Hei kaikki, mistä johtuu että tunnen vihaa omaa äitiäni kohtaan. Olen joskus monta vuotta sitten käynyt sen vuoksi terapiassa, jossa minut todettiin täysin terveeksi. Vihan tunne tulee vaikka en ole fyysisesti hänen kanssaan läsnä. Kun olen hänen kanssaan tekemisissä, en tunne vihaa. Hän saa minussa sillähetkellä jotenkin säälintunteita aikaan. Emme asu samassa, mutta jouduin asumaan hänen kanssaan aiemmin aikuisikäisenä 12 vuotta ja mitään muuta en toivo, kuin että saisin sen ajan pois elämästäni, elämä hänen kanssaan oli todella stressaavaa ja minun oli lopulta sanottava hänelle, että hän muuttaisi pois omistamastani asunnosta. Meillä oli kovia sanallisia riitoja. Minun piti aina antaa periksi ja olla siten väärässä, Äitini ei koskaan ollut omasta mielestään väärässä. Hänen kanssaan ei tehty yhteistyötä koskaan, vaan jouduin taistelemaan jatkuvasti. Hän ei ymmärrä että jos olisimme tehneet yhteistyötä ja olleet samaa mieltä asioista meillä olisi ollut hyvät olot.
Äitini vastustaa asioita jos minä olen myötämielinen niille ja päinvastoin jos minä vastustan hän alkaa puoltaa niitä. Minä yritän ajatella asioita järkevästi hän ei ajattele lainkaan vaan tunteet pelaa kaikessa. Sellainen asia joka on hänelle rakas, oli aina todella painava lasti meille ja minä kannoin ja kärsin. Hän sanoi että hänen kuuluu olla vastapuoli aina asioissa. Miksi??? Äitini ei ole alkoholisti mutta hän on todella jotenkin häiriintynyt, mutta en osaa sanoa mikä hänellä on, hän vastusti joka asiassa eikä koskaan koko elämäni aikana ole ollut sellaista asiaa, josta hän olisi samaa mieltä. Hän on luonteeltaan rikki repivä, ei rakentava.
En kuitenkaan näytä hänelle vihaani vaikka vihaan häntä enemmän kuin ketään muuta. En pääse vihasta irti, se pilaa elämääni mutta toisaalta antaa voimaa että jaksan jatkaa ja yrittää korjata sen vielä mikä meni elämässä pieleen...toisaalta hän imee energiaa ja toisaalta antaa tuon vihan kautta minulle sitä.
En ole äitini kanssa tekemisissä kuin korkeintaan kerran kuukaudessa. Mutta viha on läsnä päivittäin. Hän antoi minulle omia tekemiään koriste-esineitä jotka heitin heti roskiin kun pääsin kotiin.
Äitini vastustaa asioita jos minä olen myötämielinen niille ja päinvastoin jos minä vastustan hän alkaa puoltaa niitä. Minä yritän ajatella asioita järkevästi hän ei ajattele lainkaan vaan tunteet pelaa kaikessa. Sellainen asia joka on hänelle rakas, oli aina todella painava lasti meille ja minä kannoin ja kärsin. Hän sanoi että hänen kuuluu olla vastapuoli aina asioissa. Miksi??? Äitini ei ole alkoholisti mutta hän on todella jotenkin häiriintynyt, mutta en osaa sanoa mikä hänellä on, hän vastusti joka asiassa eikä koskaan koko elämäni aikana ole ollut sellaista asiaa, josta hän olisi samaa mieltä. Hän on luonteeltaan rikki repivä, ei rakentava.
En kuitenkaan näytä hänelle vihaani vaikka vihaan häntä enemmän kuin ketään muuta. En pääse vihasta irti, se pilaa elämääni mutta toisaalta antaa voimaa että jaksan jatkaa ja yrittää korjata sen vielä mikä meni elämässä pieleen...toisaalta hän imee energiaa ja toisaalta antaa tuon vihan kautta minulle sitä.
En ole äitini kanssa tekemisissä kuin korkeintaan kerran kuukaudessa. Mutta viha on läsnä päivittäin. Hän antoi minulle omia tekemiään koriste-esineitä jotka heitin heti roskiin kun pääsin kotiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.