Kemiaa, sama aaltopituus..näistä jankataan paljon täällä mutta mutta...
Millainen sitten on se täysin väärä, väärää kemiaa, ei yhtään samalla aaltopituudella kanssasi oleva?
Osaatko kertoa millainen on sellainen henkilö? Tunnistatko kun ei ole sitä oikeaa kemiaa ?
Millainen sitten on se täysin väärä, väärää kemiaa, ei yhtään samalla aaltopituudella kanssasi oleva?
Osaatko kertoa millainen on sellainen henkilö? Tunnistatko kun ei ole sitä oikeaa kemiaa ?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tottakai sen tunnistaa. Eipä sitä tarvi kuitenkaan ilmaista. Kovin äänekkäästi tai ollenkaan.
Palstoilla ainakin huomaan että minusta ihan ääripää on se taikauskoinen palstalainen
Hän perustaa palstalla tunnistukset ”musta tuntuu ” fiiliksiin eikä kylmään tarkkaan analysoituun logiikkaan
Hän ajattelee tunteella kaiken ja tippaakaan järkeä ei hän käytä. Hänen edesottamukset palstoilla näyttää järkyttävältä sähellykseltä aivot narikassa
Hän uskoo horoskooppeihin, henkimaailmoihin, sielunkumppanuuteen, sielupareihin, magiikkaan, ennustamiseen, telepatiaan, puun energioihin, ja mielikuviini tulee gootti, hippi tms muu hiukan haltiaksi pukeutunut todellisuudesta hiukan irrallaan lentävä erikoinen ihminen.
Hänen kanssaan minulla kolahtelee täällä usein ajatukset törmäyskurssille sillä hän on reagoinnissakin ääripäätä kanssani.
Siinä missä minä annan tilan toisenlaisille ajatuksille, aatteille ja mielipiteille niin hän raivostuu silmittömästi ja käy kurkkuun kiinni. Eli logiikka puuttuu ja silmittömällä raivolla mennään tunteen viemänä sättie ja haukkuen erilailla ajattelevaa ihmistä
Hän ajattelee maailmaa satulaaksona jossa on paljon maagisuutta ja yliluonnollista ja minä taasen ajattelen maailmaa järjellisesti, tieteellisesti, analyyttisesti ja jäseninään asioita pää kylmänä logiikkaa ja järkeä apuna käyttäen.
Suhtaudun muiden ajatuksiin rauhallista vaikka en ajattelisi samoin mutta tulistun kyllä jos päälleni käydään ja minua aletaan retuuttamaan ja riepottamaan sekä haukkumaan.
Se palstalainen varmaan on se minun ”se väärä ” eli henkilö jonka kanssa ei ollenkaan kemiat pelaa yhteen ja samaa aaltopituutta ei löydy.
Naisista yleisoletus varmaan on että naiset on sellaisia epäloogisia pilvilinnoissa lentäjiä mutta minä olen nainen joka ajattelee loogisesti vaikka kuulen myös miesten toisinaan sanovan että nyt menee taas epäloogiseen tunteilla oikoen johtopäätöksien tekoon jotka ei pidä yhtään paikkaansa ja kehoitetaan rauhoittumaan jotta tunteet tasaantuu ja looginen ajattelukyky palautuu ottaan hallintaotettaan
Eipä yleistetä. Naiset ajattelee loogisesti. Kuten miehet. Jotkut naiset ei ajattele loogisesti, kuten ei jotkut miehetkään.
Nuo kuvaamasi todellisuudentasot eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään. Itse uskon molempiin; sekä luonnollisin aistein havaittavaan todellisuuteen, jossa pätee luonnonlait, mikroevoluutioon, jopa evoluutioon tietyllä tavalla Jumalan välineellä. Se, että uskoo yliluonnolliseen, ei tee ihmisestä tyhmää tai epäloogista. Moni kuuluisa tiedemies uskoo älykkääseen suunnitteluun ja on syvästi kristitty. Googlaa intelligent design, jos aihe kiinnostaa. Suosittelen lukemaan esimerkiksi Alister McGrathin kirjoja; luonnontieteilijä, teologi ja tiedemies. Olikohan hän jopa molemmissa professori. Hän on kirjoittanut paljon luonnontieteen ja kristinuskon välisestä vuoropuhelusta. McGrath ja Dawkins ovat myös käyneet mielenkiintoista keskustelua keskenään aiheesta. Molemmilla on vahvasti luonnontieteentausta ja osaaminen asiaan ja sillä tavalla auktoriteetti käydä tätä keskustelua, siis luonnontieteen ja uskon vuoropuhelua. Myös Suomessa tätä keskustelua on käyty ja aiheesta on kirjoitettu paljon mielenkiintoista kirjallisuutta.
