Olen itse ollut mukana niissä. Ei ne helppoja ollut. Mutta ulkopuolelta vl:si tulleena en ensin niitä ymmärtänyt. Mutta ajan kanssa olen oppinut ymmärtään niitä.
Ja se kysyy nöyrää sydäntä ja Juamlan seurakunnalle kuuliaisena olemista jos haluaa Jumalan lapsena olla, että vaikka ei ymmärtäisikään järjen kautta kaikkia asoita; Mutta jos Jumalan seurakunta neuovoo, on näille neuovoille kuuliainen.
Mutta jos asiat ei ole niinkuin niissä hoitokokouksissa sanotaan, ne asiat pitäisi siellä puhua, eikä täällä. Ja voihan ne jälestä päinkin oikasta, mutta siellä ne tulis korjata missä vika on tullutkin.
Totta on myös, että kaikki ei ole minunkaan mieliksi mennyt. Ihmisyys tulee vastaan helposti tällaisissa asioissa, puolin ja toisin. Mutta itse olen ajatellut ne unohtaa, jos jotain ei oliskaan minun mieliksi mennyt. Ja olen vaan muuttanut suuntaa, että toisilla ei olis aihetta sanoa minusta.
Mitä tulee jälkiviisauksiin; niihin tulee vaan juorun ja panettelijan maku jos takanapäin puhuu.
Siis eihän ole väärin niistä puhua jos on oikea mieli ja haluaa apua ja neuvoa kysyä.
Mutta se ei ole oikein, jos sensaatiota lähdetään hakemaan tällaisisilla asioilla tai katkeruutta kylvämään.
Olis hyvä jos jaksais ajatella, että mitä sitten jos vaikka tehtäisikin minua kohtaan väärin. Ei se ole minun synti. Jos he väärin tekevät he vastaavat siitä ennemmin tai myöhemmin, kyllä se Jumalan seurkunta tämänkin näkee, kaikki aikanaan.. Siis jotakin pitäisi jättää Jumalallekin.
Ja Jumalalla on oma aikansa kaikkeen. Yksityisenä ihmisenä ei varmaan kuitenkaan ole tällaisia asioita hyvä alkaa selvittelemään, vaan ne olis hyvä jättää Jumalalle. Aikanaan asiat hoituu, sen olen nähnyt.
Ja eräskin puhuja joka oikein innokkaasti oli aina oikeassa ja neuvomassa, ei ole ollut tänä päivänä 10 vuoteen uskomassa. Olen kuullut että hänet olis puhujan paikalta pantu pois.
Se voi joskus olla pitkä aika, jos alkaa sellasta odottamalla odottamaan, että asiat korjautuu. Jumalan aika ei ole aina sama kuin ihmisen aika.
Ja lihan käsivarrella ei näitä asiota pidä alkaa hoitamaan. Joka lihasta lähtee se lihaan vastaa. Pääasia, että itse on uskomassa, minun ei tarvi muista huolehtia, ei ainakaan hartiavoimilla. Omat asiat ensin! tämän sanon myös itselle.
Jos ihmismielellä yritämme panna asioita kuntoon Jumalan valtakunnassa, ei ne välttämättä kuitenkaan mene järjestykseen.
Tässäkin pätee varmaan; että ei kannata omalle asialle lähteä.
Jos ei Jumala avaa tälle vikaan menneelle ihmiselle itselle, että hän on vikaan mennyt.
Ei hän sitä ymmrrä.
Ymmärtääkseni se toimii näin; Ensin ehkä vaan yksi ihminen näkee, että joku on mennyt vikaan, se voi sanoa siitä hänelle itselle. Jos asia ei hoidu, hän voi kerto toiselle, että hänellä on huoli tästä ihmisetä. Hän voi tuntea siitä epävarmuuttakin, vaikka kertoo siitä toiselle ja he voivat tämän toisen kanssa yrittää hoitaa tätä langennutta. Jos asia ei korjaannu, hän sanoo siitä seurakunnalle ja lopussa näkee seurkaunta.
