Jo kauan sitten. Mietitköhän sitä koskaan ja miltä se kaikki tuntui?
Muuan ilta marraskuussa...
muistojen.reunalla
231316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mietin.
Paljon.
Hämmennyin.
Rakastan.
Tämähän on vain ajatusten virtaa.
Se mikä omalta osaltani muuttui oli se, että annoin silloin itselleni luvan olla hänen seurassaan enemmän se, joka haluankin olla ja olen. Yleensä sitä saa vain hillitä itseään.
Minkä vuoden marraskuu kyseessä????
Viime vuoden- 2017.
No eipä sitten osu...
Silloinko aloit katsella pikkupoikaa? Ja pian sait melaa mekkoon? Etkö enää saakkaan? Voi harmi😢😭. Vittuile vain, jäät yksin.
Mietin. Moni asia meni väärin, olisipa ollut tarpeeksi aikaa ja erityisesti halua molemmilla selvittää asia.
Kummallakin oli aikaa. Halua selvittämiseen oli vain toisella.
Minulla. Todella hankala tilanne oli boka loppui kuin seinään. Harmittaa vieläkin.
Muistan kun eilisen päivän. Useammin kuin arvaatkaan. Niitä ihania iltoja kahden kesken tai olihan meitä joskus useampikin.
Niin, kaduttaa, mokasin. Näin jälkikäteen tiedän että olisi pitänyt odottaa, antaa aikaa. Oli niin loukattu olo, tuli hätiköityä.
Ei se mitään. Kaikki mokaa joskus. Et ole ainoa, jota kaduttaa oma hätiköintinsä ja loukatun olotilan aikainen "päätös".
Mietin sitä usein. Varmaan liiankin usein.
Ne hetket oli oikeasti romanttisinta, jos tuommoista sanaa haluaa käyttää, mitä mulle on koskaan tapahtunut. Vaikken muistakaan aivan kunnolla. Miten lähellä saikaan olla. Rintakehän ja käsivarsien lämpö on sekoittunut sun äänen ja musiikin kanssa niin suloiseksi muistoksi etten aina ihan tajua sitä, että oikeastiko sain kokea sellaisen niin itsestä tärkeältä tuntuneen hetken. Siinä oli tosi hyvä olla. Se oli makeaa vettä koppuraiselle, janoiselle maalle. Se edelleen on, vaikka vain mielessäni. Siitäkin huolimatta etten vieläkään ole käsittänyt mitä silloin ajattelit saati sitä mitä ajattelet nyt. Saatan kuitenkin olla vain hölmö yksipuolisin ajatuksin.
Olen ollut ihmeissäni siitä, miten kertomasi rekisteröityi sumuiseen mieleeni. Tajusin vasta seuraavana aamuna, että ehkä siinä oli jotakin. Mietin silloin ja mietin edelleen miksen kysynyt: "Mitä tarkoitat?" sen sijaan, että vastasin vain: "Sama". Ja miksen sanonut, että merkitset (liikaa, enemmän ja paljon). Miksen sanonut, että mun tulee ikävä. Sitten myöhemmin.
Minäkin kaipaan niitä hetkiä !
Edelleen !
Mitä silloin tapahtui, ei olla oltu mitenkään läheisissä tekemisissä.
m > n
En tiedä ollenkaan mitä tapahtui. Sen tiedän että jotain tapahtui. Kolahti.
Tapahtui paljon ja sen jälkeen ei mitään. En ymmärrä.
Ymmärtäisit kyllä jos saisimme tilaisuuden jutella. Toivottavasti se olisi joskus mahdollista. Siihen asti on mukavat muistot. Ne lämmittää joka kerta kun sinua ajattelen.
Toivon näin myös. Jos ei itselleni, niin edes hänen vuokseen jota ajattelet. Epätietoisuudessa eläminen on kuluttavaa.
Jos tää olis mulle, niin sanoisin että kolahti ja kovaa.
Se, mistä sillon puhuttiin, ja mihin seki johtaa, niin oisko arvannu? :D
Ja vaik ei ois viel tavannukkaan, niin With Love. For You. Too. <3 :)
olik se ilta 2016 tapanilassa??????
Ei ollut, vaan 2017 Lahdessa.