En itse usko horoskooppeihin, puunenergioihin enkä sielunpareihin. Uskon silti täysin henkimaailmaan ja sen vaikutukseen näkyvässä maailmassa; hyvään ja pahaan, joka toimii näkyvän todellisuuden ympärillä ja sisällä, joka on yhtä todellista kuin näkyvä maailma. Todellisuuteen, joka on ikuista. Hengellisessä maailmassakin toimii lainalaisuudet ja logiikka. Syyt ja seuraukset. Hierarkia. Ihminen voi olla sokea, tietämätön tai kokematon hengellisen todellisuuden asioista. Aika moni on. Toisaalta tietämättömyys on myös suojaavaa. Kaikkea ei kannata kokeilla eikä kaikesta kannata ottaa selvää. Ihminen voi myös olla halutessaan yhteydessä tuohon todellisuuden osaan, sen molempiin puoliin. Parhaimmillaan se on elämää kantava voima ja ilo, joka antaa elämälle ikuisuusperspektiivin.
Tämä 👍🏻
"e, että uskoo yliluonnolliseen, ei tee ihmisestä tyhmää tai epäloogista. Moni kuuluisa tiedemies uskoo älykkääseen suunnitteluun ja on syvästi kristitty. Googlaa intelligent design, jos aihe kiinnostaa. Suosittelen lukemaan esimerkiksi Alister McGrathin kirjoja; luonnontieteilijä, teologi ja tiedemies. Olikohan hän jopa molemmissa professori. Hän on kirjoittanut paljon luonnontieteen ja kristinuskon välisestä vuoropuhelusta. McGrath ja Dawkins ovat myös käyneet mielenkiintoista keskustelua keskenään aiheesta. Molemmilla on vahvasti luonnontieteentausta ja osaaminen asiaan ja sillä tavalla auktoriteetti käydä tätä keskustelua, siis luonnontieteen ja uskon vuoropuhelua. Myös Suomessa tätä keskustelua on käyty ja aiheesta on kirjoitettu paljon mielenkiintoista kirjallisuutta."
Kuvailet juuri asioita jotka tekevät ihmisestä sekä tyhmän, epäloogisen, typerän että myös vitun idiootin.
Herätys.
Jumala on päässäsi oleva harha.
Dawkins vie tätä vitun idiootti McGrathia kuin pässiä narussa mikä tahansa päivä.
Uskonnolla ei tule olla mitään vuoropuhelua tieteen kanssa. Uskonto kun on ihan pohjimmiltaan vastakohta kaikelle tieteelliselle: hölmöjen hommaa jonka tehtävä on johdattaa toisia hölmöjä harhaan.
"Uskonnolla ei tule olla mitään vuoropuhelua tieteen kanssa."
Jopa on harvinaisen pöhkö ajatus. Mites toi uskontotiede? Eikö se jo nimensä mukaisesti synnytä vuoropuhelua?
Et tule välttymään uskolta, uskonnoilta ja uskomuksilta. Läpi historian ihmisellä on ollut tarve uskoa johonkin, uskoa jotain jostakin jota ei voi todistaa todeksi. Karrikoidusti: sinä uskot tieteeseen, joka ei tähän päivään mennessä ole kyennyt vetämään mattoa uskon, uskontojen ja uskomusten jalkojen alta. Ainoa, mihin sinun jumalasi on kyennyt, on kyseenalaistaminen.
Huomaa käyttämäni lauseen osa '--sinä uskot--' ;)
niin sellainen joka antaa tilaa järjelle ja käyttäis tunnisteita jotka auttas pois täältä. Ei käyttäydy kuin maailmannapa joka epärealestisesti on ymmärtämässä kaikesta kaiken ja omimassa kaiken vaan uskaltaa olla maailmassa sellainen kun on.
Auttaisi pois täältä? 🤭Eiköhän kaikki pidä lähteä omasta aloituksesta ja päättää tekeekö vai ei. Ei sellaiseen pidä tarvita mitään palstoja.
Itse käyttänyt paljonkin tunnisteita ja on tullut vastauksia mutta yleensä negaa ne on olleet. Ei täältä yksin mihinkään voi päästä. Kyllä se kipeää tekee kun yrittää ja saa vaan sontaa niskaan niin aika varovaisekskin se on tehnyt. Ei tiedä miten tätä sitten pitäis käydä.
Ylisosiaaliset laumanmukana kulkijat ovat minulle vääriä. Itse olen enemmän erakko.
Kukaan muu kuin Jarputin ei sytytä.
Ihmiselle ei välttämättä ole vain yhtä oikeaa kumppania. Me kaikki olemme epätäydellisiä, rikkinäisiä ja keskeneräisiä ihmisiä. Jokainen tuo omat taustansa parisuhteeseen. Moni siihen yhteen ainoaan rakkauteen/sielunkumppaniin uskoen kuitenkin voi kokea eron jossain vaiheessa elämää. Se ihminen ei ollutkaan täydellinen. Kasvoimmekin erillemme. Tahtoa olla yhdessä ei enää riittänytkään. Ehkä lähtökohdat parisuhteelle oli jo väärät. Näitä tarinoita on maailma täysi. Ei omaa onnea toisaalta koskaan voi perustaa toiseen ihmiseen tai parisuhteeseen, vaikka se toki voi olla tärkeä osa elämää. Toisen ihmisen kautta ei voi myöskään koskaan elää.