Jos asia ei vieläkään korjaannut tulee hoitokokous ja seurakunta hoitaa tätä kautta tämän ihmisen. Jos tämä ei nöyrry parannukseen tulee sitominen. Ja häntä ei sen jälkeen pidetä uskovaisena eikä tervehditä Jumalanterveellä. Koska hän ei ole Jumalassa terve. Sitten vasta kun parannus taphatuu, on syntien anteeksi antmaisesn avaimet käytössä.
Eikä se väärin ole jos oikeaa huoli on jostakin uskovaisesta joka on vikaan mennyt. Ja sitten tämä ihminen hoidetaan seurakunnan toimesta ja se on tarpeellista, että näin tapahtuu. Että ei toiset saastu.
Mutta rukoilen sydämmessäni, että vaikka mitä tapahtuis, että Jumala juuri minut varjelis nöyrän ja kuuliaisen paikalla ja uskomassa loppun asti.
Ja se kysyy nöyrää sydäntä ja Juamlan seurakunnalle kuuliaisena olemista jos haluaa Jumalan lapsena olla, että vaikka ei ymmärtäisikään järjen kautta kaikkia asoita; Mutta jos Jumalan seurakunta neuovoo, on näille neuovoille kuuliainen.
Mutta jos asiat ei ole niinkuin niissä hoitokokouksissa sanotaan, ne asiat pitäisi siellä puhua, eikä täällä. Ja voihan ne jälestä päinkin oikasta, mutta siellä ne tulis korjata missä vika on tullutkin.
Totta on myös, että kaikki ei ole minunkaan mieliksi mennyt. Ihmisyys tulee vastaan helposti tällaisissa asioissa, puolin ja toisin. Mutta itse olen ajatellut ne unohtaa, jos jotain ei oliskaan minun mieliksi mennyt. Ja olen vaan muuttanut suuntaa, että toisilla ei olis aihetta sanoa minusta.
Mitä tulee jälkiviisauksiin; niihin tulee vaan juorun ja panettelijan maku jos takanapäin puhuu.
Siis eihän ole väärin niistä puhua jos on oikea mieli ja haluaa apua ja neuvoa kysyä.
Mutta se ei ole oikein, jos sensaatiota lähdetään hakemaan tällaisisilla asioilla tai katkeruutta kylvämään.
Olis hyvä jos jaksais ajatella, että mitä sitten jos vaikka tehtäisikin minua kohtaan väärin. Ei se ole minun synti. Jos he väärin tekevät he vastaavat siitä ennemmin tai myöhemmin, kyllä se Jumalan seurkunta tämänkin näkee, kaikki aikanaan.. Siis jotakin pitäisi jättää Jumalallekin.
Ja Jumalalla on oma aikansa kaikkeen. Yksityisenä ihmisenä ei varmaan kuitenkaan ole tällaisia asioita hyvä alkaa selvittelemään, vaan ne olis hyvä jättää Jumalalle. Aikanaan asiat hoituu, sen olen nähnyt.
Ja eräskin puhuja joka oikein innokkaasti oli aina oikeassa ja neuvomassa, ei ole ollut tänä päivänä 10 vuoteen uskomassa. Olen kuullut että hänet olis puhujan paikalta pantu pois.
Se voi joskus olla pitkä aika, jos alkaa sellasta odottamalla odottamaan, että asiat korjautuu. Jumalan aika ei ole aina sama kuin ihmisen aika.
Ja lihan käsivarrella ei näitä asiota pidä alkaa hoitamaan. Joka lihasta lähtee se lihaan vastaa. Pääasia, että itse on uskomassa, minun ei tarvi muista huolehtia, ei ainakaan hartiavoimilla. Omat asiat ensin! tämän sanon myös itselle.
