikeasti, ettei sinun suhde ole yhtä solmussa ja että saisit asiat suhteessasi järjestymään parhain päin, mitä se ikinä teille tarkoittaakaan. Hyvää helle kesän jatkoa sinulle. - lauraG
välirauhaa kirjoitti:
Anteeksi vuodatukseni. Olen yrittänyt herättää vaimoani kaikin mahdollisin keinoin siinä kuitenkaan onnistumatta. Koska hänellä on hieman historiaa tänne kirjoittelusta niin päätin koittaa kepillä jäätä, jos vaikka olisit ollut hän.
Joo mielipide-erot ovat kyllä normaaleja, mutta jos aina toisen mielipiteet ovat normaalimpiä tulee pitkässä juoksussa tilanteesta raskas, varsinkin kun toinen jaksaa asiasta muistuttaa taikka sopivan tylysti viitata. Nykyään meillä ollaan yhtämieltä vain siitä, että ollaan erimieltä.
En koita väittää etteikö valitsemani tie oloisi ollut raskas. Se vaan on vaikeaa lähteä suhteesta, johon on ollut sitoutunut ja johon on sijoittanut niin paljon tunnetta. Lisänä tilanteessa ovat olleet lapset, joita en ole suostunut jättämään yksin hänelle "murjottavaksi". Onneksi he ovat jo aika isoja ja ajattelevat omilla aivoillaan.
Olen asioista yrittänyt keskustella, mutta tulokset ovat toistaiseksi huonot, joko en saa sanoa asiaani loppuun, kun minut jo keskeytetään, taikka minua ei lainkaan kuunnella. Usein onkin minulle todettu, että: "Näin myöhään väsyneenä enää jaksa keskustella palataan myöhemmin asiaan." Sitä asiaan palaamista odottelen vieläkin. Kuten totesin, niin kaikki vastuu suhteesta on minulla, joten hänen ei siis tarvitse asiasta välittää. Sitten harvoin, kun vihdoin hän ei pääse enää keskustelutilanetta karkuun muistaa hän kaiken aivan eritavoin kuin minä ja tulkitsee kaiken aina häntä vastaa esitettynä moitteena. Tämän takia ryhdyin viestittämään hänelle kirjallisena, jolloin voin palata ja osoittaa viestini jälkeen päin.
Perusluonteeni on positiivinen iloinen, kiltti, yhteisöllisyyttä rakentava ja yhteen suhteeseen sitoutunut. Hänelle tämä ei ilmeisesti riitä, kun hän kokee itse niin voimakasta arvottomuutta ja siksi kokee ettei esittämäni se ole mahdollista.
En ole katkera, olen pettynyt (häneen ja itseeni), ettei mikään ole toiminut, vaikka kuinka yrittää. Vielä en ole lähtökuoppia kaivanut, mutta olen tietoiseti ryhtynyt katsomaan lapioita...
Toivon oikeasti, ettei sinun suhde ole yhtä solmussa ja että saisit asiat suhteessasi järjestymään parhain päin, mitä se ikinä teille tarkoittaakaan. Hyvää helle kesän jatkoa sinulle."Olen asioista yrittänyt keskustella, mutta tulokset ovat toistaiseksi huonot, joko en saa sanoa asiaani loppuun, kun minut jo keskeytetään, taikka minua ei lainkaan kuunnella. "
Yritä toista lähestymiskulmaa. Usein ihmiset yrittävät tuputtaa toiselle sanomaansa tietämättä itsekään mihin sillä pyrkivät. Tai tiedostaen mihin pyrkivät, mutta keinolla jota käyttävät on juuri päinvastainen vaikutus. Lähtökohtaisesti toinen ymmärtää sanoman vaatimuksena, moitteena, jopa uhkauksena tai muuten negatiivisena, jonka seurauksena ihminen iskee "kommunikaatioluukkunsa" kiinni, sulkeutuu, ei ota vastaan. Kun toinen avaa suunsa "aloittaakseen vakavan keskustelun", toinen on jo puolustusasemissa "mitä se nyt taas haluaa". Vielä pahempi, jos sanoman voi tulkita syyttämiseksi. Tiellä lienee käynyt juuri näin. Vaimon luukut on kiinni. Sinä olet erinomainen, hän on huono. Tästä asetelmasta on mahdotonta aloittaa todellinen keskustelu.
Elikkäs tärkeintä on luoda parempaa, avoimempaa ilmapiiriä. Sellaista jossa molemmat voivat lähettää ja vastaanottaa sanomia. Miettiä tarkasti mitä sanoo ja mihin pyrkii. Ajatella voisiko itse ottaa sanomansa vastaan, mitkä fiilikset miten reagoisi. Jos puhuminen on vaikeaa, kannattaa kirjoittaa. Kirjoitettu teksti on muutenkin ehkä jäsennellympää kuin puhuttu.
Vuorovaikutuksen kannalta on tärkeää korostaa kumpaisenkin mielipiteellä ja ajatuksilla on merkitystä. Jos ollaan erimieltä, se ei haittaa. Molemmat saavat pitää mielipiteensä. Kumpikaan mielipide ei parempi kuin toinen. "Perusluonteeni on positiivinen iloinen, kiltti, yhteisöllisyyttä rakentava ja yhteen suhteeseen sitoutunut" tästä tuli mieleen, että teidän roolit saattavat olla jymähtäneet pahasti paikoilleen. Sinä olet suhteessanne positiivisen iloinen, kiltti, rakentava. Vaimollesi ei jää muuta roolia kuin olla negatiivisen tympeä, varautunut pahis. Mitä jos antaisit vaimosi näyttää paremmat puolensa? Antaisit tilaa? Huomaamatta, ei korostaen "annanpa sinulle sinulle tilaa", sillä se kertoisi vain sinun hyvyydestäsi aiheuttaen toisessa huonommuuden tunteita.
Tärkeintä siis ilmapiiri. Auta vaimoasi loistamaan. Ole hiljaa, älä ota puheeksi. Juttele ystävällisesti, tehkää kivoja asioita yhdessä. - glorydays
Kummallinen vastaus sinulta välirauhaa. Kovin hyökkäävä ap.tä kohtaan, kaikkea muuta kuin rauhaa rakentava. Tutkiskele itseäsi. Sieltä löytyy vastaus miksei dialogi vaimon kanssa kulje.
