Eilen lenkillämme kaksi huomattavasti suurempaa koiraa oli tulossa vastaan ja kun he näkevät koirani joka ei taatusti ole enempää kuin 30 cm he kääntävät täyskierros tulosuntaan eli eivät halua tai uskalla/pysty tulla ja kulkea normaalisti ohi.
Omani rakastaa isoja koiria mutta ei ole koskaan hakaistua sanaa sanonut kellekään, olivat sitten isoja tai pieniä. Koira on pian 11 kk vanha. Lienee hetken sillä pentupuolella vielä.
Jotenkin huvittaa se että onko heidän koiransa niin kamala ja että ja mikä olisi kauhukerroin minun ja koirani tavatessaan.
Tietty olen tyytyväinen jos heidän koiransa yrittäisi syödä omani mutta ilman omaa taisteluani ei sellaista tapahtuisi.
Viimeisen sakuni kanssa oli sellainen ongelma että se provosoitui hyvin helposti. Kuitenkaan sen elämään ei yhtäkään yhteenottoa tullut kenenkään kanssa.
Sen ongelma (tai siis minun) oli mieluummin se että se rakasti ihmisiä, kaikkia.
Se ilmeni yltiöpäisenä hullaantumisena kaikkiin.
Olen aiemmin kirjoittanut miten se metsäpolulla vastaantullutta naista pussas.
Kevätalvi, kapea polku metsässä. Kuljemme koirani kanssa sitä pitkin ja nainenreppu selässä tulee vastaan. On aika aikainen aamu, kello noin 8. Otan koirani lähelle ja väistän häntä polunreunaan. Kerron naiselle että en väistä häntä syystä että koira olisi vihainen, päinvastoin se rakastaa ihmisiä liikaakin ja tuppaa pomppimaan. Sanoin naiselle että se ainoastaan yrittäisi pussata sua, siinä se on hyvä.
Nainen meni polulla kyykkyyn ja sanoi että pussataan sitten. Koira meni heti naisen luo ja taisi antaa useammankin pusun.
Tämä nainen oli yhtä hämmästynyt kuin minäkin. Mitä tämä oli.
Nainen jatkoi matkaa ja sanoi että oli tosi miellyttävä tavata ja sopersin vieläkin hämmentyneenä että kiitos samoin.
En ole koskaan vieläkään ymmärtänyt miksi koira käyttäytyi noin. Jotain sielujen sympatiaa siinä täytyi olla.
Se oli tapahtuma joka taatusti jäi mieleen. Sitä ennen eikä sen jälkeen koirani ole pussaillut tuntematonta ihmistä.
Arvoitus iän kaikki. Koira halvaantui 3 votta ja 7 kk vanhana.
Nyt tämä pikkukoira on hänen jälkeensä kun ei uskaltanut enää sakua . Ikä ja kunto sen myötä tulevat vastaan.
Omani rakastaa isoja koiria mutta ei ole koskaan hakaistua sanaa sanonut kellekään, olivat sitten isoja tai pieniä. Koira on pian 11 kk vanha. Lienee hetken sillä pentupuolella vielä.
Jotenkin huvittaa se että onko heidän koiransa niin kamala ja että ja mikä olisi kauhukerroin minun ja koirani tavatessaan.
Tietty olen tyytyväinen jos heidän koiransa yrittäisi syödä omani mutta ilman omaa taisteluani ei sellaista tapahtuisi.
Viimeisen sakuni kanssa oli sellainen ongelma että se provosoitui hyvin helposti. Kuitenkaan sen elämään ei yhtäkään yhteenottoa tullut kenenkään kanssa.
Sen ongelma (tai siis minun) oli mieluummin se että se rakasti ihmisiä, kaikkia.
Se ilmeni yltiöpäisenä hullaantumisena kaikkiin.
Olen aiemmin kirjoittanut miten se metsäpolulla vastaantullutta naista pussas.
Kevätalvi, kapea polku metsässä. Kuljemme koirani kanssa sitä pitkin ja nainenreppu selässä tulee vastaan. On aika aikainen aamu, kello noin 8. Otan koirani lähelle ja väistän häntä polunreunaan. Kerron naiselle että en väistä häntä syystä että koira olisi vihainen, päinvastoin se rakastaa ihmisiä liikaakin ja tuppaa pomppimaan. Sanoin naiselle että se ainoastaan yrittäisi pussata sua, siinä se on hyvä.
Nainen meni polulla kyykkyyn ja sanoi että pussataan sitten. Koira meni heti naisen luo ja taisi antaa useammankin pusun.
Tämä nainen oli yhtä hämmästynyt kuin minäkin. Mitä tämä oli.
Nainen jatkoi matkaa ja sanoi että oli tosi miellyttävä tavata ja sopersin vieläkin hämmentyneenä että kiitos samoin.
En ole koskaan vieläkään ymmärtänyt miksi koira käyttäytyi noin. Jotain sielujen sympatiaa siinä täytyi olla.
Se oli tapahtuma joka taatusti jäi mieleen. Sitä ennen eikä sen jälkeen koirani ole pussaillut tuntematonta ihmistä.
Arvoitus iän kaikki. Koira halvaantui 3 votta ja 7 kk vanhana.
Nyt tämä pikkukoira on hänen jälkeensä kun ei uskaltanut enää sakua . Ikä ja kunto sen myötä tulevat vastaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt on kyllä niin sekavaa pronominien käyttöä ettei tuosta tajua mitään. Ovatko ihmiset "he" ja koirat "ne," vai toisin päin, vai vaihteleeko tämä?