Jos ihmismielellä yritämme panna asioita kuntoon Jumalan valtakunnassa, ei ne välttämättä kuitenkaan mene järjestykseen.
Tässäkin pätee varmaan; että ei kannata omalle asialle lähteä.
Jos ei Jumala avaa tälle vikaan menneelle ihmiselle itselle, että hän on vikaan mennyt.
Ei hän sitä ymmrrä.
Ymmärtääkseni se toimii näin; Ensin ehkä vaan yksi ihminen näkee, että joku on mennyt vikaan, se voi sanoa siitä hänelle itselle. Jos asia ei hoidu, hän voi kerto toiselle, että hänellä on huoli tästä ihmisetä. Hän voi tuntea siitä epävarmuuttakin, vaikka kertoo siitä toiselle ja he voivat tämän toisen kanssa yrittää hoitaa tätä langennutta. Jos asia ei korjaannu, hän sanoo siitä seurakunnalle ja lopussa näkee seurkaunta.
Jos asia ei vieläkään korjaannut tulee hoitokokous ja seurakunta hoitaa tätä kautta tämän ihmisen. Jos tämä ei nöyrry parannukseen tulee sitominen. Ja häntä ei sen jälkeen pidetä uskovaisena eikä tervehditä Jumalanterveellä. Koska hän ei ole Jumalassa terve. Sitten vasta kun parannus taphatuu, on syntien anteeksi antmaisesn avaimet käytössä.
Eikä se väärin ole jos oikeaa huoli on jostakin uskovaisesta joka on vikaan mennyt. Ja sitten tämä ihminen hoidetaan seurakunnan toimesta ja se on tarpeellista, että näin tapahtuu. Että ei toiset saastu.
Mutta rukoilen sydämmessäni, että vaikka mitä tapahtuis, että Jumala juuri minut varjelis nöyrän ja kuuliaisen paikalla ja uskomassa loppun asti.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kirjoitus! Sinulle on annettu ymmärrystä. Tätä paremmin tuota aikaa ei voi "selittää". Siis kaikki, jotka siitä haluavat VL:ien mielipiteen niin tuossa. Saatte olla mitä mieltä tahansa ja kritisoida miten vain, mutta tuon paremmin ei sitä pystyne selvittämään.
Kiitos sinulle vielä, vaikka palsta on mitä on...
Joiltakinhan sidottiin synnit anteeksi tekemättömistä synneistä. Silloin tuli niitä vääriäkin ilmiantoja. Olisiko sinun mielestä pitänyt tehdä parannusta sellaisista konkreettisista asioista mitä ei ollut tehnyt.
Jos esimerkiksi syytetään television omistamisesta ja itsellä varma tieto ettei koskaan ole televisiota ollut. Olisiko pitänyt tunnustaa? Tunnustaminenhan olisi ollut sama kuin olisi valehdellut Jumalan kasvojen edessä.
Minusta tuntuu ikävälle, että näinkin kävi joillekin. Ystävät ja sukulaiset loittonivat enemmän ja vähemmän. Myös ne jotka tiesivät syyttömyydestä.
Millainen seurakunta se sellainen on joka hylkää veljensä hädän hetkellä? Eipä ollut puolustajia näkösällä vaikka monella oli tieto että tyhjästä syytetään. Sitä paitsi joku teki sen perättömän ilmiannon.
Mietippäs omalle kohdalle asia. Mitä tuumaisit kun tulevana sunnuntaina sinut pyydettäisiin seurakuntasi eteen ja syytettäisiin vaikka huorin tekemisestä. Tunnustaisitko? Jos et tunnustaisi ja syntisi sidottaisiin iäksi niin olisitko täysin vailla huonoa mieltä? Vieläkö sen jälkeen pitäisit seurakuntaa erehtymättömänä? Eikö ole karmea ajatus ja silti se oli monille totisinta totta silloin kovina aikoina.