- erkkiesxxxxa
lauraG kirjoitti:
"Olen asioista yrittänyt keskustella, mutta tulokset ovat toistaiseksi huonot, joko en saa sanoa asiaani loppuun, kun minut jo keskeytetään, taikka minua ei lainkaan kuunnella. "
Yritä toista lähestymiskulmaa. Usein ihmiset yrittävät tuputtaa toiselle sanomaansa tietämättä itsekään mihin sillä pyrkivät. Tai tiedostaen mihin pyrkivät, mutta keinolla jota käyttävät on juuri päinvastainen vaikutus. Lähtökohtaisesti toinen ymmärtää sanoman vaatimuksena, moitteena, jopa uhkauksena tai muuten negatiivisena, jonka seurauksena ihminen iskee "kommunikaatioluukkunsa" kiinni, sulkeutuu, ei ota vastaan. Kun toinen avaa suunsa "aloittaakseen vakavan keskustelun", toinen on jo puolustusasemissa "mitä se nyt taas haluaa". Vielä pahempi, jos sanoman voi tulkita syyttämiseksi. Tiellä lienee käynyt juuri näin. Vaimon luukut on kiinni. Sinä olet erinomainen, hän on huono. Tästä asetelmasta on mahdotonta aloittaa todellinen keskustelu.
Elikkäs tärkeintä on luoda parempaa, avoimempaa ilmapiiriä. Sellaista jossa molemmat voivat lähettää ja vastaanottaa sanomia. Miettiä tarkasti mitä sanoo ja mihin pyrkii. Ajatella voisiko itse ottaa sanomansa vastaan, mitkä fiilikset miten reagoisi. Jos puhuminen on vaikeaa, kannattaa kirjoittaa. Kirjoitettu teksti on muutenkin ehkä jäsennellympää kuin puhuttu.
Vuorovaikutuksen kannalta on tärkeää korostaa kumpaisenkin mielipiteellä ja ajatuksilla on merkitystä. Jos ollaan erimieltä, se ei haittaa. Molemmat saavat pitää mielipiteensä. Kumpikaan mielipide ei parempi kuin toinen. "Perusluonteeni on positiivinen iloinen, kiltti, yhteisöllisyyttä rakentava ja yhteen suhteeseen sitoutunut" tästä tuli mieleen, että teidän roolit saattavat olla jymähtäneet pahasti paikoilleen. Sinä olet suhteessanne positiivisen iloinen, kiltti, rakentava. Vaimollesi ei jää muuta roolia kuin olla negatiivisen tympeä, varautunut pahis. Mitä jos antaisit vaimosi näyttää paremmat puolensa? Antaisit tilaa? Huomaamatta, ei korostaen "annanpa sinulle sinulle tilaa", sillä se kertoisi vain sinun hyvyydestäsi aiheuttaen toisessa huonommuuden tunteita.
Tärkeintä siis ilmapiiri. Auta vaimoasi loistamaan. Ole hiljaa, älä ota puheeksi. Juttele ystävällisesti, tehkää kivoja asioita yhdessä.Tärkeintä siis ilmapiiri. Auta vaimoasi loistamaan. Ole hiljaa, älä ota puheeksi. Juttele ystävällisesti, tehkää kivoja asioita yhdessä.
Melko paljon toisen osapuolen omia vaatimuksia, eikö nämä asiat pitäisi olla molempien vastuulla.
Tässä on tasa-arvo kaukana,
Mitenkä hyvä tasapuolinen ilmapiiri saavutetaan?
Miksi pelkästään vaimon pitäisi loistaa?
Miksi pitää olla hiljaa?
Miksi ei saa ottaa asioita puheeksi?
Miksi pelkästään toise pitää jutella ystävällisesti?
Kumpiko määrittelee mikä on kivaa? - lauraG
erkkiesxxxxa kirjoitti:
Tärkeintä siis ilmapiiri. Auta vaimoasi loistamaan. Ole hiljaa, älä ota puheeksi. Juttele ystävällisesti, tehkää kivoja asioita yhdessä.
Melko paljon toisen osapuolen omia vaatimuksia, eikö nämä asiat pitäisi olla molempien vastuulla.
Tässä on tasa-arvo kaukana,
Mitenkä hyvä tasapuolinen ilmapiiri saavutetaan?
Miksi pelkästään vaimon pitäisi loistaa?
Miksi pitää olla hiljaa?
Miksi ei saa ottaa asioita puheeksi?
Miksi pelkästään toise pitää jutella ystävällisesti?
Kumpiko määrittelee mikä on kivaa?"Tärkeintä siis ilmapiiri. Auta vaimoasi loistamaan. Ole hiljaa, älä ota puheeksi. Juttele ystävällisesti, tehkää kivoja asioita yhdessä. "
Ei vaatimuksia. Pelkästään keinoja miten VOI (=saattaa, on mahdollista) saada puolison avautumaan. Koska puoliso ei ole avautunut, se tarkoittaa, että välirauhaa keinot ovat vääriä. Toki parisuhde on molempien vastuulla. Mutta jos pyritään johonkin, kuten avoimeen keskusteluun, niin tarvitaan tunneälykkyyttä viedä suhdetta avoimempaan keskusteluun. Mikä on vaihtoehto tässä? Välirauhaa jatkaa entiseen tyyliin "puheeksiottamista", jonka toinen kokee uhkaavaksi tms ja vaikenee jälleen. Sanottakoon vielä, ettei vaimo toimi kuin auto. Avain virtalukkoon ja lähtee käyntiin. Ei, vaimo on ihminen. Ihminen ei toimi teknisesti. Tarvitaan psykologisia keinoja.
Tasa-arvo ei ole samanlaisuutta, kaikki 50/50. Ei ollenkaan. Loppupeleissä se tekee joka osaa tai homma jää tekemättä. Ei kukaan pakota myöskään käyttämään psykologisia keinoja parisuhdeongelmiensa ratkaisuun. Ihminen vain tekee niin, jos hänellä on motivaatio ratkaista ongelmat eikä jatkaa elämistä kurjassa parisuhteessa. Ellei ole, on ihan höpöhöpöä valittaa, ettei omat tehottomat menetelmät tuota tulosta. Ainahan ei tietenkään yhteisymmärrykseen päästä, vaikka molemmilla olisi kovin paljon motivaatiota ja halua ratkoa asioita. Mutta toivottavaa tietysti olisi, että päästäisiin edes alkuun keskustelemaan niistä, hyvässä tunneilmapiirissä (avittaa siis kohti parempaa lopputulosta).
