Olen uskossa ja odotan esikoista alkuraskaudessa. Minulla on ollut mt-ongelmia ja olen kuitenkin pystynyt olemaan töissä, mutta nyt olen ollut ilman lääkkeitä jo puolisen vuotta. Olen nyt lähes päivittäin ollut ahdistunut milloin mistäkin raskauteen liittyvästä, olen aiemmin pitänyt aborttia ehdottomana syntinä, mutta kun omassa lähipiirissä on erityislapsi, nyttemmin aikuinen, kaikuu hänen uskovaisen äitinsä sanat: "kunpa häntä ei olisi koskaan syntynytkään"-mielessäni. Minua pelottaa ihan hirveästi, että mitä jos minun lapsellani on joku sairaus tai vamma. Minua ihan itkettää. Olen ihan ok hyvä ja moraalinen tyyppi, mutta tiedän, että mikäli en olisi uskossa, voisin harkita aborttia mikäli varmuudella osoittautuisi että lapsi elää joko vaikean elämän tai vaikka vain viikon synnytyksestä. Tämäkin minua hävettää, miten voin edes ajatella näin,omasta lapsestani?
Sitten kun mietin, että tunnen paljon uskovaisia, siis paljon, niin tiedän vain yhden parin jolla on downlapsi ja he siitä olivat niin tohkeissaan ettei tätä saa abortoida. Onko muille tuntemilleni uskovaisille käynyt niin hyvä tuuri että lapset ovat kaikki terveitä, vai ovatko he päätyneet hiljaa aborttiin?
Koen että monesti uskovaisissa piireissä tuomitaan kovasti. Elämä vaikesti vammaisen lapsen kanssa ei ole helppoa. Jotenkin tulee mieleen se jae, että fariseukset laittavat muiden päälle vaikeasti kannettavia taakkoja mutteivat itse suostu koskemaan tikullakaan taakkaan.
Ja minä olen se joka joskus 6 vuotta sitten oikein julistin että abortti on murha.
Luoja minua auttakoon. Itkettää vaan. En ole edea käynyt ekassa ultrassa, mutta asiat kovasti stressaa.
Sitten kun mietin, että tunnen paljon uskovaisia, siis paljon, niin tiedän vain yhden parin jolla on downlapsi ja he siitä olivat niin tohkeissaan ettei tätä saa abortoida. Onko muille tuntemilleni uskovaisille käynyt niin hyvä tuuri että lapset ovat kaikki terveitä, vai ovatko he päätyneet hiljaa aborttiin?
Koen että monesti uskovaisissa piireissä tuomitaan kovasti. Elämä vaikesti vammaisen lapsen kanssa ei ole helppoa. Jotenkin tulee mieleen se jae, että fariseukset laittavat muiden päälle vaikeasti kannettavia taakkoja mutteivat itse suostu koskemaan tikullakaan taakkaan.
Ja minä olen se joka joskus 6 vuotta sitten oikein julistin että abortti on murha.
Luoja minua auttakoon. Itkettää vaan. En ole edea käynyt ekassa ultrassa, mutta asiat kovasti stressaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luin tämän uudelleen aamulla ja voin sanoa, että olin todella ahdistunut eilen. Näen asian nyt valoisammin ja kannatan sitä, että lapsi saa elää.
Älä nyt pahastu, mutta mun mielestä uskovaisuus jo on iso synti.