Vielä ehtii hakea Kelan kuntoutuspsykoterapiaa!

Kommenttisi huvittavat minua.

Miesten työt on lähinnä toisiinsa nojailua. Seisoskelua.

Ei ole. Joskus kai on ollut mutta siitä on vuosia. Mutta jos sellaista yhä joskus vaadittaisiin niin voihan ne lääkkeet ostaa apteekista ja jättää syömättä.

Olet oikeassa. Nähdäkseni salassapitoasia ei kuitenkaan liity siihen että terapiaa ollaan siirtämässä Kelasta sairaanhoitopiireille.

Kaikilla hoitoalalla toimivilla on vaitiolovelvollisuus. Sen rikkominen on oikeudellinen kysymys.

Mutta iso ongelma on se, että tämä periaatteellinen salassapitovelvollisuus vesittyy kokonaan julkisessa mielenterveyshoidossa, jossa a) kaikki on ns. tiimityötä ja b) kaikesta tehdään kirjauksia ja c) näiden kirjausten näkymistä on viime aikoina laajennettu muille samassa yksikössä - eli koko terveyskeskuksessa tai sairaanhoitopiirissä - työskenteleville terveydenhuollon työntekijöille, jotka hoitavat kyseistä potilasta.

Yksityinen puoli on vielä toistaiseksi parempi näissä asioissa. Terapeutti joka pitää paperiarkistoa ei ole velvollinen kirjaamaan mitään Kantaan (tämä asia on kuulemma muuttumassa mutta ei ihan lähivuosina). Lääkärikeskuksessa työskentelevä terapeutti joutuu kirjaamaan jotain sähköiseen järjestelmään joka näkyy Kannassa, mutta tällöinkin asiakas voi ruksata Omakannassa piiloon hänen tekemänsä merkinnät niin että ne eivät näy muissa kuin kyseisessä lääkärikeskuksessa. Ja monilla yksityisillä lääkärikeskuksilla kuten esim. Mehiläisellä ja Diacorilla asiakas voi halutessaan salata jokaisen käynnin keskuksen muilta lääkäreiltä. Yksityisyyden voi siis suojata varsin tehokkaasti jos haluaa.

Julkisessa psykiatrisessa hoidossa ei voi tehdä mitään tällaisia kieltoja. Yksittäiset käyntikohtaiset merkinnät eivät toimi oman sairaanhoitopiirin sisällä, ne estävät näkyvyyden vain muihin yksiköihin kuten yksityisille ja muualla maassa toimiville sairaanhoidon yksiköille.

Se että julkisella puolella ei voi potilas (joka on siellä siis ensisijaisesti POTILAS, ei ASIAKAS kuten yksityisellä) salata psykiatrisia tai muita arkaluontoisina pitämiään asioita, on osa julkisen terveydenhuollon nykyideologiaa. Pyritään ns. kokonaisvaltaiseen hoitoon. Itse ajattelen että kyseinen käsite on täysin väärinymmärretty.

Tiimityö kuuluu olennaisena osana julkiseen mielenterveyshoitoon ja tarkoittaa sitä että MIKÄÄN mitä kerrot itsestäsi ja elämästäsi terapeutille, psykologille tai hoitajalle EI PYSY SALASSA vaan se KUULUU KOKO TIIMILLE. Tämä tarkoittaa tarkkoja kirjaamisia kaikesta mitä sanot, ja sitä että moni ihminen ko. laitoksessa lukee ne.

Sairaaloissa psykiatrisia potilaskertomuksia saa nykyään lukea koko hoitohenkilökunta alkaen somaattisten alojen lääkäreistä sairaanhoitajiin ja fysioterapeutteihin.

Joskus voi koettaa sopia hoitohenkilön kanssa että hän ei kirjaisi jotain tiettyä erityisen arkaluontoista asiaa, mutta omieni ja muiden kokemusten mukaan tämä on käytännössä erittäin vaikeaa, jo ajanpuutteesta johtuen. Hoitohenkilö kirjaa ne asiat jotka hän katsoo tärkeiksi ja tavalla jota hän pitää oikeana, ja se voi poiketa paljonkin siitä miten potilas (huom. ei siis "asiakas") kokee.