"Mitenkä hyvä tasapuolinen ilmapiiri saavutetaan?"
Aivan uusi ilmaus. Tarkoitin hyvää ilmapiiriä. Tasapuoliseksi ilmapiiriä ei voi mitenkään todistaa. Tunneasia. Hyvä ilmapiiri syntyy siten, että molemmat huomioivat toisensa sekä itsensä.
Miksi pelkästään vaimon pitäisi loistaa?
Molemmat voivat loistaa, se on tärkeää. Mutta välirauhaa suhteessa loistaa vain hän itse "positiivisen iloinen, kiltti rakentava...". Vaimolle ei jää tilaa. Hän kenkuttelee ja vaikenee. Erityisen haitallinen yhdistelmä, että toinen on positiivinen ja rakentava, toinen täysin negatiivinen tonttu. Herää myös kysymys onko rakentavalla ja positiivisella väärä kuva itsestään. Jos hän olisi oikeasti rakentava hän tietäisi keinot millä saada vaimo mukaan keskusteluun. Ja tietäisi miten keskustella. Tässäkin on tärkeintä MITEN puhutaan, ei niin se mitä puhutaan. Ilmapiiri. Otetaan vielä sydän. Kun avataan asiaa omalla sydämellä, niin se jos mikä on tehokasta suotuisan ilmapiirin luomisessa.
Miksi pitää olla hiljaa?
Hiljaa siinä mielessä, että se kannustaa vaimoa sanomaan jotain. Hiljaa myös siinä mielessä, ettei mies toista asioitaan samalla tyylillä, jonka on jo monta kertaa aiemmin todennut vaientavan vaimon suun.
Miksi ei saa ottaa asioita puheeksi?
Sama kuin edellä. Vaimo kokee tulevansa syytetyksi tai muuten jäävänsä alakynteen, kun mies ottaa asian puheeksi.
Miksi pelkästään toise pitää jutella ystävällisesti?
Ei tietenkään pelkästään toisen. Miksi edes niin kuvittelet? Mutta jos itse juttelet jollekulle ystävällisesti, niin viestisi menee todennäköisemmin paremmin perille.
Kumpiko määrittelee mikä on kivaa?
Molemmat - ampparilentää
"Muistathan, että hunajalla on helpompi houkutella kuin etikalla."
Kovin ei ollut hunajainen kirjoituksesi, vaan ihan kamala hyökkäys edellistä kirjoittajaa kohtaan. Jo siitä voi päätellä, että käsityksesi itsestäsi, kuten "rakentava" ei ole todellisuutta, ollenkaan. - dialog
erkkiesxxxxa kirjoitti:
Tärkeintä siis ilmapiiri. Auta vaimoasi loistamaan. Ole hiljaa, älä ota puheeksi. Juttele ystävällisesti, tehkää kivoja asioita yhdessä.
Melko paljon toisen osapuolen omia vaatimuksia, eikö nämä asiat pitäisi olla molempien vastuulla.
Tässä on tasa-arvo kaukana,
Mitenkä hyvä tasapuolinen ilmapiiri saavutetaan?
Miksi pelkästään vaimon pitäisi loistaa?
Miksi pitää olla hiljaa?
Miksi ei saa ottaa asioita puheeksi?
Miksi pelkästään toise pitää jutella ystävällisesti?
Kumpiko määrittelee mikä on kivaa?Kunnon dialogi kulkee kuin itsestään. Siinä molemmat huomioivat toisensa ja juttu pysyy asiassa. Aika monesti koko keskustelun este on se MITEN otetaan asia puheeksi. Toisen saa helposti "takajaloilleen" kun sanoo "meidän pitää vakavasti keskustella " tai "nyt nostan kissan pöydälle". Kunnon vuorovaikutteinen keskustelu lähtee liikkeelle parhaiten, kun haastaa toisen mieluisaan keskusteluun. "meidän pitää vakavasti keskustella " on pakkopullaa monen mielestä, ei sellaiseen lähde luontevasti mukaan. Etenkin jos/kun on jo monta kertaa huomannut, että toiselle "keskustelu" on vain yritys kääntää puolison mielipiteet toisiksi.
Keskustelun voi aloittaa esim. kysymällä miten puolisolla menee, mitä kuuluu. Samalla voi tarkkailla omia ajatuksiaan. Jos lähtee kovin mielellään vääntämään mielessään sitä mitä puolisolle kuuluu joksikin toiseksi, ei keskustelu suju. Muutenkin kannattaa todella kuunnella, ottaa vastaan ja hyväksyä se mitä toinen sanoo eikä ryhtyä muuttamaan sitä miksikään, torjua, vähätellä tms. - dialog
lauraG kirjoitti:
"Tärkeintä siis ilmapiiri. Auta vaimoasi loistamaan. Ole hiljaa, älä ota puheeksi. Juttele ystävällisesti, tehkää kivoja asioita yhdessä. "
Ei vaatimuksia. Pelkästään keinoja miten VOI (=saattaa, on mahdollista) saada puolison avautumaan. Koska puoliso ei ole avautunut, se tarkoittaa, että välirauhaa keinot ovat vääriä. Toki parisuhde on molempien vastuulla. Mutta jos pyritään johonkin, kuten avoimeen keskusteluun, niin tarvitaan tunneälykkyyttä viedä suhdetta avoimempaan keskusteluun. Mikä on vaihtoehto tässä? Välirauhaa jatkaa entiseen tyyliin "puheeksiottamista", jonka toinen kokee uhkaavaksi tms ja vaikenee jälleen. Sanottakoon vielä, ettei vaimo toimi kuin auto. Avain virtalukkoon ja lähtee käyntiin. Ei, vaimo on ihminen. Ihminen ei toimi teknisesti. Tarvitaan psykologisia keinoja.
Tasa-arvo ei ole samanlaisuutta, kaikki 50/50. Ei ollenkaan. Loppupeleissä se tekee joka osaa tai homma jää tekemättä. Ei kukaan pakota myöskään käyttämään psykologisia keinoja parisuhdeongelmiensa ratkaisuun. Ihminen vain tekee niin, jos hänellä on motivaatio ratkaista ongelmat eikä jatkaa elämistä kurjassa parisuhteessa. Ellei ole, on ihan höpöhöpöä valittaa, ettei omat tehottomat menetelmät tuota tulosta. Ainahan ei tietenkään yhteisymmärrykseen päästä, vaikka molemmilla olisi kovin paljon motivaatiota ja halua ratkoa asioita. Mutta toivottavaa tietysti olisi, että päästäisiin edes alkuun keskustelemaan niistä, hyvässä tunneilmapiirissä (avittaa siis kohti parempaa lopputulosta).