Jostakin lipsahti tuo anteeksi sana tuohon ensimmäiseen virkkeeseen.
miten ne tulis hoitaa En osaa yksittäis tapauksista sanoa mitä tekisin. Kerroin vain pääpiirteittäin miten tämä hoitokokous toimii, kenenkään yksityisasioihin menemättä.
Kerroin avauksessa vaan miten se vastaa oikealta minun sisimpääni ja uskon kannalta ajateltuna. Mutta sen verran sanoin, että lihan käsivarrella, ei näitä asioita pitäisi hoitaa, vaan rakkaus tulisi olla päällimmäisenä.
Muuten se saa vaan pahaa jälkeä aikaan. Mutta myös lisäisin, että me olemme vaan ihmisiä. Ja yleensä ne hoitajat tuntee myös viallisuutensa jos sydän on oikealla paikalla, ja pyytävät siellä kokouksessa omaa viallisuuttaan myös anteeksi. Ja se on oikein.
Alhaalta päin tulis neuvominen tapahtua, eikä itse olla korkeammalla tätä vikaan joutunutta.
Tietenkään ei pidä pelkkien juorujen perusteella alkaa ketään hoitamaan, vaan siihen tulee olla paljon enemmän.
Siis seurakunnan hoitamisella tarkoitettaan, että ensin kun 2 tai kolme on nuhdellut vikaan mennyttä, jos asiat ei parane... Niin, sitten seuraava vaihe on kertoa esim. jollekin johtokunnan jäsenelle. Ja sen jälkeen tulee vasta hoitokokous. Ja siinä vaiheessa tulee seurakunta mukaan, ja se riippuu eri tilanteista miten tämä asia hoidetaan.
Tietenkin keskustellaan ensin asioista. Sehän ei ole tietenkään yksin seurakunnan vika, jos ao. ei ole puhunut omaa kantaansa siellä kokouksessa.
Mutta ymmärrän senkin, että jos vaikka ao. vaikka lukkiintuu näissä kokouksissa, eikä tiedä edes mitä siellä tulisi puhua.. Ei nämä ole itsetään selvyyksiä, tällaisetkaan asiat, että sitä jaksaa itse kirkkailla valoilla olla näissä kokouksissa, varsinkaan jos sattuu olemaan sellanen puhuja joka on jo ennestään viassa ja lyö ihmistä lihan käsivarrella.
Mutta mitään vääryyttä ei ihminen voi tehdä, että ei Jumala näe. Vaikkakaan tämä ei olisi tahallista. Mutta aikanaan asiat selviää.
Mutta paras olis ao. itselle jos hän jaksais kertoa siellä kokouksessa mikä on totuus. Ja myös yhtä tärkeää on mielestäni, että tätä henkilöä kuunnellaan.
Mutta mitallin toinen puoli on, että sitä ei itse aina tahdo nähdä ensin, että sitä on vikaan joutunut. Siis asioissa voi olla monta puolta.
Kerroin avauksesa, miten jatkossa tulis toimia.
Mutta minähän voin puhua vaan niinkuin itse tunnen oikeaksi, enkä tunne edes itseä kelvollisekis tällaisiin, näin suuriin asioihin puuttua, mutta yritän kuitenkin. Koska olen nähnyt että nämä asiat kalvaa ihmisten mieliä.
Ja valitettavasti minulla tulee kirjoitusvirheitä, mutta yrittkää saada selvää.
Jos viestitän väärin asioita, toivon että nämä vL:ät, sen oikasee. Sillä tämähän on vl:palsta.
Ja en mitään halua tehdä mikä heitä loukkaa.
Ainahan voi vaihtaa esikoisten seurakuntaan.
minulle kuulu, mutta olen kuullut äitini kertovan niistä. Hän kertoi, että paikkakunnallamme niitä oli.Hänen mukaansa seurapaikat muuttuivat ikään kuin käräjätuviksi jossain vaiheessa ja hoitajat alkoivat lihan käsivarrella huitomaan.
