olin sydämen ultraäänitutkimuksessa sydämen tykytyksen takia.tutkimuksessa sydän todettiin täysin normaaliksi eli mitään sydänvikaan viittavaa ei löytynyt.sen sijaan kerrottiin siellä olevan ylimääräisen johtoradan josta nämä viheliäät tykytyksetkin johtuvat.tykytyksiä on tosi harvoin(n2.5v:n aikana 2-3 tykytyskohtausta)mutta ne ovatkin olleet sitä ilkeämpiä.viimeisin jouduttiin pysäyttämään adenosiinilla mikä oli karmeimpia kokemuksia elämässäni!onko vastaavanlaisia kokemuksia ja voiko joku kertoa millainen johtoradan polttamisoperaatio on jos on sen kokenut ja onko ollut apua?????????itse en vielä haluaisi tuohon toimenpiteeseen koska ne eivät vaivaa usein.
ylimääräinen"piuha"sydämessä
aquarius
31745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Katso alempaa...onko kellään katetriablaatio...Ittelläni myös ylim. "piuha". Lääkäri sanoi, "että jo 15v. sitten tehtiin näitä oikoradan polttoja...eli ei mikään uusi juttu". Toivoisin itse pääseväni operaatioon...saisi loppumaan lisälyönnit ja "tikutukset". Mulle määrättiin tarvittaessa lääke. Tikutuksiin sanottiin auttavan lasi kylmää vettä, 15sekunnin puhallus "nenään" (pidetään nenästä kiinni). Itse otan kylmää vettä ja sillä menee ohi...Lääkärit sanoneet minulle, että "pieni toimenpide"...(se oikoradan poltto) Turhaan olet peloissasi..=)))
Minulle tehtiin ablaatio kuukausi sitten. Pikkujuttu,oikeastaan ainut tunne oli kun pistettiin puudutuspiikki nivusiin josta katetrit laitettiin sydämeen ja polttava tunne keskellä rintaa kun "piuhat" poltettiin.
Ei kannata pelätä eikä jännittää.
Minulla oli rytmihäiriöitä lapsesta lähtien ja n. 5-vuotiaana olin sairaalassakin niiden takia. Määräsivät ilm. beta-salpaajaa lääkitykseksi, mutta lopetimme itse sen, kun rytmihäiriöitä ei ollut niin paljon. Kouluaikoina muistan, että niitä tuli aina ennen esim. kilpailutilannetta: juoksukilpailut ym. Sitten kun pumppu alkoi viheltää 200 lyöntiä/minuutti sainkin mennä opettajan asunnon lattialle makaamaan. Sillä se meni yleensä ohi ja jos joi vettä lasillisen hengittämättä välillä.
Murros- ja lukioikäisenä aina 30 ikävuoteen asti niitä ei ilmeisesti paljon ollut. Mutta sen jälkeen lähinnä kovasta työstressistä sekä pitkistä työpäivistä, työulkomaanmatkoista (jolloin tuli myös juotua ja poltettua enemmän) tykytyskohtaukset lisääntyivät ja viimeisenä vuotena ennen ablaatioon menoa en saanutkaan niitä enää perinteisillä menetelmillä (kovalle lattialle heti makaamaan pidättämään hengitystä) pois.
Useampia kertoja minua vietiin terveyskeskukseen ja siellä ensikerroilla ne menivät beta-salpaajalla (suoneen) pois. Mutta sitten tuli kerta, jolloin beta-salpaaja ei auttanut, vaan pistettiin juuri tuota adenosiinia, minkä sinäkin olet kokenut. Juu, ei ollut miellyttävä kokemus, kun verenpaineet hurahti alas, mutta sillä tavallahan tuo meni pois. Muutamat viimeiset kerrat vietiin ambulanssilla terveyskeskuksesta sairaalaan ja annettiin sähköshokkeja....
Sitten pääsinkin tietysti parempiin tutkimuksiin ja minulle esitettiin tämä ablaation mahdollisuus eli "poltetaan" haitallinen oikorata. Pääsin melko nopeasti sairaalaan.
Ablaatiossa ei nukutettu, mutta ilmeisesti antoivat jotain rauhoittavaa, koska ei se ihmeemmin tuntunut. Nivusista tähystettiin suonia pitkin. Peittivät toisen puolen, etten nähnyt mitä tapahtui. En oikeastaan tuntenut mitään kummoisempia polttamisia siinä. Mulla tuli vaan kammiovärinä alusastiaa laitettaessa, kun en antanut katedroida. Piuhat jotenkin liikkui tuolla sisällä. Siis kannattaa katedroida, ettei tarvitse liikuttaa itseään, jos pissahätä yllättää! Minulta pätkästiin se 200 lyöntiä/min. oleva oikorata ja sitten olivat löytäneet vielä semmoisen hengenvaarallisen 300 lyöntiä/min. oikoradan, joka myös pätkäistiin. Sairauskertomuksessani luki, että ne eivät ilmeisesti olleet ihan helpolla katkenneet, mutta lopulta kuitenkin.
Olen ollut TOSI TYYTYVÄINEN lopputulokseen! Kiitos Meilahden sairaalalle ja Lauri Toivoselle ! Hän on ekspertti tässä hommassa! Söin vielä Sotacor-lääkettä jonkin aikaa (mitä olin syönyt jo puoli vuotta ennen toimenpidettä).
Mutta sitten jätin senkin pois. Nyt toimenpiteestä on kulunut 5 vuotta ja minulle EI KERTAAKAAN ole tullut tykytyskohtauksia !! ! Voit vain kuvitella, miten elämänlaatuni parantui kertaheitolla. Ei tarvitse pelätä enää niiden tulemista. Vaikka joskus tuli otettua alkoholiakin enemmän ja poltettua kuin korsteeni ei tullut tykytyksiä.
Tosin olen kyllä muuttanut elämänlaatuani aika tavalla. Pudotin heti 10 kg painostani ja aloin taas harrastamaan enemmän liikuntaa. Kolme vuotta sitten vaihdoin "normaaliin" 8-16 työpaikkaan. Vähensin hiilihydraatteja ja syön yleensäkin melko terveellisesti. Viiniä ja savukkeita menee oikeastaan vain joskus illallisilla. Nyt vietän välivuotta lämpimässä maassa, joten stressi on minimoitunut melkein kokonaan :)
Suosittelen sinullekin täydestä sydämestäni ablaatioon menoa, koska yleensä hoitotulos on pysyvä ja elämänlaatusi paranee hetkessä! Ja pitkään pidettynä rytmihäiriöt voivat olla vaarallisia. Huomasin itsekin, kun sydän takoi joskus jo toista tuntia 200:a, se kyllä vei voimat kokonaan ja rintaa särki.
Onnea oikoradan katkaisuun!