"Mitenkä hyvä tasapuolinen ilmapiiri saavutetaan?"
Aivan uusi ilmaus. Tarkoitin hyvää ilmapiiriä. Tasapuoliseksi ilmapiiriä ei voi mitenkään todistaa. Tunneasia. Hyvä ilmapiiri syntyy siten, että molemmat huomioivat toisensa sekä itsensä.
Miksi pelkästään vaimon pitäisi loistaa?
Molemmat voivat loistaa, se on tärkeää. Mutta välirauhaa suhteessa loistaa vain hän itse "positiivisen iloinen, kiltti rakentava...". Vaimolle ei jää tilaa. Hän kenkuttelee ja vaikenee. Erityisen haitallinen yhdistelmä, että toinen on positiivinen ja rakentava, toinen täysin negatiivinen tonttu. Herää myös kysymys onko rakentavalla ja positiivisella väärä kuva itsestään. Jos hän olisi oikeasti rakentava hän tietäisi keinot millä saada vaimo mukaan keskusteluun. Ja tietäisi miten keskustella. Tässäkin on tärkeintä MITEN puhutaan, ei niin se mitä puhutaan. Ilmapiiri. Otetaan vielä sydän. Kun avataan asiaa omalla sydämellä, niin se jos mikä on tehokasta suotuisan ilmapiirin luomisessa.
Miksi pitää olla hiljaa?
Hiljaa siinä mielessä, että se kannustaa vaimoa sanomaan jotain. Hiljaa myös siinä mielessä, ettei mies toista asioitaan samalla tyylillä, jonka on jo monta kertaa aiemmin todennut vaientavan vaimon suun.
Miksi ei saa ottaa asioita puheeksi?
Sama kuin edellä. Vaimo kokee tulevansa syytetyksi tai muuten jäävänsä alakynteen, kun mies ottaa asian puheeksi.
Miksi pelkästään toise pitää jutella ystävällisesti?
Ei tietenkään pelkästään toisen. Miksi edes niin kuvittelet? Mutta jos itse juttelet jollekulle ystävällisesti, niin viestisi menee todennäköisemmin paremmin perille.
Kumpiko määrittelee mikä on kivaa?
Molemmat"Loppupeleissä se tekee joka osaa tai homma jää tekemättä. Ei kukaan pakota myöskään käyttämään psykologisia keinoja parisuhdeongelmiensa ratkaisuun. Ihminen vain tekee niin, jos hänellä on motivaatio ratkaista ongelmat eikä jatkaa elämistä kurjassa parisuhteessa"
Hyvä huomio. Juuri noin se menee. Parisuhde menee usein mönkään kun kuvitellaan, että itse tekee kaiken oikein ja toinen väärin. On myös surkuhupaisaa, että sanoo olevansa iloinen, reipas ja rakentava, muttei edes saa puolisoaan kanssaan keskusteluun mukaan. Rakentavuudessa jos missä on tärkeää havaita missä mättää. Mikä kohta kaipaa korjausta. Kun parisuhteessa mättää, niin molemmilla on jotain korjattavaa. Esim. jo asenteessa- Lokerointi, itsensä ja toisen on kielletty. - välirauhaa
lauraG kirjoitti:
"Olen asioista yrittänyt keskustella, mutta tulokset ovat toistaiseksi huonot, joko en saa sanoa asiaani loppuun, kun minut jo keskeytetään, taikka minua ei lainkaan kuunnella. "
Yritä toista lähestymiskulmaa. Usein ihmiset yrittävät tuputtaa toiselle sanomaansa tietämättä itsekään mihin sillä pyrkivät. Tai tiedostaen mihin pyrkivät, mutta keinolla jota käyttävät on juuri päinvastainen vaikutus. Lähtökohtaisesti toinen ymmärtää sanoman vaatimuksena, moitteena, jopa uhkauksena tai muuten negatiivisena, jonka seurauksena ihminen iskee "kommunikaatioluukkunsa" kiinni, sulkeutuu, ei ota vastaan. Kun toinen avaa suunsa "aloittaakseen vakavan keskustelun", toinen on jo puolustusasemissa "mitä se nyt taas haluaa". Vielä pahempi, jos sanoman voi tulkita syyttämiseksi. Tiellä lienee käynyt juuri näin. Vaimon luukut on kiinni. Sinä olet erinomainen, hän on huono. Tästä asetelmasta on mahdotonta aloittaa todellinen keskustelu.
Elikkäs tärkeintä on luoda parempaa, avoimempaa ilmapiiriä. Sellaista jossa molemmat voivat lähettää ja vastaanottaa sanomia. Miettiä tarkasti mitä sanoo ja mihin pyrkii. Ajatella voisiko itse ottaa sanomansa vastaan, mitkä fiilikset miten reagoisi. Jos puhuminen on vaikeaa, kannattaa kirjoittaa. Kirjoitettu teksti on muutenkin ehkä jäsennellympää kuin puhuttu.
Vuorovaikutuksen kannalta on tärkeää korostaa kumpaisenkin mielipiteellä ja ajatuksilla on merkitystä. Jos ollaan erimieltä, se ei haittaa. Molemmat saavat pitää mielipiteensä. Kumpikaan mielipide ei parempi kuin toinen. "Perusluonteeni on positiivinen iloinen, kiltti, yhteisöllisyyttä rakentava ja yhteen suhteeseen sitoutunut" tästä tuli mieleen, että teidän roolit saattavat olla jymähtäneet pahasti paikoilleen. Sinä olet suhteessanne positiivisen iloinen, kiltti, rakentava. Vaimollesi ei jää muuta roolia kuin olla negatiivisen tympeä, varautunut pahis. Mitä jos antaisit vaimosi näyttää paremmat puolensa? Antaisit tilaa? Huomaamatta, ei korostaen "annanpa sinulle sinulle tilaa", sillä se kertoisi vain sinun hyvyydestäsi aiheuttaen toisessa huonommuuden tunteita.
