hei!!olen puolivuotiaan tytön äippä,yksin olen tytön kasvattanu ja yksin odottanut?raskaus aika muuten hyvin,mitä lapsen isä näytti ne tavaliset miehen huonot puolet..viina,huumeet,pahoinpitely.joten lähdin,odotus aikanani kuoli rakas mummoni ja paras ystäväni...kumpikin ilman varoituksen sanaa..välissä tuntu jo että helpottaa..synnytyn ja olin reipas ja ihana oli kun oma pienokainen sylissä :)tytön kasvaessa olen alkanut itkeskelemään kun näen isijä ja äitejä,kuinka touhuavat...välissä tuntuu et ei jaksa ja kaipaus iskee edesmenneisiin joskus kovasti iltaisin..ei oikein tajua tapahtunutta vielläkään,vaik vuosi kulunut...raha asiatkin painavat mieltä tuntuu että ei ole tytölle tarpeeksi antaa..itku tuleee mitä ihmeelisimmisä tilanteissa..välissä on kyllä iloisia päiviä..ja nauru raikaaa,mut sitte iskee se väsy,vaikka kuinka nukkus jne...tässä näin lyhyesti tarinani...
olenko masentunut??
lepa
5859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä näyttää, että sulle on tapahtunut liian paljon liian lyhyessä ajassa. Et varmasti ole ehtinyt kaikkea sulattaa, ja se on ihan luonnollista. Tarvitset muiden äitien tukea, perhekerhotoiminta...ylipäänsä ihmisiä, joiden kanssa jakaa tuntemuksia ja saada käytännön ideoita ja apua välillä, kun sitä tarvitsee. Voisit myös varata ajan alueesi psykiatrian polille, ellei ajatus tunnu liian hurjalta.
Ehkä tarvitsisit myös omaa aikaa ihan vain itsellesi, vaikka lapsen kanssa onkin ihana olla. Onko ketään, jota voisit pyytää vaikka yhdeksi illaksi viikossa hoitamaan lasta? Jo muutaman tunnin tauko arkirutiineissa antaa etäisyyttä asioihin. Eikä sen oman tekemisen tarvitse olla mitään ihmeellistä, vaikka kävelyretki kirjastoon tai luontoon.
Älä sure sitä, että et voi antaa lapsellesi kaikkea tavaraa, mitä maailma tarjoaa. Olet antanut elämän, rakkautta, hoivaa ja turvaa. Ne ovat lapsen loppuelämän kannalta PALJON tärkeämpiä asioita. Olet varmasti hyvä äiti, pidä itsestäsi huolta!
Jos haluat meilailla yksin odottavalle äidille luotettavasti niin laita osoite. Tunnen myös olevani ajoittain masentunut.
kuulostaa tutulta. Sukulaisia kuoli odotusaikana. Ja juuri lapsen syntyessä. Sitten lasta hoitaessa sitä vaan itkettiin. Ja kaivattiin entistä elämää. En tiedä oliko masennusta vai mitä. Mutta se, että joku muu hoiti lasta aina joka päivä edes hetken auttoi minua jaksamaan. Ja nyt töihin palaaminen on palauttanut minut takaisin vanhaan elämään, jossa en koko ajan vaan hoida kotona lastani.
Tsemppiä sulle!
itku melkein pääsi kun luin sinun kirjotusta, koska itse olen tuleva yh, ja samoista syistä jättänyt elämän lapsen isän kanssa. loppusuora onneksi menossa.(rv31)
odotus on ollut tosi raskasta henkisesti. masennusta sairastin pari vuotta ennen kun aloin odottaa,sain siihen myös hoitoa. nyt olen taas siinä tilanteessa että alan masentua ja pelkään että tila pahenee vielä synnytyksen jälkeen. vaikka olen iloinen ja onnellinen lapsesta, ei se pysty masennusta parantamaan.
kiitos teille jotka kerroitte omia kertomuksianne ja neuvoistanne..hyvää vointia teille kaikille..ja kaikile meille paljon iloisia päiviä...yritetään pärjätä..:)