Yksityisellä puolellakin tehdään lakisääteisiä kirjauksia, mutta oma kokemukseni on että siellä voi paljon paremmin sopia niiden sisällöstä ja rajata mitä haluaa jättää kirjausten ulkopuolelle.

Joten lyhyesti kommenttina sinulle sanoisin että kun hakee yksityisen psykoterapeutin pystyy asiansa pitämään luotettavammin salassa kuin julkisella. Ja Kelan kautta haettuna kuntoutuspsykoterapiaa saa joustavammin ehdoin ja suuremmin valinnanmahdollisuuksin. Voi valita haluamansa terapeutin miltä tahansa yksityiseltä taholta haluaa, kunhan hän täyttää Kelan kriteerit hyväksyttävästä koulutuksesta.

Se kuinka eettisesti eri terapeutit toimitavat, noudattavatko lain säätämää vaitiolovelvollisuutta on sitten toinen asia.

Korjaan lyöntivirheen: piti olla "toimivat"...

Kela korvaa terapiakäyntien hinnasta n. 57 e, loppu jää asiakkaan maksettavaksi. Omavastuuosuuden saa kokonaisuudessaan Kelan toimeentulotuesta, se on luokiteltu perusmenoksi. Joissakin tapauksissa kunnat korvaavat harkkinnanvaraisena täydentävänä toimeentulotukena kuntoutusterapian omavastuuosuuksia silloinkin kun asiakas ei ole oikeutettu toimeentulotukeen.

Myös hakemiseen tarvittavan psykiatrinlausunnon saa joskus harkinnanvaraisena toimeentulotukena.

Kuntoutuspsykoterapiaa haetaan Kelasta saatavalla lomakkeella, joka on suht. helppo täyttää. Sen liitteeksi tarvitaan psykiatrin lausunto siitä, että terapia on tarpeen työ- tai opiskelukyvyn säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Hakija voi olla sairauslomalla hakuvaiheessa, se ei estä.

Psykiatriin pitää olla kolmen kuukauden pituinen hoitosuhde ennen kuin voi hakea kuntoutusterapiaa. Se tarkoittaa että käyntejä pitää olla vähintään kaksi: yksi diagnoosin tekemistä varten ja toinen jotta syntyisi se "hoitosuhde". Enempää käyntejä ei Kela vaadi, tämä on virallinen ohje.

Joskus psykiatri voi tarvita useampia käyntejä diagnoosia varten. Harvoin kuitenkaan enempää kuin muutaman.
On tietysti hyvä jos on käynyt psykiatrilla useamminkin vaaditun 3 kk sisällä, niin hakemus onnistuu paremmin kun psykiatrilla on enemmän tietoa asiakkaan tilanteesta, mutta Kela ei sitä edellytä.

Terapeuttia voi alkaa hakea joko hakemista ennen tai vasta Kelan päätöksen saatuaan.

Terapeuttia voi vaihtaa kuntoutusaikana suht. helposti. Itse vaihdoin kolme kertaa ennen kuin löysin sopivan. Henkilökemiat ovat hyvin tärkeitä, sillä pohjimmiltaan terapiassa on kyse on siitä miten kokee tulevansa kuulluksi. Vaikka kävisi useammallakin tutustumiskäynnillä, päätös terapeutin valinnasta ei ole helppo, sillä vaikeuksissa ollessaan moni tarrautuu helposti ensimmäiseen oljenkorteen.

Ainakin oma kokemukseni on että Kela kohtelee terapiaa hakevaa ensisijaisesti asiakkaana ja (hyvinvointivaltion) kansalaisena. Julkisessa psykiatrisessa järjestelmässä olemme aina ja tulemme olemaan vain potilaita.

Vähän skeptinen näkemys minulla siis julkisesta psykiatriasta Kelaan verrattuna ;) mutta se pohjautuu omiin ja monilta muilta kuulemiini kokemuksiin. Moni on varmasti kokenut parempaakin julkisessa psykiatriassa asioidessaan. Nykyinen Kelan kuntoutuspsykoterapia on kuitenkin mielenterveydenhoitojärjestelmässä melko ainutlaatuinen historiallinen poikkeus.:)

Ei ne diagnoosit sitä elämää lyhennä vaan "lääkkeet".