Tärkeintä siis ilmapiiri. Auta vaimoasi loistamaan. Ole hiljaa, älä ota puheeksi. Juttele ystävällisesti, tehkää kivoja asioita yhdessä.- "Lähtökohtaisesti toinen ymmärtää sanoman vaatimuksena, moitteena, jopa uhkauksena tai muuten negatiivisena, jonka seurauksena ihminen iskee "kommunikaatioluukkunsa" kiinni, sulkeutuu, ei ota vastaan."
Tässä on sellainen pieni ristiriita, sillä hän on meillä se joka yrittää jyrätä toisen ja aina saada sen viimeisen sanan ja jonka täytyy olla "oikeassa" sekä nujertaa toinen henkisesti ennen kuin hän on tilanteeseen "tyytyväinen". Näissä tilanteissa hän kohtelee minua erittäin julmasti ja loukkaavasti. Minut on kasvatettu toisi. Yritän saada kantani selväksi toista kunnioittaen ja loukkaamatta ( tätä lukemalla voi olla ehkä vaikea uskoa, mutta aika on tehnyt tehtäänsä, enkä enää jaksa aina olla se joka väistyy ja myöntyy ja on väärässä). Hän on erittäin herkkä itseään kohtaa esitetylle kommenteille. On ristiriitaista, että yhtäällä käyttäytyy kuin ei piittaisi toisen tunteista ollenkaan ja toisaalla ei kestä mitään, mikä edes etäisestikin muistuttaa kritiikkiä häntä itseään kohtaan. Mielestäni jos aloittaa heittämään kiviä posliinikaupassa, niin silloin pitää olla myös valmistautunut siihen, että joku joskus heittää niitä takaisin. Lisäksi hän on meillä aina se joka kertoo mikä on oikein ja mikä tein väärin. Korostaa moraalia / hyviä tapoja, muttei itse niistä piittaa. Hyvyys ja oikeassa olo on monopolisoitu hänen tekemisille ja tulkinnoille ja muille jää vain väärässä olon rooli.
- "Jos puhuminen on vaikeaa, kannattaa kirjoittaa. Kirjoitettu teksti on muutenkin ehkä jäsennellympää kuin puhuttu. "
Tässä kohtaa olet aivan oikeassa. Tästä syystä olekin tähän ryhtynyt. Seuraus vain, ei ole toivottu / oletettu, vaan kun hän on riittävän pitkään tekstiä "tutkinut" löytää hän vääjäämättä aina sieltä rivien välistä sinne kuulumattonia "syvällisempiä" merkityksiä, ja saa siitä itselleen hyvän tekosyyn ja luvan olla loukkaantunut. Eli kun ette voi tehdä mitää, niin mitä teet? Olen kritisoinut häntä "luullun ymmärtämisestä", koska noissa tulkinnoisa ei juuri ole päätä eikä häntää.
- "Mitä jos antaisit vaimosi näyttää paremmat puolensa? Antaisit tilaa? Huomaamatta, ei korostaen "annanpa sinulle sinulle tilaa", sillä se kertoisi vain sinun hyvyydestäsi aiheuttaen toisessa huonommuuden tunteita."
Tilaa hän on saanutkin, mutta ei siitä ole ollut apua. En siis todellakaan ole asettunut "hänen yläpuolelle" antaen tilaa, vaan olen luontevasti hillinnyt otetta ja antanut hänelle mahdollisuuden kasata ajatuksensa ja rauhoitta mielensä. Samaa kohteliaisuutta en ole itse koskaan saanut kotea. Muistanpa miten minua on kuuluteltu yötä myöten valo suoraan kasvoihin kohdistettuna, jotta hän näkisi ilmeeni ja reaktioni tarkkaan, jos vaikka valehtelisinkin. - lauraG
välirauhaa kirjoitti:
- "Lähtökohtaisesti toinen ymmärtää sanoman vaatimuksena, moitteena, jopa uhkauksena tai muuten negatiivisena, jonka seurauksena ihminen iskee "kommunikaatioluukkunsa" kiinni, sulkeutuu, ei ota vastaan."
Tässä on sellainen pieni ristiriita, sillä hän on meillä se joka yrittää jyrätä toisen ja aina saada sen viimeisen sanan ja jonka täytyy olla "oikeassa" sekä nujertaa toinen henkisesti ennen kuin hän on tilanteeseen "tyytyväinen". Näissä tilanteissa hän kohtelee minua erittäin julmasti ja loukkaavasti. Minut on kasvatettu toisi. Yritän saada kantani selväksi toista kunnioittaen ja loukkaamatta ( tätä lukemalla voi olla ehkä vaikea uskoa, mutta aika on tehnyt tehtäänsä, enkä enää jaksa aina olla se joka väistyy ja myöntyy ja on väärässä). Hän on erittäin herkkä itseään kohtaa esitetylle kommenteille. On ristiriitaista, että yhtäällä käyttäytyy kuin ei piittaisi toisen tunteista ollenkaan ja toisaalla ei kestä mitään, mikä edes etäisestikin muistuttaa kritiikkiä häntä itseään kohtaan. Mielestäni jos aloittaa heittämään kiviä posliinikaupassa, niin silloin pitää olla myös valmistautunut siihen, että joku joskus heittää niitä takaisin. Lisäksi hän on meillä aina se joka kertoo mikä on oikein ja mikä tein väärin. Korostaa moraalia / hyviä tapoja, muttei itse niistä piittaa. Hyvyys ja oikeassa olo on monopolisoitu hänen tekemisille ja tulkinnoille ja muille jää vain väärässä olon rooli.
- "Jos puhuminen on vaikeaa, kannattaa kirjoittaa. Kirjoitettu teksti on muutenkin ehkä jäsennellympää kuin puhuttu. "
Tässä kohtaa olet aivan oikeassa. Tästä syystä olekin tähän ryhtynyt. Seuraus vain, ei ole toivottu / oletettu, vaan kun hän on riittävän pitkään tekstiä "tutkinut" löytää hän vääjäämättä aina sieltä rivien välistä sinne kuulumattonia "syvällisempiä" merkityksiä, ja saa siitä itselleen hyvän tekosyyn ja luvan olla loukkaantunut. Eli kun ette voi tehdä mitää, niin mitä teet? Olen kritisoinut häntä "luullun ymmärtämisestä", koska noissa tulkinnoisa ei juuri ole päätä eikä häntää.