Ja siihen pisteeseen lopulta jouduttiin ,että hoitajat lopulta joutuivat tekemään parannusta
siitä asiasta. Mitä siitä opittiin?
Että rakkauden mielellä pitää syntiin langennutta neuvoa, ei kylmällä eikä kovalla mielellä.
Minä en muuta tiedä asiasta kun itse en ole kokenut.
Ihminen voi monella tapaa erehtyä -raskaasti.
Myös uskovainenkin ihminen.
Yrittäkää ymmärtää.
juuri rakkaudella ja nöryydellä alhaalta päin, aivan niin kuin pienin olisit, etkä neuvo niin kuin suuri ja arvostettu tietäjä, valtias tai tuomari. Vaan jos tahdot hyvää tehdä, niin ole pienin.
Kuten Raamatussa neuvotaan:"Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne."
Hoitokokoukset ovat selvä todiste siitä ettei vanhoillislestadiolaisilla ole Pyhää Henkeä. Jokainen sen ajan elänyt tietää sisimmässään, että ne kokoukset olivat saatanan järjestämiä.
Seurakunnan erehtymättömyys...?
Pyhä Henki....?
Minulle on kyllä toisin rippiksellä opetettu..!
on pidettävä erehtymättömänä. Eriasia on sitten seurakunnan keskellä olevat yksittäiset ihmiset. He ovat vain ihmisiä.
Tästä hoitokok. asiasta niin itse tiedän 1970-luvulta, kuinka eräs läheisenikin joutui keskusteluun ns. tekemättömistä synneistä(en ole koskaan tarkasti tiennyt mitä ne oli, voi toki olla aiheestakin). Hän puhui kuinka asiat oli ja ei koskaan sanonut pahalla sitä mitä koki. Tämä puhuja, joka silloin oli puhuttelemassa oli monen nykyisenkin vl:n mielestä silloin jo "lakihenkinen". Hän kuului srk:n johtoon. Kävi niin, että hänet lopulta "sidottiin" ja tiedän monta muutakin puhujaa, jotka eivät loppuaikanaan enään puhuneet. Oleelista on se, että kukaan näistä nykyisinkin elävistä(jotka minä tunnen) ei kokenut, että seurakunta olisi hyljännyt. Siis tämäkään läheiseni. Hän teki synneistään parannuksen ja on uskovainen ja monet muutkin. Siis minun näkemykseni on, että nämä puheet jota silloin käytiin tulivat aiheesta. Seurakuntaa piti ohjata oikealle raiteelle. Nykyään ollaan varovaisempia. Aika on sellainen. Pahat puheet tulevat niiltä, jotka "kokivat tulleensa loukatuksi", mutta nämä eivät mielestäni kuitenkaan nähneet uskon silmin asiaa(eivät nähneet syntejään). Eli he eivät nöyrtyneet parannukseen. Vaan "kuvittelevat" tänäänkin olevan marttyyreja. Uskon että Jumala johdatti niinkuin on tänään nähtävissä tässä hoitokok. asiassa oikein, vaikka jotkut hoitajat lopuksi "jouduttiin" sitomaan. Tässä näkyy nimenomaan seurakunnan erehtymättömyys, eli kun uskot niin ei sinua mikään horjuta.
**Kyllä seu-
Kirjoittanut: rakuntaa 21.2.2005 klo 18.01
on pidettävä erehtymättömänä.**
moni luonnehäiriöinen on päässyt kiusaamaan ihmisiä ja mielisairaalan ym. sairaaloiden ovet ovat käyneet.
Kun aletaan opettaa, että erehtyväisistä ihmisistä muodostuu "erehtymätön" seurakunta.
Näyttäs olevan vl-liikkeelle arka asia,kun ylempänä suositellaan keskustelun vaientamista.
puhujainkokous on kaiken moisen ajattelun keskus