Ajattelen niin, että parisuhdetta muodostaessa tietenkin täytyy olla itselleen rehellinen. Olenko kiinnostunut tuosta ihmisestä aidosti? Haluanko olla tuon ihmisen aviopuoliso koko loppuelämäni? Haluanko tuon ihmisen lasteni vanhemmaksi? Tunnenko intohimoa tuota ihmistä kohtaan kokonaisvaltaisesti? Koenko tuon ihmisen kiinnostavana? Onko meillä yhteisiä puheenaiheita? Yhteisiä mielenkiinnonkohteita? Onko meillä samat tavoitteet ja arvot elämässä? Voinko luottaa tuohon ihmiseen? Hyväksynkö tuon ihmisen? Rakkaus on pohjimmiltaan hyväksymistä. Kun valitsee jonkun vierelleen hyväksyy sen ihmisen virheineen ja puutteineen ja hänen eletyn elämänsä sieltä syntymästä tähän hetkeen. Pysyy silti rinnalla, vaikka koko maailma olisi vastaan. Rakkaus on myös tahtotila ja sitoutumista. Sitoutumista kulkemaan samaan suuntaan toisen kanssa. Sitoutumista yhteisiin päämääriin. Ehkä yhteisiin arvoihinkin. Yhteiset arvot ovat usein ne, jotka ovat avain pitkään parisuhteeseen.
Minä uskon sielunkumppanuuteen mutta vain epätäydellisten ihmisten sielunkumppanuuteen. Epätäydellinen voi parhaimmassa tapauksessa olla se täydellinen vaihtoehto minulle.
Ei kysytty kuka sinulle sopii vaan millaisen ihmisen kanssa et tule toimeen töissä suhteessa taikka kaverina
Hyvin tunnistaa ihmisen jonka kanssa ei synkkaa tippaakaan. Voi hänen kanssaan jutella ja esim. tehdä töitä, muttei juuri huvita vapaa-aikaa viettää.
Huumorintajuton ihminen. Siinä ihmistyyppi, jonka kanssa en tule toimeen. En silti tee siitä ongelmaa. Itseasiassa juuri tuo ominaisuus tekee näistä ihmisistä erittäin tilannekoomisia. Mitä kuivempi ja nuivempi, sitä mielenkiintoisempi tarkastelun kohde. Tuohon päälle jos lisätään vielä moukkamaisuus, itsekeskeisyys ja nipottaminen. En tahdo nähdä, enkä kuulla hänestä enää. En silti tahdo olla töykeä, FB:ssa pidän kaverina, mutta jäädytän aina, kun ei juttunsa kiinnosta.
Luonteelta, mielipiteiltä ja elämänkatsomukselta vastakohta minulle.
Joskus voi olla paljonkin samaa mutta jokin tärkeä samankaltaisuus puuttuu, kuten se että älyllisessä tasossa on liikaa eroa.
'Niin kuten yliopistojen professorit ovat älyllisesti huonoja.
Professorista yleensä huomaa että älykkyys ei pelaa varsinkaan avaruustutkijoilla.
Nykyään kun on hyvä itsetunto niin en ala sen enempää kaveeraamaan ihmisten kanssa, jotka eivät klikkaa millään tavalla. Nuorempana olin liian mielittämishaluinen. Olen kyllä hyvä käytöksinen ja kohtelias, mutta oikeaa aikaani annan vain aidoille ihmisille. Ehkä olen liian hyvä kuuntelija kun ihmiset tuntuu usein avautuvan minulle, mutta en jaksa alkaa kuuntelemaan jonkun työkaverin/koulukaverin avautumisia. Varsinkin kun periaatteenani on että en puhu asioita eteenpäin niin sittenhän ne jutut kuormittavat allekirjoittanutta.
Vaikka yleensä kieltäydyn esim. "tuu yhdelle" kyselyihin tekosyyllä niin haluaisin oikeasti sanoa:
https://www.youtube.com/watch?v=MG_M73MoxJE
Tulipas kirjoitusvirheitä. :D
Lisätään, että ei se klikkaaminen siis ole mistään yhteisistä kiinnostuksen kohteista kiinni. Joskus kelasin, että loppujen lopuksi parhaiden ystävien kanssa aika vähän yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta muuten vaan aitoja ihmisiä joiden aikana saa olla oma itsensä. Se on tärkeintä.
Hauska ja samaistuttava.
Väärää "kemiaa" tulee heti mieleen kun puhutaan sieluista muodossa missä hyvänsä. Lapsena hautausmaan vierellä kuuntelin tarpeeksi "joutukaa sielut ..." virttä. Tulee aina ne hautajaiset mieleen sielu sanasta!