- "Mitä jos antaisit vaimosi näyttää paremmat puolensa? Antaisit tilaa? Huomaamatta, ei korostaen "annanpa sinulle sinulle tilaa", sillä se kertoisi vain sinun hyvyydestäsi aiheuttaen toisessa huonommuuden tunteita."
Tilaa hän on saanutkin, mutta ei siitä ole ollut apua. En siis todellakaan ole asettunut "hänen yläpuolelle" antaen tilaa, vaan olen luontevasti hillinnyt otetta ja antanut hänelle mahdollisuuden kasata ajatuksensa ja rauhoitta mielensä. Samaa kohteliaisuutta en ole itse koskaan saanut kotea. Muistanpa miten minua on kuuluteltu yötä myöten valo suoraan kasvoihin kohdistettuna, jotta hän näkisi ilmeeni ja reaktioni tarkkaan, jos vaikka valehtelisinkin."Muistanpa miten minua on kuuluteltu yötä myöten valo suoraan kasvoihin kohdistettuna, jotta hän näkisi ilmeeni ja reaktioni tarkkaan, jos vaikka valehtelisinkin. "
Siis oikeasti? Vaimosihan on pähkähullu, eihän tuollainen ole missään tapauksessa lähellekään normaalia. Keinosi suhteenne korjaamiseksi ovat sen vuoksi vähäiset. Pari asiaa, joita voisit kokeilla, ellet ole jo niin tehnyt.
Sano/kirjoita suoraan mitä olet pannut merkille: Huomaan, että valitset aina jyrätä/nujertaa minut ja haluat olla oikeassa. Tästä lähtien et siedä sitä, että sinua loukataan ja satutetaan. Haluat, että vaimosi osoittaa kunnioitusta ja arvostusta sinua kohtaan.
Tee selkeät rajat edelliseen. Jos vaimo vielä yrittää jyrätä ja nujertaa sinua, keskustelu päättyy siihen.
Kerro, että sinulla on omat ajatukset ja näkemykset asioista. Et ole automaattisesti väärässä vain siksi, että vaimosi kuvittelee olevansa oikeassa.
Mikäli olet näitä jo kokeillut tai ne eivät tehoa mitenkään, on parempi erota.
- jaa-a
Nyt on aika pitää huolta itsestäsi, hyvinvoinnistasi. Unohda mies, ja mieti mistä voimaa, energiaa. Mikä tekee sinut tasapainoisemmaksi (edes). Kuulostat hyvin masentuneelta. Mies ei ole ratkaisu, sinä olet avainasemassa. Ihmissuhteita alkaa ja päättyy, mutta itsestään ei voi erota. Sen vuoksi on hyvä olla väleissä itsensä kanssa.
- ampparilentää
Hae apua ap. Yksin ei tarvitse jaksaa. Tarvitset jeesiä uupumukseesi.
- Valheellisuus
Mitä ajattelet miehestä joka lyttää sinut mielipiteinesi edes kuuntelematta mitä puolisollasi on sanottavaa. Miehestä joka pitää omaa sanaansa ja päätöksiään ainoana oikeana ja jyrää sinun mielipiteesi omansa alle?
Mitä sanot miehestä joka syyttää kaikesta aina toisia jos on ongelmatilanne ja pitää itseään tilanteen voittajana kun jyrää toisen. Itse ei mielestään tee väärin vaikka ei anna toisille edes sanan sijaa tai minkäänlaista kunnioitusta. Ei kiitä, ei pyydä anteeksi vaikka loukkaa ja loukkaukset voi olla rajuja, raivopäisiäkin? Jokaisen luulisi ymmärtävän että kysymyksessä ei ole terve mies psyykeltään.
Hän on mies joka ei kunnioita ketään ja antaa ulospäin itsestään vaikutelmaa että hänellä on kaikki ok mutta entäs nuo toiset. Kuinka sellainen mies kunnioittaisi vaimoaan?
Miehen tulisi kuunnella toistenkin mielipiteitä ja pohtia asioita yhdessä. Jyrääjä, itsetunnoltaan heikko, narsistinen luonne joka ei ymmärrä ja ajattele edes normaaleja lainalaisuuksia.
Olettaisi että parisuhteessa ollessa hänen sijaansa löytyy helposti fiksumpi ja viisaampi mies. Ongelmaihmisten kun luulisi olevan pienempi osuus miehistä ja tämä olisi selvästi terapeutin tarpeessa jonne hän ei tietenkään lähde ennen kuin tapahtuu pahempaa ja hoitoon viedään väkisin.
Kuinka sellaisesta miehestä voi muuta kuin ajautua erilleen, yhä kauemmas. Onko ihme jos vaimo ihastuu, rakastuu ja lähtee pois miehen matkaan joka häntä arvostaa ja kunnioittaa? Vain sellaisessa parisuhteessa voi rakkaus ja toisen kunnioitus elää.
Mutta mitä näkee tämä mies tilanteessa jossa vaimo saa tarpeekseen ja ihastuu vieraaseen mieheen. Huoraksi on niin ala-arvoisen helppo vaimoa haukkua vaikka itse käyttäytyy naistenkin kanssa kuin eri ihminen. Niin eihän ne vieraat naiset tiedä mikä mies on lopulta kotona miehiään. Kotikäytös voi olla päinvastainen kuin kukkoileminen vieraiden naisten kanssa. Vaimo voi vain hävetä niin tyhmää miestä. On turhaa luulla etteikö miehen todellinen käytös ja tieto ilkeyksistä mene kauemmaskin ajan kanssa. Yleensä siitä ollaan jo vihiä saatukin jotakin kautta ennen syvempää kriisiä. Jossakin tuo piirre on voinut tulla ilmi muidenkin ihmisten kanssa jo aikaisemmin. Siitä on vain vaiettu aikaisemmin ja mies luulee että se on hänelle kunniaksi kun hän on saanut taas jonkun hiljaiseksi. Ei ihmiset aina, etenkään itse fiksut niin tyhmiä ole, etteikö heillä olisi omiakin silmiä nähdä ja kuulla, päättelykykyäkin siitä mikä on totuus tuon kuoren alla. Sitä ei voi vaimoltakaan vaatia että hän kaiken taakan kantaa sisällään, edes häpeän takia. - Varjoavailla
Mielipiteet rikastuttavat elämää, mutta varjo puoliakin löytyy. Joskus varjo löytyy mitä kummallisemmista paikoista ja seuraa mukana kunnes sen menettää.
- Pilssu
Kyseessä siis silssu? Kuten aina ennekin ja samat kuviot joka kerta.
- y15
Tiedän meidän ajautuvan päivästä toiseen kauemmaksi toisistamme, KOMMENTTI VAIKUTTAA PELKÄSTÄÄN OMALTA TULKINNALTA, ILMAN ETTÄ ON OTTANUT SELVÄÄ MITÄ KUMPPANI TARKOITTAA, SIIS PELKKÄ TUNNE TÄSSÄVAIHEESSA EI FAKTA. tiedän päivän tulevan kun hän ilmoittaa haluavansa eron! VAIKKA ET TIEDÄ ETKÄ OLE REHELLISESTI KYSYNYT ASIASTA, OLET JO TIETOINEN EROSTA, MITEN SE ON MAHDOLLISTA
Mutta en jaksa välittää, koska olen niin väsynyt ja uupunut. KANNATTAISIKO HAKEA APUA JOS ET KYKENE PUOLISON KANSSA KESKUSTELEMAAN, VAIKUTTAISI SILTÄ ETTÄ ET OLE ASIANETEEN TEHNYT PALJOAKAAN, VAAN TOIVOT ETTÄ PUOLISO AAVISTAA, AISTII TAI ENNUSTAA MILTÄ SINUSTA TUNTUU Tiedän olevani vain sijainen, kunnes parempaa tulee vastaan.
En vain jaksa taistella enää! SYYLLISTÄT PUOLISOASI, VAIKKA ET ITSE OLE TEHNYT ASIAN ETEEN MITÄÄN.
Jälleen kirjoitus missä oikeasti ei kerrota mitään asiasta, pelkästään omia oletuksia. Miten kukaan ihminen voi tulkita ja ottaa kantaa asiaan, ilman lisäkysymyksiä. Täälä on taas runsaasti kannanottoja täysin oman mielikuvituksen pohjalta, koska kukaan ulkopuolinen ei voi kirjoituksen perusteella tietää mistä on kysymys.- rockjapop
Ihmissuhteissa on tunteita, parisuhteessa etenkin. Toiset ovat tunneälykkäämpiä kuin toiset, joskin tunneälykkyyttään voi kehittää eri tavoilla.
Ap.llä on tietysti oma tulkintansa liitostaan. Usko se mitä sanotaan, äläkä heti ryhdy vähättelemään ap.tä.
"En vain jaksa taistella enää! SYYLLISTÄT PUOLISOASI, VAIKKA ET ITSE OLE TEHNYT ASIAN ETEEN MITÄÄN."
Tuossa ei ole mitään syyllistämistä ap.n taholta. Ap on vain väsynyt. On idioottimaista syyttää ap.ta väsymyksestään ja olettaa ettei ap "ole tehnyt asian eteen mitään".
Ap.n kirjoituksessa on kyse siitä, että hän pelkää, on epätoivoinen, uupunut, väsynyt. Jaa-a ainakin kirjoitti selkeästi mitä ap.n kannattaa tehdä. - y15
rockjapop kirjoitti:
Ihmissuhteissa on tunteita, parisuhteessa etenkin. Toiset ovat tunneälykkäämpiä kuin toiset, joskin tunneälykkyyttään voi kehittää eri tavoilla.
Ap.llä on tietysti oma tulkintansa liitostaan. Usko se mitä sanotaan, äläkä heti ryhdy vähättelemään ap.tä.
"En vain jaksa taistella enää! SYYLLISTÄT PUOLISOASI, VAIKKA ET ITSE OLE TEHNYT ASIAN ETEEN MITÄÄN."
Tuossa ei ole mitään syyllistämistä ap.n taholta. Ap on vain väsynyt. On idioottimaista syyttää ap.ta väsymyksestään ja olettaa ettei ap "ole tehnyt asian eteen mitään".
Ap.n kirjoituksessa on kyse siitä, että hän pelkää, on epätoivoinen, uupunut, väsynyt. Jaa-a ainakin kirjoitti selkeästi mitä ap.n kannattaa tehdä.Ellet ole Ap miten voit tietää mitä kirjoituksen takana on, täysin järjetöntä ellei sitten ole itse ap
- eronnut2018
Parisuhteissa on toki tunteita mutta pitää hyväksyä että rakkaus voi kuolla.Sitä ei saa pelästyä vaan on hyväksyttävä tosiasiat.Toista ei voi pitää lähellään kerjäämällä tätä jäämään.Hän on löytänyt joko uuden kumppanin tai yksinkertaisesti vain saanut kaikesta tarpeekseen ja haluaa löytää jotain uutta ja virkistävää.Jossain vaiheessa samassa synkässä todellisuudessa kärvistely vain riittää.
- y15
On tyhmää tämän ap kirjoituksen perusteella tehdä päätelmiä jopa tosiasioit.
- itseolenhuomannut
Ite oon tuttavapiirissäni huomannut, että monet on viime vuosina eronneet ja naiset ovat sitä eroa useimmiten hakeneet. Syitä on useita, mutta useimmissa tapauksissa yhdistävänä tekijänä on se, että miehet ei oo uskoneet, ottaneet tosissaan että nainen lähtisi, että nainen oikeesti uskaltais lähtee. Sitten perästä päin ihmetellään, että miyen siinä niin kävi ja aivan turhaan. Kyllä naiset on puhuneet ja yrittäneet saada hommaa toimimaan. Näin tulee itellekin käymään, mutta minkäs teet, toisen puolesta ei voi toimia, mutta miksi miehet ei ota tosissaan.
- myöshuomannut
Ihan saman huomion tehnyt. Miehet huomaa liian myöhään naisen olevan tosissaan. Vaikka nainen olisi sanonut suoraan monta kertaa. Ei siis vain mielessään ajatellut, kuten täällä monesti on jostain kumman syystä oletuksena.
- y15
Jos naisten kommunikointi on tuolla tasolla, niin he eivät kykene kommunikointiin lainkaan.
- 7676
Viittaa kintaalla miehellesi, mutta tee pikaisesti toimia saadaksesi itsesi kuntoon. Katastrofiajattelulla ei tue hyvinvointiasi, vaan uuvut entistä enemmän. Vaikutat niin masentuneelta, että sinun on parasta hakea ammattiapua.
- y15
Taas normaali kommentti jossa annetaan ohjeita, tietämättä asiasta mitään.
- huomannut
y15 kirjoitti:
Taas normaali kommentti jossa annetaan ohjeita, tietämättä asiasta mitään.
Tietämättä mitään? Kyllähän ap:n viestissä selvisi asioita:
- olen niin väsynyt ja uupunut.
-Tiedän olevani vain sijainen, kunnes parempaa tulee vastaan. = huono itsetunto, -luottamus, toivottomuus
- En vain jaksa taistella enää! = epätoivo, "hanskat tiskiin"
Miksi sinulle ei selvinnyt? Etkö vieläkään osaa tai halua ymmärtää?
Ihminen voi olla kovin uupunut ja tuntea kaikenlaisia raastavia tunteita, kuten tässä ap. Silloin on lähdettävä ennenkaikea parantamaan omaa vointia, mikään muu ei ole tärkeää (selviytymisen kannalta).
- y15
Mihin tällä kirjoituksella pyritään?
Tiedän meidän ajautuvan päivästä toiseen kauemmaksi toisistame. TIEDÄT MUTTA ET TEE MITÄÄN ASIAN ETEEN tiedän päivän tulevan kun hän ilmoittaa haluavansa eron! ON PÄIVÄN SELVÄÄ ETTÄ NÄIN KÄY JOS ET KYKENE HOITAMAAN OMAA HYVINVOINTIASI
Mutta en jaksa välittää, koska olen niin väsynyt ja uupunut. KANNATTAISIKO HAKEA APUA JOS ET KYKENE PUOLISON KANSSA KESKUSTELEMAAN, VAIKUTTAISI SILTÄ ETTÄ ET OLE ASIANETEEN TEHNYT PALJOAKAAN, VAAN TOIVOT ETTÄ PUOLISO AAVISTAA, AISTII TAI ENNUSTAA MILTÄ SINUSTA TUNTUU Tiedän olevani vain sijainen, kunnes parempaa tulee vastaan. TÄMÄ SELVIÄÄ AINOASTAAN KYSYMÄLLÄ REHELLISESTI PUOLISOLTA
En vain jaksa taistella enää!KIRJOITUKSESSASI KERROT ETTET OLE TEHNYT ASIALLE MITÄÄN VAAN OLET LUOVUTTANUT, MISTÄÄN MUUSTA ET OLE KIRJOITTANUT, TÄÄLLÄ TULKITAAN KIRJOITUSTASI MITEN SATTUU, VAIKKA ET KERRO TILANTEESTASI MITÄÄN.
JOKAISEEN LAUSEESEEN ON USEITA VASTAUKSIA JA TÄÄLLÄ JOPA KINASTELLAAN MITÄ OIKEASTI TARKOITIT KIRJOITUKILLA.
Miksi et korjaa täällä olevia virheellisiä tulkintija vai oletko trolli, kommenteissa tiedetään tarkasti mitä ajattelit tällä kirjoituksella, vaikka et ole kertonut mitään.
Jälleen kirjoitus missä oikeasti ei kerrota mitään asiasta, pelkästään omia oletuksia. Miten kukaan ihminen voi tulkita ja ottaa kantaa asiaan, ilman lisäkysymyksiä. Täälä on taas runsaasti kannanottoja täysin oman mielikuvituksen pohjalta, koska kukaan ulkopuolinen ei voi kirjoituksen perusteella tietää mistä on kysymys. ONKO KYSYMYS OMASTA TUNTEESTA, ONKO KUMPPANI EDES TIETOINEN ASIASTA, ONKO KYSYMYS VAINOHARHAISUUDESTA VAI OIKEUTUTUSTA KÄYTÖKSESTÄ, KIRJOITUKSESTA TÄMÄ EI ILMENE, MUTTA ULKOPUOLISTEN KOMMENTEISSA TIEDETÄÄN TARKASTI MISTÄ ON KYSYMYS.
MITÄ JOS KIRJOITTAJALLA ON ITSELLÄ VAKAVIA ONGELMIA JA TÄÄLLÄ HÄNTÄ OHEISTETAAN VÄÄRILLE JÄLJILLE, ENNEN KUIN OTTAA VAHVASTI KANTAA ON SYYTÄ SAADA HIUKAN ENEMMÄN TIETOA ASIASTA.
(Ihan saman huomion tehnyt. Miehet huomaa liian myöhään naisen olevan tosissaan. Vaikka nainen olisi sanonut suoraan monta kertaa. ONKO TÄMÄ KIRJOITUS SUORAAN SANOTTUA. JOS MIELESTÄSI TÄMÄ ON OLLAAN TODELLA SATUMAAILMASSA JOSSA KAIKKI KYKENEVÄT ENNUSTAMAAN JA NÄKEMÄÄN MITÄ TOISET AJATTELEVAT Ei siis vain mielessään ajatellut, MITÄ MUUTA ap:n KIRJOITUKSESTA VOISI SANOA, NO TIETENKIN SE ANTAA MAHDOLLISUUDEN KIRJOITTAA MITÄ HALUAA KUN TIETÄÄ ETTÄ AINA LÖYTYY YMMÄRTÄJÄ KUN NAINEN KOKEE JOTAKIN OLI SE TOTTA TAI TARUA. kuten täällä monesti on jostain kumman syystä oletuksena. TÄMÄ VAHVISTAA PELKÄSTÄÄN SINUN KIRJOITTAMAASI OLETUSTA, MIKSI HALUAT TÄMÄN KALTAISTA VASTAKKAIN ASETTELUA- ytut
Sinun kanssasi on mahdotonta kommunikoida y15. Epäilet, syytät, vähättelet kirjoittajia ja aiheutat muuta hämminkiä kieltäytymällä ymmärtämästä asioita. Kyselet ja jankkaat kaikkea aina vain uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Sietämätöntä käytöstä.
- vainrakkaus
Parisuhteessa on aina se riski olemassa, että tulee ero. Ero tulee jopa sitä "paremmin" mitä enemmän sitä pelkää. Ero koskettaa sitä pahemmin mitä enemmän on elänyt toisten ihmisten kautta. Joten tuossa edellä olevien neuvojen mukaan - keskity parantamaan omaa hyvinvointiasi ja opettele rakastamaan itseäsi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän402082Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p471624Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,291491- 251468
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61441Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11415Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21397Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11321Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21250Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta61229